Home

Äääh.....

Miksi kotiinpaluu on niin vaikeaa..? Pettymys. Ei pitäisi koskaan lähteäkään..

Palaaminen kotiin rakkaiden luokse. Takaisin arkeen. Tätäkö se olikin? Tässäkö se nyt on? Tämä elämä. Ihanat lapset tuossa. Ikävä oli. Tappeluita, kitinää. Niilläkin oli ikävä, äitiä ja toisiaan. Joku sanoi jotain, joku pahoitti mielensä. Tässä ihana mies. Ikävä oli! Ja jotenkin on vieläkin vaikka nyt olen tässä.. Ihana koti. Sitäkin oli ikävä. Enkä mistään hinnasta lähtisi täältä takaisin taajamaan.

Miksi kaipaan kuitenkin jotakin, jonnekin.. Onko jossain vielä jotain, joku minua varten?

Miksi suusta tulee vain äkäisiä ääniä, valitusta, syytöksiä..? Kaikkihan on hyvin.
-Enkö minä sanonut että ei sitten sotketa.
-Yhtä siistiähän täällä on..
Joopa. Pikkujuttu. Mitäs tuosta. Äkkiäkös romut on raivattu lattioilta ja pöydältä kannettu astiat, postit, askartelut pois. Ehkä kyse ei olekaan siitä. Ehkä toivoisin vähän arvostusta. Että joku huomaisi jotain. Joskus.

Ääh, en tiedä, mikälie kriisi.. Tänään muhin näissä liemissä, huomenna taas iloisempaa ilmettä.