Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Satunnaiset


Söin aamupalaksi luomumämmiä, ei lisättyä sokeria. Muuten on tosi hämäävä tuo ei lisättyä sokeria- maininta, aina joutuu kuitenkin tiirailemaan paketista onko sitten lisätty jotain makeutusainetta. Ihan kuin ihmiset ei pärjäisi vähemmällä makeutuksella. Maistoin koulussa vahingossa kaupan jugurttia, ja meinasi kyllä jäädä syömättä, hyi.

Olen puhdasrotuinen kotikissa. Kouluviikot on kyllä ihanaa vaihtelua arkeen, mutta on aika rankkaa rakentaa koko maailma aina uudestaan kun kotiutuu. On kuitenkin hyvä että Mieskin pääsee osallistumaan arkeen, ja eiköhän ne lapsetkin joskus opi että isillekin voi kiukutella ja isiltä kysyä neuvoa.

Tuleva kesä näyttää melko työntäyteiseltä. Istutushommia olen järjestänyt itselleni ehkä enemmän kuin laki sallii. Tiedossa on myös kasvimaan kaivelua, kukkapenkin rakentamista ja kaikkea muuta kivaa. Oikeasti nautin suunnattomasti sellaisten asioiden tekemisestä, joista on oikeasti hyötyä ja joista jää näkyvä jälki.

Multa puuttuu naisten laukku- ja kenkägeeni. Ja sellainen blingbling -geeni myös. Tykkään luonnonmateriaaleista, pellavasta, mattapinnoista, yksinkertaisesta. Ylimääräinen krumeluuri on.. no, ylimääräistä. Värejä saa olla ja pitääkin, vaikka välillä tuntuu että joku keski-ikän seesteisyys yrittää tunkeutua ajatuksiin. Tällä hetkellä haluan kotiin paljon valkoisia pintoja, koska sitten voi leikkiä kaikilla väreillä.

Olen vasenkätinen. Mulla on vasenkätinen pikkuveli ja vasenkätinen mies, sekä pari vasenkätistä kaveria. Uskon että vasenkätisyys on aivan samalla tavalla kuin esim. homous ominaisuus jota ei voi itse valita. Vasenkätisyydestä on ollut haittaa ainoastaan koulussa käsityötunnilla, en koskaan oppinut virkkaamaan, paitsi nyt aikuisena.

Jos nyt voisin toivoa lahjaa, niin toivoisin uutta jääkaappia ja sitä että joku pesisi ikkunat. Siivouksenkin voisin ottaa ilolla vastaan, se vaan tahtoo olla niin turhaa hommaa.. Kunhan saadaan tuo keittiö valmiiksi (ja uusi jääkaappi paikoilleen), niin keittiön aion pitää siistinä aina. Otan joka viikko kuvan, ja jos se on julkaisukelvoton niin voi mua.

Jos pitäisi nimetä joku mukava muoto, kuvio tai symboli, se olisi ehdottomasti sydän. Sopivasti sainkin Sannalta sydämen, kiitos! Tämä pitää ojentaa eteenpäin viidelletoista ihanalle blogille, joten jos näyt tuossa sivupalkissa oikealla, ole hyvä (ja saa muutkin ottaa)!


1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Autot

Meidän auton nimi on Passatti, se on vuosimallia 2003 ja kuulunut meidän perheeseen kohta neljä vuotta, siitä lähtien kun muutettiin maalle ja arvattiin että yhdellä autolla ei pärjää. Käytiin koeajolla, todettiin hinta sopivaksi laatuun ja laitettiin nimi paperiin. Passatti on kotoisin Hollannista, joten siihen täytyi asentaa lohkolämmitin, ja vakionopeudensäädin myös. Nykyään mittarilukema lähentelee kolmeasataatuhatta. Väri (auton tärkein ominaisuus :o) on sellainen tummansininen jota ei muilla merkeillä olekaan. Passatti on mallia farmari, kulkee dieselillä ja ihan hyvin on pelannut. Mukaan mahtuu melkein koko perhe, ja elukoitakin muutama. Talvella kyydissä palelee varpaita, kesäautona ihan loistava automaatti-ilmastoinnin ansiosta. Penkinlämmittimiä ei ole. Kiihtyy kivasti, kulkee tasaisesti ja yleensä vie perille asti. On ollut vaivaa ilmastoinnin kanssa, ja joskus on kesken matkan hävinnyt tehot, ja muutamia muitakin vaivoja on ilmennyt, mutta kaiken kaikkiaan ihan kelpo peli.

On meillä toinenkin auto: Mazdan tila-auto vuodelta 2000. Silloin itsenäisyyspäivänä tutkailtiin netistä autoilmoituksia, kun oltiin päätetty että tila-auto pitää saada, ja Mazdan maahantuojalta löytyi tieto että myynnissä olisi 16 000 km ajettu saman vuoden yksilö. Heti arkipäivän koitettua lennähdettiin etelään, ja matkalla mietittin minkähänvärinen hän mahtaakaan olla. No, olipa iloisen turkoosi ja muutenkin oikein passeli, joten eikun huristelemaan puolen Suomen poikki kotiin uudella autolla. Painavana autona kahden litran koneella varustettuna Masa on melko laiska varsinkin pienillä kierroksilla, mutta kun ei kovin pieneen väliin yritä niin hyvin pääsee liikenteen sekaan. Masassa on kivat mittasuhteet, vastaantullessa näyttää söpöltä pikkupossulta. Tässä niitä varpaita talvisin vasta paleleekin, ja kesäaikaan ilmastointi melkein jaksaa puhaltaa takimmaiselle penkkiriville asti. Mukana kulkee tarvittaessa koko perhe, kissat ja koirat ja jopa vähän matkatavaroita. Masalla on tehty yhtenä kesänä kolmen viikon koko perheen reissu Tanskaan, ja muutenkin on ajeltu jonkin verran, koska mittarissa alkaa olla 200 000 km. Remppaakin on tehty jos jonkinlaista, ja varsinkin renkaita tästä poksahtelee yllättävän usein. Mietinnässä on vieläkö tarvitaan näin isoa autoa, muttei ainakaan vielä olla raaskittu luopuakaan.


Silloin tällöin pihassa majailee Neitin Valkoinen lähes parikymppinen farmaripösö, jota saapi lainailla jos muut autot ei jostain syystä ole käytössä. Viime kesänä ostettu kaikin puolin hyvä peli, hinta-laatusuhde on kohdallaan. On toiminut aivan moitteettomasti, ainoa vaiva on radio, joka on nyt alkanut temppuilemaan. Matkanteko on sikäli mukavaa, että saa kuunnella omia ajatuksiaan, sekä kaikenlaisia ylimääräisia ääniä mitä luulee kuulevansa milloin moottorista milloin renkaista.

Ennen näitä meillä oli -89 Mazdan farmari, joka oli meillä monta monituista vuotta, kunnes myytiin se "tarpeettomana" sukulaisille. Neitillä on ollut yksi peltoauto, joka myytiin pois, ja yksi punainen Pösö ihan ajokäytössä siihen asti kunnes hajosi viime kesänä, nyt toimii varaosapankkina ja auton päälle sataneen hangen paksuudesta voi päätellä ettei varaosia ole hetkeen tarvittu.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Leijaile


Päivittäisiä elämänohjeita, 186. päivä:

Leijaile läpi elämän äläkä yritä vastustaa haasteita silloin, kun niitä ilmaantuu. Vastustus liimaa haasteet sinuun entistä tiiviimmin. Keskity ajattelemaan sitä, mitä toivot, ja kohoa sitten haasteellisten tai ikävien asioiden yläpuolelle. Kuvittele, että liitelet korkealla taivaalla ja katselet sieltä negatiivisuuden pikkuruista täplää. Näin tehdessäsi pääset eroon koko ikävästä tilanteesta ja näet, mistä asiassa perimmältään on kyse.

Tämä pieni ajatusleikki estää sinua vajoamasta negatiivisuuden upottavaan suohon.

- - -

Blogiin leijaili kaunis tunnustus Tiinalta Ruostetta ja Pitsiunelmia -blogista. Kaunis kiitos! Olen aina hyvin hämmentynyt ja otettu kun näitä tunnustuksia tupsahtelee, kertoohan se siitä että täällä joku käy joskus kurkkimassa näitä höpinöitä :o) Leijailemisiin!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kukko Gabrielin nimipäivä





Mies on ollut koko viikon muualla hoitamassa asioita. Täällä päässä päivät on täyttyneet autolla ajelusta: on kuskailtu lapsia kouluun ja harrastuksiin ja kaupunkiin, ja harrastettu hieman itsekin. Tänään kirjaston pihalla huomasin että kappas, autosta on takarengas puhki. Onneksi olin liikkeellä sillä autolla johon olen vaihtanut renkaan aiemminkin. Puolisen tuntia piti puhkua parkkipaikalla, eikä kukaan tullut tarjoamaan apua. Paitsi kun olin laskemassa autoa jo alas, yksi ohikulkija kysäisi onko rengas puhjennut. Nyt on sitten yksi kesärengas jo alla, vaikka kelit on vielä ihan talviset. Siirrymmekin nähtävästi ajelemaan kolmosautolla. Kotona sitten näkökenttään ilmestyi välkkyvää sahalaitaa, joka aika pian vaihtuikin päänsäryksi. Tänään meidän piti lähteä synttäreille, mutta jäi sitten lähtemättä. Nyt yksi lapsi makaa huonovointisena sohvalla ja kaksi kinastelee pelivuoroista. Pihalla koirat haukkuu, haluavat sisälle. Huomenna on työiltapäivä, ja ensi viikolla taas mennään sinne, tänne ja tuonne.

(Kuvat: nimipäiväsankari, meillä näkyy jo paljasta maata, terassikautta ei ihan vielä avata, makuuhuoneen ikkunan takana roikkuva lumikinos sulaa pikkuhiljaa)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rakkauden täyttämiä sanoja


Päivittäisiä elämänohjeita, 290. päivä:

Vaadi itseltäsi, että jonain päivänä ajattelet enemmän positiivisia kuin negatiivisia ajatuksia. Vaadi, että jonain päivänä lausut enemmän hyvyyden, arvostuksen, ystävällisyyden, kiitollisuuden ja rakkauden täyttämiä sanoja kuin negatiivisia sanoja. Vaadi, että jonain päivänä teet enemmän hyvyyteen, arvostukseen, ystävällisyyteen, kiitollisuuteen ja rakkauteen perustuvia tekoja kuin mitään muita tekoja.

Edessäsi aukeaa joka päivä ja joka hetki kaksi polkua. Valitse niistä hyvyyden polku hyvyyden takia.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Romahduksia

Meidän tontilla on toistakymmentä vanhaa piharakennusta, joista monet on pystytetty 1800-luvulla. Me asutaan seudulla johon lähes joka talvi sataa vähintään metri lunta, ja tuuli tuiskuttaa pelloilta melkein toisen mokoman. (Ei-niin-kovin) hyvä yhtälö..


Tänä talvena vanhan poikkisahatun pirtin kattorakennelmat on vähän nyrjähtäneet. Ihmekös tuo, katteena on käytetty vanhoja tiesuolapurkkien kansia ja sekalaisia pellinpalasia. Niistä on mennyt vesi iloisesti läpi välikattoon, ja lahottanut rakenteita muutenkin. Täytyy aidata koko tönö, ettei kukaan vahingossa oleskele liian lähellä putoilevia kappaleita.

Toinen talven aikana romahduksen kokenut on kasvihuone. Kattopleksejä on irronnut 8/10. Runko ei onneksi ole kovin vääntynyt, kuorma katolla on pienentynyt sitä mukaa kun pleksit on tippuneet alas tai lähteneet tuulen mukaan. Jännityksellä odotan montako niitä mahtaakaan olla tallessa, ja saadaanko kasvihuoneesta enää kelvollista. Tomaatit on jo kylvetty.



Edellisen talven romahtaneisiin luetaan riihen sivusiipi sekä outo pikkukatos autotallin viereltä. Tietää kesäksi paljon tyhjennyshommaa.. (Pyöreä kinos kätkee sisälleen auton..)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Mendelspaltung bei zwei merkmalspaaren



sekä lehemä. Meidän luokan seinältä.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Joulu on taas?


Joulupukki on pysytellyt joulusta asti kaapin päällä ilman että kukaan elukka on osoittanut sen suurempaa mielenkiintoa yrittää kokeilla kuinka kaisla ratisee hampaissa. Pukki sai tilaustyökaverin, joka odottelee kuljetusta uuteen kotiin. Ensin täytyy arpoa kumpi näistä olikaan se alkuperäinen pukki.. Onneksi kaislaa on vielä jäljellä, ties minkälainen pukkiperhe niistä vielä syntyykään.

Punontakurssilla lähti taas mopo vähän keulimaan. Halusin tehdä omenanpoimintakorin. No, tein sitten omenanpoimintakorin, josta tuli niin suuri että jos sen täyttää omenoilla ei sitä varmasti jaksa kovin pitkiä matkoja kanniskella.. Loppupajuista tein jännännäköisen madeira -korin alias tatzan. Oli aikamoinen viänteleminen noissa paksuissa pajuissa että pysyvät toivotussa asennossa. Ihan vähän piti fuskata: sidoin rautalangalla kaariosat nippuun, pysyy paremmin. Tatzastakin tuli valtava, halkaisija varmaan puoli metriä. Jospa ensi kerralla yrittäisin tehdä jotain pientä..

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Minä olen ilo



Päivittäisiä elämänohjeita, 83. päivä:

Aina kun muistat ja mihin aikaan päivästä tahansa, sano: "Minä olen ilo." Jos siltä tuntuu, sano se vaikka satoja kertoja päivässä. Sano se usein, mutta joka kerran hyvin hitaasti ja painottaen jokaista sanaa yhtä paljon. MINÄ - OLEN - ILO. Sisäistä sanojen merkitys, kun lausut ne hitaasti, ja koe ilontunne niin suurena kuin suinkin kykenet. Perusta jokainen päiväsi ilontunteeseen - se sujuu kerta toisensa jälkeen paremmin.

Tunne enemmän sisäistä iloa kuin sitä, joka juontuu ulkoisista olosuhteista. Vain siten voit muuttaa ulkoisia olosuhteita.

Ilo vetää puoleensa iloa.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kevättä rinnassa


Vietiin Neitin kanssa kisut ulos haistelemaan puoliaurinkoista kevätpäivää. Yksi ei halunnut tulla, mutta kolme muuta suostuivat sylikyytiin traktorin eturenkaan päälle, ja siitä sitten kukin lähti tahoilleen tutkimusmatkailemaan. Lumipantterilla onkin tosi hyvä suojaväri!





perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kesäkuvia ja kevätmietteitä






Kevätlomalla on menty ja tultu ja oltu. Katseltu kevättä ikkunoiden läpi, ja huokailtu ja haaveiltu. Vähän nautittu kevätkeleistäkin jo. Aurinko on paistanut oikein ihanasti, ja tiet on jo melkein sulat. Pelloilla ja pihassa vielä metri lunta, puutarhuri alkaa olla kovin malttamaton! Puutarhakirjoja on luettu ahkerasti ja uusia suunnitelmia pihaan tehty.

Viikonlopun päästä alkaa taas arki ja koulut ja muut menot. Parin kuukauden päästä on jo varmasti vihreää, onhan?!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Mukavaa lomaa!


Mahtavat ulkoilusäät näyttää jatkuvan edelleen. Eilen tehtiin lapsen ja koirien kanssa hiihtolenkki peltoja pitkin. Lapsi hiihti, koirat harrasti intervallitreeniä: vuoroin umpihankirämpimistä ja välillä normilenkkeilyä kantavalla hangella. Itse viipotin kameran kanssa lumikengillä perässä.



Illemmalla kävin vielä tanssimassa, ja köpöttelin sieltäkin vähän matkaa kotiinpäin, en ihan koko kolmeatoista kilometriä kuitenkaan. Oikein kunnon annos ulkoilmaa pitkästä aikaa! Jostain pitäis vaan saada lisää hemoglobiinia, että jaksaisi paremmin. Vinkkejä?



Illalla köllöteltiin sohvalla ja juteltiin sieluista ja enkeleistä Miehen kanssa. Aika pian nukahdin siihen kainaloon. Ihan parhautta.

Mäntylästä sain loman kynnyksellä ihanan ilahdutuksen, suurkiitos!


Tunnustus lähtee eteenpäin muutamaan blogiin suosikkilistaltani, käykääpä kurkkaamassa tykkäättekö tekin näistä:

torstai 1. maaliskuuta 2012

Huhhahhei



Vauhdikas ja meneväinen pariviikkoinen ei saanut imettyä kaikkia mehuja. Eilen tehtiin vaihto lennossa: äiti kotiin ja isi reissuun. Ensimmäinen normipäivä alkoi ihanan normaaliin tapaan: pojat kouluun, tiskit ja pyykit koneeseen ja muori imurinvarteen. Nyt tykkään!

Huomenna alkaa virallisesti loma! Sieltä sitten Mies ja isommat lapsetkin kömpivät kotimaisemiin jossain vaiheessa viikonloppua. Sitten tehdään ihan sitä mitä huvittaa ja mennään sinne minne huvittaa, jos huvittaa.

(Pikkukaappi löytyi traktoritallin vintiltä, ja jos oikein tarkkaan katsoo niin näkee että siinä lukee "Koti Apteekki". Ihana!)