Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Ennätyskesä!






Eilen käytiin tyttöjen kanssa uikasemassa Ulpas ympäri, noin puolitoista kertaa. On kyllä maailman ihanin lähdelampi/suppa! Niin kirkas ja puhdas vesi, se oikein tuoksuu puhtaalle, ja siellä kun sukeltelee niin ihan kuin ois lähteensilmässä pulahtanut (niinkuin oikeesti onkin). Eilen kuitenkin mentiin jo päät koko ajan pinnalla, on tää ilman viilentyminen jo sen verran viilentänyt vettäkin ettei ihan kovin voi sukellella, tai ehkä vois, mutta jälkeenpäin menis aikaa ja tulis vilu kun kuivattelee kylmää tukkaa. Vähän jänskättää uida lähellä rantaa kun siellä on veteen ammoisina aikoina kaatuneita puita, ja niiden luurankoja saattaa näkyä kirkkaan veden läpi. Keskellä lampeakin on aika hurja uiskennella kun tietää että alla on kuustoista metriä vettä, ja siellä voi lymytä ties mitä merihirviöitä, ääks! Luulen että kaikkien aikojen (ainakin viimeisen kahdenkymmenviiden vuoden) uimaennätys on tullut tehtyä tänä kesänä, niin uimisen määrän kuin myöhäisyydenkin suhteen. Tänään mennään kurkistaan Siilinjärven uimapaikkoja, en oo koskaan ennen käynytkään.

maanantai 27. elokuuta 2018

Sees





Tähän haluisin valita pelkästään tämmösiä tyyniä, seesteisiä kuvia. Liekö eilinen täysikuu, viikonlopullinen joogaopekoulutusta, jokin muu vai kaikki yhteensä syynä, mutta yhtäkkiä on sisuksiin laskeutunut rauha.

Eilen joogaviikonlopun lopuksi oli filosofiallinen luento jossa sivuttiin kriya-joogaa, ja tehtiin muutama harjoituskin. Ihan huikeelta tuntu lähes kylmiltään istua 11 minuuttia täysin liikkumatta (sai hengittää!), ja ne vibat kun koko porukka resitoi (="laulaa") ensin mantraa yhteen ääneen ja lopulta minuuttikaupalla hiljaa itsekseen! Oli aika vaikeeta irrottautua sieltä takas tähän ns. normaalielämään. Nyt takana jo yks päivä porkkanan harventamista, ja yhä vielä rauha on ja pysyy

torstai 23. elokuuta 2018

Loppusuora häämöttää






Onpas ollut - taas - mielenkiintoinen kasvukausi.. Summailin tässä just sääaseman sadetietoja toukokuun alusta lähtien, vettä tullut tähän mennessä 164,1 mm (toukokuussa 26,4 mm, kesäkuu oli melko sateinen: 100,8 mm, heinäkuussa hurjat 8,1 mm, elokuussa tähän asti 28,8 mm), sadepäiviä 36/114 kpl (8, 15, 4 ja 9). Sade on monesti ollut sellasta ripsutusta vaan että vähän maanpinta kastuu muttei sen enempää, tänään onneksi satoi melko kunnolla 12,6 mm, edellisen kerran on tullut kunnolla vettä kolme viikkoa sitten. Luulen että tämä päivä ei oo vielä mukana noissa elokuun laskelmissa.

No mitkäpä kasvit on tykänneet kasvaa melkein ilman vettä? Kaikki rikkakasvit ainakin, ja tänä vuonna sipulit kasvoi yllättävän isoiksi, ne kun oli istutettu biokalvoon niin ei rikat päässeet kiusaamaan liiaksi. Kaikki muut onkin sitten siinä 'onnistui huonosti' -listalla. Jotkut siemenet ei edes itäneet, kuten vihanneksista jokunen laji sekä ohra. Jouduttiin vetämään koko "ohrapelto" sileeks paaliin ja pois ennen aikojaan, kun kasvoi ihan pelkkää rikkakasvia. Pellossa on vielä porkkanat, perunat, punajuuret, pari naurista ja kesäkurpitsaa, vähän papuja, salaattia, lehtikaalta sekä kaura, ja puissa suurin osa omenoista, päärynät ja luumut. Vielä pitää varmaan muutaman viikon antaa juuresten ainakin kasvaa, ovat ihan poikasia vielä. Huomenna varmaan harvennetaan porkkanaa, jospa ne näin sateen jälkeen irtoais maasta vähän helpommin.

Kuvat viime vuodelta, tänä vuonna ei ole kameran kanssa pellolla tullut juuri käytyä..

maanantai 20. elokuuta 2018

Ihana, ihana kesä (ja keho)! ♥







On ollut ihana kesä, enkä ole vielä valmis uskomaan että se muka joskus loppuisi. Tänä kesänä olen rakastanut lämpöä, aurinkoa iholla, mun rusketusta joka kerrankin on myös olkapäillä ja pohkeissa asti (ostin jopa shortsit heinäkuussa, mutta niitä en ehtinyt niin paljon ulkoiluttaa että rusketus ois yltänyt myös polvien yläpuolelle). Olen pyörahdellyt vessan peilin edessä, hymyillyt mun peilikuvalle, ihanat rusketusraidat on vaellelleet pitkin selkää. Hommasin uudet uikkaritkin, ne jättää paljon selkää näkyville (tai ainakin eri kohdasta kuin edelliset) ja istuu ihan täydellisesti päälle. Olen silitellyt mun pehmeää ihoa, pehmeää kehoa, opetellut tykkäämään siitä miltä se tuntuu, prosessi on vielä hieman kesken, mutta jotain on selkeästi tapahtumassa. Tällä hetkellä pystyn samaistumaan aika lailla tähän:

Today I asked my body what she needed,
Which is a big deal
Considering my journey of
Not Really Asking That Much.

I thought she might need more water.
Or protein.
Or greens.
Or yoga.
Or supplements.
Or movement.

But as I stood in the shower
Reflecting on her stretch marks,
Her roundness where I would like flatness,
Her softness where I would like firmness,
All those conditioned wishes
That form a bundle of
Never-Quite-Right-Ness,
She whispered very gently:

Could you just love me like this?

~Hollie Holden

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Merta edemmäs





Kävin kaupungissa ja unohdin ostaa kameraan uuden muistikortin, ja sitten piti käydä kaikki olemassa olevat läpi, kun olin johonkin hukannut sen viimeisimmän. Tässä viime aikoinahan olen poistellut muutamia kuvia vanhoilta muistikorteilta ja näin tehnyt tilaa muutamille uusille kuville. Mutta nyt kun kävin kaikki läpi, löysin sekä ne viikontakaiset hukkaantuneet kuvat, että yhden kokonaan tyhjän muistikortin. Joten jospa selviäisin ens kaupunkireissuun asti tällä käytettävissäolevalla 2GB:llä.

Tyrskyä ja myrskyä viime viikonlopulta. Oli huikeeta seisoskella biitsillä kun järveltä löi aallot kintuille ihan kuin oikeen meren rannalla! Eikä tämä ollut edes mikään Kainuunmeri, vaan ihan Porovesi vaan. Ihmiset uiskenteli aallokossa, ja ois niiin tehnyt mieli itelläki mennä mutta ei ollut uikkarit mukana. Olen yrittänyt paikata virhettä käymällä tällä viikolla uimassa neljänä päivänä, tosin ilman kunnon aaltoja. Vielä on kesää jäljellä, ja uintipäiviä.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Eräänä heinäkuun hellepäivänä






..hyppäsin Ipanaperon yksisarvisen selkään ja meloin kameran ja kännykän kanssa lumpeiden luo. Olihan muuten operaatio! Ensinnäkin saada pidetyksi laitteet pois pärskeistä, toiseksi päästä etenemään oikeaan suuntaan sopivaa vauhtia ja kolmanneksi kohteen tultua hollille saada pidettyä yksisarvinen paikallaan, löydettyä kuvakulmat ymym. Yhdellä iltauinnilla tässä ihan vasta näin kolme kukkaa jotka olivat jo tietysti silloin nukkumassa, enkä seuraavana päivänä päässyt ikuistamaan niitä. Tänään oli yksi kukka auki ja kaksi uutta nuppua pinnalla, ehkä huomenna ovat jo auki. Tää on ehkä kolmas kesä kun tämä meillä kukkii, ihan hulluna nyt tekee kukkia.

maanantai 13. elokuuta 2018

Iltasoutelulla





No, moottorilla oikeesti mentiin, tollasella sähkö-, joka ei pidä juuri mitään ääntä eikä vauhtikaan ole mitenkään kova, joten ihan soutelulta tuntui. Aika pilvistä, vähän jo viileetä tuolla vetten päällä varsinkin loppumatkasta. Vain muutama kuva matkan varrelta, koska kamerasta (taas) kaikki muistikortit täynnä, en vaan uskalla tyhjentää niitä, "hävittää" tärkeitä kuvia, pitäis varmaan osata luopua niistä(kin). Ulkoinen kovalevy vai jättisuuri pilvi mihin ne tallentaisi..? Vinkkejä? Tarvisin myös oman läppärin koulutehtäviä varten. Tervetuloa uusi viikko.

lauantai 11. elokuuta 2018

Haaveissa vainko





Päivisin kun kanat on vapaana ne välillä lepäilee pensaiden alla ja niistä lähtee semmonen ihana kurina. Ihanku ne siellä tyytyväisinä köllöttelis kukon kainalossa ja pitäis sitä mielihyvähyrinää mitä (vain?) vauvat ja eläimet osaa. Oon sitä kateellisena (!!) kuunnellut, yhtäkkiä iski hirmu kaipaus päästä toisen kainaloon, syliin, lähelle.. Ja sit opiskelen joogasutrasta kuinka kaipaus on yksi viidestä perustavaa laatua olevasta vaivasta, ja kuinka askeettisten perinteiden käsitys vapaudesta ei tarkoita vapautta täyttää omia pyyteitään, vaan vapautumista pyyteiden orjuudesta.. Ja sit en tiedä onko se lohdullista vai ärsyttävää, onko se ego joka pääsee niskan päälle vai kykenenkö hivuttautumaan lähemmäs todellista itseäni. Ja uusikuu ja kaikkee, uudet alut, omat varjot. Kävin pulahtamassa lammessa, ja nyt ehkä vietän hetken yksin itseni kanssa ennen kuin uni saapuu.

torstai 9. elokuuta 2018

Ihan nurkan takana






Monikin asia lymyilee tällä hetkellä ihan nurkan takana:

Arki, vaikka ysiluokkalaisilla koulu alkaakin kesälomalla tehdystä tettiviikosta johtuen vasta ens viikon perjantaina. Kuitenkin se on ihan yks pikku silmänräpäys kun on taas viikko mennyt. Oikeesti meidän ysiluokkalainen aloittaa viimeisen peruskouluvuoden vasta seuraavan viikon maanantaina, koska Blockfest. Sitä varten pitääkin muistaa kysyä vapaata koulusta eka päivä. Naperokin aloittaa eskarin samaisena maanantaina, iiiks kuinka iso se jo on!

Kissat lymyilee puskissa kun kanatuiset on ulkoilemassa. Yks kisu pelkää niitä eli kunnioittaa sopivalla tavalla, kaks muuta on vähän ihmeissään kun paistit juoksentelee pihalla vapaana. Vaan kyllä kanat pitää puolensa, luulen että tosipaikan tullen kissat jäis kakkosiks. Luultavasti yks leikkihyökkäys kanoja kohti per kissa on ihan riittävästi kertomaan niille kummalla on terävämpi nokka, kanalla vai kissalla.

Ja sitten se joka lymyää ihan tuossa heti nurkan takana: joogafilosofian kolmososan palautuspäivä.. Sunnuntaina pitäis tehtävät palauttaa, ja hups, oon ihan vasta alottanut niitä tekemään.. On ollut vähän kaikenlaista muuta, kuten mansikkaa, uimista ja reissuja. Mutta täytyy kyllä antaa palautetta opettajallekin siitä, että aina ennen tehtävät on kolahtaneet sähköpostilaatikkoon heti lähiopetusviikonloppua seuraavalla viikolla, nyt ne tuli vasta kuukauden päästä. Kesäkuussa mulla oiskin vielä ollut aikaa niitä askarrella, mutta heittää nyt iso nivaska raskasta filosofiaa keskelle mansikkakiireitä, se meinas olla jo vähän liikaa. Jospa ne kuitenkin saisin tahmottua jotenkuten läpi tän loppuviikon aikana. Eipä oo vapaa-ajanvietto-ongelmia..

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Behind the scenes





On taas tämä ihana lähiruokakuukausi, kun eväät saa suoraan pellolta ja kananpesistä. Tänään leikittiin ruualla. Mallailtiin kaikkia erivärisiä herukoita eri järjestykseen että otetaan muutama hieno kuva, mutta mitä tapahtui taustalla..? Tarvittiin yks kokonainen ihminen pitämään kanatuiset loitolla, eikä ne sittenkään ihan pysyneet. Ai että meillä oli hauskaa! (Ja jännittyneistä varpaista huomaa kyllä että on jääny joogat viime aikoina väliin, ääks, mihin tää aika oikein menee??)