Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

tiistai 15. lokakuuta 2019

Loistopäivä!





Kun aamulla avaa silmät just sillon kun on nukkunut tarpeeksi, ja ikkunasta näkee ruskaiset puut ja sinitaivaan (ja myöhemmin hennon lumikuorrutuksen pellolla). Kun vie lakanapyykkiä ulos kuivumaan vaikka varjon puolella on vielä pikkupakkanen, ja keittää ison kupin teetä ihan vaan että sormet lämpiäis. Hipsii teekupin kanssa yläkertaan palauttamaan vihovihoviimeiset sekä filosofian että anatomian tehtävät (tämän koulutuksen viimeiset - ilmoittauduin jo seuraavaan, hups!), pysähtyy matkalla ikkunan ääreen tuijottamaan kaukaisuuteen ja mielessä välähtää ajatus kuinka hyvin ja ihanasti ja täydellisesti kaikki onkaan. Kun saa pyhittää koko loppupäivän vain itselleen ja yksinololle, ehkä viedä vielä muutaman puuttuvan jutun uuteen kotiin, ehkä käydä kirpsakalla kävelyllä uusissa maisemissa jos tätä aurinkoa vielä sinne asti riittää. Seuraavaksi kuitenkin aamupala. Ihkuu viikkoo itse kullekin!

maanantai 14. lokakuuta 2019

Syksy ♥





Asioita joita rakastan Syksy, syksyn värit, syksyiset auringonpilkahdukset, sumuiset aamut, ja ehkä se raikkauskin. En tiiä miks tykkään syksystä, ehkä se on joku syksylläsyntyneiden juttu, mutta jotenkin se vaan joka vuosi kolahtaa ja kovaa. Kun oikeesti kuitenkin tykkään auringon lämmöstä iholla, lintujen laulusta ja pörriäisistä, sekä vihreän tuoksusta, niin jotenkin luulis että kesän vaihtuminen syksyksi lähinnä harmittais, mutta eipä, ainakaan niin kauan kuin päivänvaloa riittää ja lehdet pysyy puissa. Tätä syksyä oon etupäässä ihaillut ikkunan läpi työmatkoilla, ja välillä tehnyt pikkupyrähdyksiä pihalle ja lähiluontoon.

torstai 10. lokakuuta 2019

Haavat





Joskus on vähän kaivettava vanhojakin juttuja, jotta niistä voi kauniisti päästää irti. Kaikkea alitajunnan uskomuksia ei tarvitse taakkana kantaa, mutta jotta niistä voi hellittää, on ne ensin nähtävä ja tunnettava. Taas niiiin kiitollinen, että juuri oikeat ihmiset ja oikeat työkalut on löytäneet mun elämään just oikealla hetkellä 

(Jos tunne- ja tietoisuustaidot kiinnostaa, kannattaa tutustua . Eikä ole maksettu mainos tämä, vaan omaan kokemukseen perustuva suositus.)

tiistai 8. lokakuuta 2019

Ikuisuus ja toteutunut unelma


***On kahdenlaista ikuisuutta. Ensimmäinen ikuisuus on itsen ja Korkeimman luonnollinen tila, ajan tuhoavan vaikutuksen ulottumattomissa. Toinen ikuisuus on ajallista. Prakriti on ikuinen sanan vahvimmassa merkityksessä. Sillä ei ole alkua eikä loppua. Kaksi miedompaa versiota ikuisuudesta ovat loputon ja aluton ikuisuus. Loputon ikuisuus sisältää mahdollisuuden, että olio tai ilmiö on alkanut jonain tiettynä ajankohtana, mutta sen jälkeen se ei enää lakkaa olemasta. Joidenkin maailmankatsomusten vaalima ajatus ikuisen kadotuksen mahdollisuudesta ilmentää loputtomuutta. Tämä ajatus on intialaiselle ajatukselle vieras. Sen sijaan taaksepäin suuntautuva ikuisuus, eli jokin jolla ei ole alkua mutta joka voi loppua, on joogassa kaikkein tärkein. Vaikka emme voi tehdä menneitä elämiä koskevaa tutkimusta ja löytää tietämättömyytemme ja kärsimyksemme alkua, näistä on mahdollista päästä pysyvästi eroon joogan avulla.


Taipumukset ja painaumat nousevat tekoihin liittyvistä kokemuksista jotka tulkitaan toivottaviksi tai vältettäviksi. Koska painaumat liittyvät erityisiin tilanteisiin, ne eroavat toisistaan. Niitä ylläpitää vahvempi perustaipumus, elämänjano. Elämänjano on se perustunne, jonka vuoksi pelkäämme kuolemaa ja takerrumme viimeiseen asti siihen mitä nykyisestä elämästämme on jäljellä. Suhtaudumme pientä mielihyvää aiheuttaviin tilapäisyyksiin kuin ne voisivat olla ikuisia. Teoreettinen tieto kuolevaisuudestamme ei lainkaan vähennä kuolemanpelkoa, elämänjanon kääntöpuolta. Elämänjano kytee jatkuvasti, mutta kuolemanpelko ilmentyy vain tilanteissa joissa kuolevaisuus tulee ilmeiseksi. Koska jopa pienet lapset osaavat pelätä vaaratilanteita, Yoga-sutran kommentaattorit esittävät tämän todisteena edellisistä kuolemista. Jos on kokenut kuoleman, sitä voi pelätä, mutta tässä elämässä kukaan ei sellaista ole kokenut, eikä pieni lapsi ole sitä muilta kuullut tai omin silmin nähnyt. Jokainen on siis kokenut kuoleman aiemmissa elämissään.


Toisin kuin muut painaumat, elämänjano on niin vahva, ettei se kaipaa erityistä muistutusta aktivoituakseen. Se on koko ajan toiminnassa kaikilla olennoilla. Tässä sutrassa todetaan että painaumilla ja taipumuksilla ei ole alkua, mutta ne voivat päättyä. Kun ne saavat päätöksensä, joogi siirtyy ajallisen ikuisuuden piiristä ajattomaan ikuisuuteen, omaan olemukseensa jossa hän on itse asiassa koko ajan ollut. Vain tietämättömyyden vaikutuksesta hän projisoi identiteettinsä ajan vaikutuspiiriin. Minätunteen vaikutuksesta olemme ottaneet tilapäisyyksien maailman todesta, huomaamatta että oma ikuinen olemuksemme on ollut koko ajan läsnä. Kohteettomassa samadhissa palaamme ikuiseen nykyhetkeen.***


Syyskuun alussa oli yksi viikonloppu koulutusta ja nyt toinen, ja saan kutsua itseäni äänimaljahoitajaksi sekä sointukylpyohjaajaksi.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Toinen salaisuus

Maailma on sinussa


Meidät on opetettu seuraamaan tapoja ja uskomuksia, jotka jättävät kokonaan huomiotta elämän mysteerin. Nämä uskomukset ovat sisäkkäin kuin toisiinsa uppoutuvat rasiat:

On olemassa aineellinen maailma.
Aineellinen maailma on täynnä esineitä, tapahtumia ja ihmisiä.
Minä olen yksi noista ihmisistä, eikä asemani ole kenenkään toisen asemaa korkeampi.
Saadakseni selville kuka olen, minun on tutkittava aineellista maailmaa.


Tämä uskomusten joukko on sitova. Se ei anna tilaa itsetutkiskelulle eikä edes sielulle. Miksi tuoda elämän mysteeri järjestelmään, jossa jo tiedetään, mikä on todellista? Vaikka aineellinen maailma näyttää vakuuttavalta, nykytieteen suureksi häpeäksi ei kukaan ole pystynyt todistamaan sen olevan todellinen. Kuka tahansa neurologi voi vakuuttaa, etteivät aivot tarjoa mitään todisteita ulkomaailman olemassaolosta, pikemminkin vihjeitä siitä, että sitä ei ole.


Tämä hämmentävä ongelma - että ulkomaailman olemassaoloa ei voi millään todistaa - kaivaa koko pohjan materialismilta. Näin päädymme toiseen henkiseen salaisuuteen: Sinä et ole maailmassa, maailma on sinussa.

Kivet ovat kiinteitä vain, koska aivot rekisteröivät sähkösignaalien puuskan kosketukseksi. Aurinko paistaa vain, koska aivot rekisteröivät toisen sähkösignaalien puuskan näköaistimukseksi. Aivoissani ei paista aurinko, sen sisusta pysyy pimeänä kuin kalkkikiviluola, vaikka ulkona olisi kuinka kirkasta.


Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja

maanantai 30. syyskuuta 2019

Mitä tahansa muuta..





..kuin tätä viimeistä settiä joogafilosofiaa! Millä eri tavoilla voi luoda mieliä? Mikä on joogan kannalta paras vaihtoehto? Miten Yoga-sutra perustelee maailman ja sen objektien todellisuutta? Yoga-sutra ei esitä että joogan täydellistymässä näkijä lakkaa olemasta. Millä eri tavoilla Yoga-sutra perustelee itsenäisen subjektin todellisuutta? Selitä kaivalyan saavuttaminen omin sanoin. Sanonpa vaan, että jos ja kun tästä selviän, niin olen kyllä niiiiiin ylittänyt itseni! Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa kahlata aineistoa läpi ja yrittää ensinnäkin löytää että mitähän tässä niinku haetaan, ja sitten vielä muodostaa järkevät vastaukset. Tsemii mulle!!

perjantai 27. syyskuuta 2019

Niiiin hyvä päivä





Haluan dokumentoida tän tänne todisteeksi että näitäkin on! Aamujoogaohjauksesta tuli hyvää palautetta. Kävin kiireettömästi kaupassa, sain sivuutettua useimmat mielihalut ja sen sijaan yritin kuunnella minkälaista ravintoa keho kaipaa. Sain mun uuden kodin avaimet

tiistai 24. syyskuuta 2019

ViKi





Mulla oli tarkoitus tehdä tässä joku aika sitten postaus kanasta nimeltä Harry (Houdini), joka tiirikoi itsensä ulos kanatarhasta monesti päivässä, mutta siinä ehti käydä niin että curiosity killed the chicken, vai olikohan se tälläkin kertaa naapurin koira. Eli olkoon sitten taas kissapostaus. Pihassa on jo noin kolmen viikon ajan pyörinyt Vieras Kissa alias ViKi. Olen laittanut ilmoituksia somen kadonneet eläimet -ryhmiin, ja on sen verran erikoinen kuviointi turkissa, että luulisi jonkun tunnistavan, mutta ei. Voihan hän toki olla jonkun naapurinkin kissa, joka vaan on alkanut viihtymään enemmän tällä pihalla, vaikka täällä vähemmän irtokissoja yleensä liikuskelee. Nuo omat on vähän ihmeissään tunkeilijasta, semmosta matalaa örinää kuuluu navetannurkalta kun ViKi on lähistöllä. Mietin vaan mitä tälle pitis tehdä.. Loukuttaa ja viedä löytöeläinsuojaan, varmaankin. Kollipojalta vaikuttaa, eli tarttis varmaan ainakin leikkauttaa.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Pieniä selviytymisiä





Selvisin hengissä kaikkien viikkoryhmien tapaamisesta ja ekasta opetuskerrasta. Tänään kynnys on pykälää pienempi. Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt päästä niskan päälle jo viikon verran, mutta olen onnistunut pitämään sen tosi pienenä ja taka-alalla. Sen verran sitä olen varonut, etten ole ulkoillut juurikaan yhtään, mikä on toisaalta tosi harmi. Joogaopekoulutusviikonlopustakin selvisin, meillä oli kahteen kertaan loppukoetreeni, ja tokalla kerralla se meni melkein niin hyvin kuin voi. Olen tosi ylpeä itsestäni jo pelkästään sen takia että en ole tän flunssan takia ihan huipputerässä, ja silti jaksoin vetää puolentoista tunnin keskeytyksettömän treenin läpi tosi keskittyneesti ja tehdä kaikki työskentelyt jotka muistin joka asanaan. Hyvillä mielin loppukokeeseen, ja eiköhän se opetusnäyttökin jotenkin suju kun nyt saa muutaman viikon iltaisin töissä treenata siihen. Sitten kun vielä selviäisin ajallaan noista kirjallisista tehtävistäkin..

maanantai 16. syyskuuta 2019

Loppusuora häämöttää





Sähköpostilaatikkoon kolahti vielä viimeiset filosofian tehtävät, niiden lisäksi tekemättä viimeiset anatomian tehtävät, tällä viikolla on viimeinen lähiopetusviikonloppu ja marraskuussa loppukokeet. Sitten olis joogaopekoulutus käytynä, on se vaan ollut hurja matka! Iso urakka takana, mutta ei se tämä loppukaan ihan heittämällä mene, töitä kun on joka ilta ja muuttokin lähestyy. Aika on siis kortilla, ja motivaatiokin vähän hakusessa. Jaksaa, jaksaa..

torstai 12. syyskuuta 2019

Tästä lähtee





Uusi elämä. Tänä iltana kokous, työsopimukset, ym virallinen, huomenna ensimmäinen työilta, ja siitä eteenpäin sitten joulutaukoon asti kuusi viikkoryhmää kahdessa eri kansalaisopistossa. Huiii!! Vuokrasopimuksessakin on jo nimet alla, viimeistään kuunvaihteessa pääsen kantamaan tavaroita sisään. Enimmäkseen yritän selvitä näillä jo olemassaolevilla (plus kirpparilöydöillä), mutta jotain uuttakin on hankittava, kuten ainakin imuri ja pyykkikone. Onneksi kohta on niin kiireiset päivät ja varsinkin illat, ettei pahemmin kerkee kaupoilla notkuskelemaan, eipä tuu hommattua niin paljon kaikkee turhaa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ensimmäinen salaisuus

Elämän mysteeri on todellinen


Tuntemasi elämä on ohut tapahtumien pintakerros, joka peittää syvemmän todellisuuden. Syvemmässä todellisuudessa olet osa jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu nyt, on koskaan tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan. Syvemmässä todellisuudessa tiedät tarkkaan, kuka olet ja mikä on tarkoituksesi. Sinulla ei ole kenenkään kanssa koko maailmassa ristiriitoja tai sekaannuksia. Päämääräsi on auttaa luomakuntaa laajenemaan ja kasvamaan. Kun katsot itseäsi, näet vain rakkautta.

Elämän mysteeri ei kuitenkaan ole mikään näistä asioista. Mysteeri on, kuinka tuoda ne esille.


Eikö ihmetys olekin joskus pysäyttänyt sinut hetkeksi? Tuollaisia hetkiä voi synnyttää kaunis musiikki tai värisyttävän lumoava luonnonnäkymä. Tai olet nähnyt silmäkulmastasi jotain tuttua - aamuisen auringonpaisteen, tuulessa huojuvan puun, rakastamasi ihmisen kasvot hänen nukkuessaan - ja tiennyt sillä hetkellä, että elämä on enemmän kuin miltä se näyttää.


Mysteeri, joka ei tahdo tulla paljastetuksi, vetäytyy sitä kauemmaksi mitä lähemmäs sitä pääset. Elämän mysteeri ei käyttäydy siten. Sen salaisuudet paljastuvat heti, jos tiedät mistä etsiä. Missä se on?

Kehon viisaudesta on hyvä lähteä etenemään kohti elämän piileviä ulottuvuuksia. Vaikka kehon viisaus on täysin näkymätöntä, se on kiistattoman todellista. Kehoni kykenee parempaan yhteistyöhön maailmankaikkeuden kanssa kuin minä itse.


Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Syyskesän väri-iloittelua





Vein sunnuntaina naperoisen saariseikkailulle Hailuotoon. Meistä molemmista oli vähän jännää mennä lautalla. Mutta kylläpä meillä oli iiihana päivä, nautittiin sinitaivaasta, auringonpaisteesta, kaikista kirkkaista väreistä joita kohdattiin. Meri! Taivas! Mökit! Lautat ja laivat! Ja hieman vielä horsmissa punerrusta. Nautittiin myös lähes tyhjällä hiekkarannalla löllöttelystä, aaltojen liplatuksesta nilkoissa, retkieväistä, ja hauskassa kupolipömpelissä laulamisesta. Ja lopuksi mantereen puolella käytiin vihreässä metsässä halaamassa isoa ja vanhaa mäntyä.