Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

maanantai 9. joulukuuta 2019

Kaikki loput salaisuudet

Muistaakseni kolme ensimmäistä salaisuutta on jo paljastettu, tässä loput: 


4. Mitä etsit, se jo olet.
5. Kärsimyksen syy on epätodellisuus.
6. Vapaus kesyttää mielen.
7. Jokainen elämä on henkinen.


8. Paha ei ole vihollisesi.
9. Elät monissa ulottuvuuksissa.
10. Kuolema mahdollistaa elämän.
11. Maailmankaikkeus ajattelee kauttasi.


12. Ei ole muuta aikaa kuin nyt.
13. Olet todella vapaa, kun lakkaat olemasta tietty henkilö.
14. Elämän tarkoitus on kaikki kaikessa.
15. Kaikki on puhdasta perusolemusta.


"Jossakin vaiheessa elämällä ei ole enää salaisuuksia paljastettavana. Elät kuin olisi yksi todellisuus, ja vastapalvelukseksi se palkitsee sinut runsain mitoin. Kaksijakoisuudesta syntyvä pelko on kaikonnut, sen on korvannut täysin järkähtämätön tyytyväisyys. Tiedostaminen on tullut täysin tietoiseksi itsestään. Kun tavoitamme tämän vapauden asteen, elämä alkaa uudelleen. Sen takia valaistumista oikeutetusti kutsutaan toiseksi syntymäksi.

Nykyään valaistuminen ei enää ole elämän päämäärä, ei edes Intiassa. Enin mitä opettaja voi tehdä, on avata ovi jälleen. Hän voi vastata ikivanhaan tapaan kolmeen kysymykseen:
- Kuka minä olen? Olet maailmankaikkeus, joka toimii ihmisen hermojärjestelmän kautta.
-Mistä minä olen tullut? Olet kotoisin lähteestä, joka ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole.
-Miksi minä olen täällä? Luodaksesi maailman jokaisessa hetkessä.

Tämän tiedon saavuttaminen on kuin joutuisi kulkemaan uudestaan synnytyskanavan läpi. Saatat huudahtaa hämmästyksestä, ja ehkä järkytyksestä ja tuskasta, kun huomaat olevasi tuntemattomassa maailmassa. Kun hyväksyt tämän toisen syntymän, sinulla on edelleen ajatuksia ja tunteita, mutta nyt ne ovat pehmeitä impulsseja hiljaisen tiedostamisen taustaa vasten, vähäisiä väreitä, joita ilmaantuu ja katoaa olemisen valtamerta häiritsemättä.

Olen varma, ettei valaistuminen ole voinut kuulua vain Intialle tai millekään kulttuurille. Toinen syntymä seuraa sitä, että näkee elämän sellaisena kuin se jo on, näkee sen sisimmässään olevasta hiljaisesta kohdasta. Kuka tahansa on valaistunut siinä määrin kuin hän toimii näin. Maailmankaikkeus menee hiljaiseen kohtaan luodakseen ajan ja paikan. Sinä menet sinne etsimään sanan, muiston jonkun kasvoista tai ruusun tuoksun. Juuri tuona hetkenä maailma puhkeaa kukkaan loputtomissa muodoissaan vajotakseen jälleen hiljaisena hämmästelemään ihmettä, jonka se juuri saavutti."

Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja

lauantai 7. joulukuuta 2019

102-vuotiasta Suomea





Juhlittiin lasten kanssa. Teinin kanssa kutsuimme itsemme kylään rouva Neitin luo, ja mennessä napattiin kaupungista matkaan vielä yks "lapsi". Vietiin glögit ja tortut, pakastimesta soppaliemi, ja viihdykkeeksi kitara. Porukalla vähän siivoiltiin, leikittiin rottien kanssa, haettiin kellarista joulukuusi, keitieltiin hirvisoppaa (mulle oli kasvispihvejä ja salaattia), kuunneltiin Raskasta Joulua, syötiin ja naurettiin. Nuoriso pelas pelejä ja soitteli kitaraa, teini halus kattoo linnanjuhlia - noin viisi minuuttia. Oli meillä mukava ilta, ja ovelasti teini halus jäädä yökylään kun tänään meillä piti olla siivouspäivä.. no, kylläpä tässä vielä ehtii. Myöhään illalla kotiinpäin ajaessani harmittelin vain sitä kun se yks lapsi asuu niin kaukana ettei tämmöset ex-temporetempaukset onnistu koko porukalla.

Eilen yksi kiitollisuuskalenterin kohdista oli tämä kaunis, rakas Suomi.

torstai 5. joulukuuta 2019

Mitäs sitä sitten?





Pientä kriisiä taas pukkaa.. Haastellista tämä työssäkäynti, sikäli että nyt kun on ekaa kertaa oikea vapaapäivä (ja heti sen jälkeen toinen, plus viikonloppu, ja maanantain jälkeen neljän viikon joululoma) eikä mitään suunnitelmia, niin heti iskee tyhjyys ja pitää miettiä että mitähän sitä taas elämällään tekis. On vissiin ollut ihan taspainossa työaika ja vapaa-aika, kun on ehtinyt tehdä kaikki omat hommat ja lorvia tarpeeksi ettei ole päässyt syntymään mitään hirveetä vapaudenkaipuuta. Pitänee miettiä huomisia syömisiä ja käydä kaupassa, siinäpä on ohjelmaa riittävästi tälle päivälle, huomiselle onkin keksittävä uusia kujeita.

Tänään joulukalenteri ohjeistaa: Laita silmät kiinni, hengitä ulos painolastia ja sisään unelmiasi.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Kiitollisuuskalenteri





Kiitollisuus on hyväksi terveydelle, sillä se tekee kivusta vähemmän tuskallista, on hyväksi unen kannalta, lievittää stressiä, on hyväksi ahdistuksessa ja masennuksessa, sekä antaa energiaa. Kiitollisuuskalenteri-idean nappasin kaverilta, hän haastoi kaikki mukaan, ja minä teen samoin, joten osallistupa sääkin! Kiitollisuusharjoitus jouluun saakka: Kirjoita joka päivä kolme asiaa, joista olet kiitollinen.

Mun tämän päivän kiitollisuudenaiheet:
1. Valo! Kävin pikku kävelyllä pirtsakassa pakkassäässä tervehtimässä aurinkoa. Aah, tätä avaruutta ja hiljaisuutta!
2. Tanssiminen! Kuukausi sitten venähtänyt nilkka on jo ihan melkein kunnossa, tänään uskaltauduin tanssitunnille testaamaan kuinka se toimii, ja tosi hyvin toimi, ihan pieni liikerajoitus on vielä koukistamissuunnassa.
3. Musiikki! Coldplayn uusin albumi on soinut lähes koko päivän, ja lisäksi katoin Vain elämään viimeisen joulujakson.

Mistä sää oot kiitollinen just tänään?

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Tutkittavaa:





herkkyys, intuitio, värit, kauneus, harmonia, verkostot, lapset, metsä, luonto, luovuus, tietoisuus, lempeys, sinnikkyys, tarkkuus, kädet, hämähäkit, perhoset, lumikunigatar, keijut, Sirius ja Plejadit, omat rajat, siivet auki, sydän edellä, itkun puhdistava vaikutus, ja paljon muuta

tiistai 26. marraskuuta 2019

Kodinonni





Aamulla ruokin kissat (taas oli ekstrakissa pihalla), heitin lukiolaisen koululle, ja ajelin tänne omaan kotiin. Normisti arkisin otan aamupäiväunet mikäli mahdollista, tänään ei väsyttänyt vaikka yö jäi aika lyhyeksi. Sängyssälojumisen jälkeen kaivoin imurin siivouskomerosta (oi onnea, mulla on siivouskomero!) ja näpsin muutaman kuvan ennen siivousta. Tykkään siivota täällä alle 60 neliössä, se on niin helppoa ja nopeeta, takaovi auki ja mattojen ravistelu (jee mulla voi olla mattoja kun ei ole kissoja!), imurointi surrur vaan, ja siinäpä se tällä kertaa olikin. Lapsi saa hoitaa oman huoneensa kunhan kotiutuu historiankokeesta. Iltapäivällä mulle tulee vieras, ja illan päätteeksi mennään tänne kylälle semmoseen tapahtumaan jonka takia siirsin tämän illan työtkin joululomalle, aikamoista.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Laiska lauantai





1. Saa herätä ilman kelloa. 2. Voi olla ilman rintsikoita. 3. Auto pysyy pihassa. Siinäpä tämänhetkiset vapaapäivän tuntomerkit.

Ykköskohta on jo toteutunut tänään, avasin silmät ekaa kertaa klo 8.36, käänsin kylkeä, ja seuraavan kerran havahduin kello 9.54. Ja kuitenkin nukahdin jo puolenyön aikaan, oikein hyvät unet siis. Kakkoskohtahan on joka päivä oma valinta, kotosalla voin helposti olla ilman, ja samoin kun kuljen kylillä takki päällä. Mutta töissä tai treeneissä ei tällä rintavarustuksella oikein onnistu.. Ja totisesti toivon että kolmoskohtakin tänään toteutuu, olis oikee vapaapäivä pitkästä aikaa. Pitkästä aikaa kävin myös kävelyllä luonnossa, sitä oon kyllä kaivannut kovasti! Nyt ruokaa ja illalla saunaa. Hyvällä tavalla laiska lauantai.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Siellä tai täällä





Ei sillä näytä suuresti olevan väliä missä aikansa viettää, kunhan saa tehdä just oikeita juttuja, just niiden oikeiden ihmisten kanssa, olla just tässä ja nyt. Istun keittiössä juomassa teetä, ratkon "japanilaisia ristikoita", katon hyvän mielen ohjelmia, solmin naruja, kuuntelen musaa, tanssin, suunnittelen joogaohjelmia, hiljennyn, vien lapset uimaan ja joulunavaushulinaan, ruokin kissoja, lämmitän saunaa, ihastelen kaunista harmautta, myyn porkkanoita, nautin hämärästä. Ja päivät kuluu omaa (nopeaa) tahtiaan, ei suurempaa huolta huomisesta, kunhan muistan aina aamulla herättää lapsen kouluun ja illalla itse mennä töihin. Hyvin yksinkertaista elämää, just sopivaa.

(Kuvien henkilöt eivät välttämättä liity asiaan)

torstai 14. marraskuuta 2019

Taas kissapostaus





Heräsin kesken yön, ja sen jälkeen näin unta että torkuin sohvalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kissan tassujen rapinaa ja maukumista. Kuulin kun kissa tuli makkarista mua kohti, ja tunsin että se hyppäsi syliin kehräämään, mutta se oli näkymätön. Seinällä tapetissa oli piilokirjoituksella teksti: Kiitos Miska. Siinä ajattelin että eihän se haittaa vaikka Miskaa ei pystykään näkemään, kun kuitenkin tietää ja tuntee että se on siinä. Ja joku viesti tässä nyt saattaa olla, pitää vähän tutkia vielä..

Ehkä tämä hassu uni juontui siitä, kun yhtenä iltana kissavahtina ollessani istuin keittiössä ja kuulin kuinka joku hyppäsi ulkona ikkunalaudalle ja maukui. (Kissat kulkee keittiön ikkunasta sisään ja ulos, joten ihan loogista.) Hetken päästä olin että häh, kaikki omat kissat on sisällä, kuka siellä maukuu. Menin lampun kanssa ulos, ja sieltä ulkoportaiden alta näkyi jonkun silmät ja taas kuului mau. Yritin saada nähtyä kuka se on, ja vaikka en ihan suoraa näköhavaintoa saanutkaan, epäilen vahvasti että se on vanha ystävämme ViKi, joka vietti syksyllä pitkät pätkät meidän pihapiirissä. Sittemmin kävi ilmi että Viki onkin Manu, joka oli lähtenyt tutkimusmatkalle muutaman kilometrin päästä, eikä halunnut/osannut takas kotiin ennen kuin haettiin. Nyt näyttää siltä että Manu on lähtenyt taas seikkailulle. Luultavasti osaa siis reitin kotiinkin, kun näköjään osaa kotoaan meille.

(Alimman kuvan maailman pienin kissa on bongattu viime kesän Avoimista Puutarhoista)

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Henkilökohtainen uusi vuosi





Taas kääntyi sivu omassa vuosikalenterissa, just ennen täysikuuta. En ole tutkinut numerologiaa enkä muitakaan merkkejä että tietäisin mitään alkaneen vuoden teemoista, eiköhän ne tässä matkan varrella selviä. Sen tiedän että synttärit on aina porttipäivänä, ja tällä kertaa (jos joskus aiemminkin) sen on kyllä huomannut selkeästi. Nyt alkaa olo olla jo tunnistettavissa omaksi, ja hyvä niin, vaikka on se välillä hyvä tonkia pohjamutiakin, nytkin sieltä löytyi ainakin yksi iso oivallus. Päivän hellyttävin hetki oli kun ihan vieras numero soitti, vastasin, ja sieltä kuului: Hei mummu, hyvää syntymäpäivää

(Kaks vuotta sitten vietin synttäripäivää Farossa)

tiistai 12. marraskuuta 2019

Kaksoiselämää





Olin kyllä jossain määrin varautunut siihen, että vielä muuton jälkeenkin "asun" osittain entisessä kodissa. Olen lupautunut aina viikonloppuisin kissavahdiksi kun eksä on hirvimettällä, sekä myöskin siksi aikaa kun se lähtee noin kolmeksi viikoksi vapaaehtoistöihin. Muttamutta, tässä on ollut hieman erinäisiä auto-ongelmia, ja olen joutunut luovuttamaan omaa autonpuolikastani välillä toisten käyttöön, ja silti pitää vielä joka ilta ajella töihin paikkoihin mihin ei mitkään julkiset milloinkaan kulje. Välillä olen joutunut yllättäen keskellä viikkoakin ruokkimaan kissoja aamuin illoin, joten on vaan paljon helpompaa yöpyä itse siellä missä kissatkin. Ja nyt vielä näyttää siltä, että mun autonpuolikas lähtee perjantaina kohti Tanskaa, joten rouva Neitin kanssa sumplitaan heidän autolle ajovuorot, ja kasaan taas kimpsut ja "muutan" hetkeksi takas maalle. Huoh. Kun vois vaan elää ihan yksinkertaista elämää, herätä aamulla omassa kodissa ja ajaa illalla omalla autolla töihin.. No se aika koittaa vielä! Eniten tässä rassaa taas lumet ja vedet ja muut käytännön jutut, tuolla sivistyksen parissa on niin helppoo kun ei tarvi huolehtia yhtään mistään.

torstai 7. marraskuuta 2019

Marraskuun aurinko





Loppukesällä mun tamperelaislapsi kysyi ehdinkö käydä kylässä ennen kuin lähden taas marraskuussa reissuun. Jaaa-aa.. Tänä vuonnapa ei reissata vaan tehdään oikeita töitä. Tähän asti onkin kyllä ollut mahtavan epämarraskuinen sää, lunta ja kunnon pakkasta, eli siis aurinkoakin! Naapuritalo tuntuu olevan hieman liian lähellä (tai korkea), nyt just ja just aurinko vielä kiipeää katonharjan yli ja sinkoilee sateenkaaria ja valoviipaleita ympäri kämppää. Viikonlopuksi luvattu plussakelejä, ja tänäänkin on harmaa taivas mutta lumen kanssa kaunista ja kirkasta.

(Tasan vuosi sitten seikkailin Sagrada Familiassa!)

maanantai 4. marraskuuta 2019

Hyppy syvään päähän





Siltä tämä koko joogaopettajakoulutus on totisesti tuntunut! Täytyy myöntää että vähän tuli itsellekin yllätyksenä koko homma. Ensimmäisen kerran ajatus joogaopeksi ryhtymisestä laitettiin mun päähän jo vuosia vuosia sitten eräällä kansalaisopiston tunnilla kun joogaope etsi itselleen seuraajaa, ja sanoi mulle että etkö sinä voisi opiskella opettajaksi. Olin ihan että häh, minäkö muka olisin tuolla kaikkien edessä puhumassa ja esiintymässä, no way! Mutta never say never, vuodet kului, löytyi sellanen joogamuoto ja etenkin joogaope josta tykkäsin tosi paljon. Ja tästä opesta tuli mun erittäin hyvä ja tärkeä ystävä, ja hän sit kerran ohimennen sanoi mulle et nyt ois Kuopioon tulossa sellanen koulutus, johon kannattaisi ehdottomasti hakea. Niinpä sitä on sukellettu syvälle joogaan ja itseen, ponnisteltu, ja lopulta pysytty pinnalla. Ja tässä sitä nyt ollaan todistus kourassa, ja joka viikko jopa kuudessa eri salissa enimmäkseen syrjäkylillä joogauttamassa enimmäkseen mummoja. Jos suakin kiinnostaa hypätä jooga-altaan syvään päähän, niin etsipäs lisätietoa samatva-joogaopettajakoulutuksista, niitä alkaa vähän väliä eri puolilla maata. Ja jos jotain, niin tämä koulutus on kyllä todella laaja ja ennen kaikkea laadukas, tosin pieniä parannusehdotuksiakin loppukoepäivänä vielä keksittiin.