Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

torstai 28. maaliskuuta 2019

Keho kertoo - kuuntele





Joogatunnin alussa aina muistutan oppilaita että kuuntelevat omaa kehoaan harjoituksen aikana, venytystä saa tuntua mutta kipu on merkki että keho kokee väkivaltaa. Ehkä asanaharjoituksessa tai muussa fyysisessä toiminnassa kehon viestejä onkin helpompi kuulla, mutta entäpä jos kehossa on kokoaikainen paha olo vaikka huonon parisuhteen, työilmapiirin tai muun seikan takia. Jos on niin tottunut vaikkapa kehon jännitykseen tai vatsaongelmiin, että pitää niitä ihan normaaleina, eikä enää edes muista miltä tuntuu kun keho on rento ja vaivaton. Itse huomaan miten paljon helpompaa on elämä ihan kokonaisuudessaan kun ei tarvi enää olla suhteessa, jossa lähes koko ajan oli päällä sisäinen ristiriita siitä, että tällasta tämä on vaikka haluaisin sen olevan jotain ihan muunlaista. Eikä sitä huomannut vasta kun jälkeenpäin minkä valtavan alitajuisen stressin se aiheutti.

Keho tietää myös minkälaista ravintoa se tarvitsee, ja mun yks tän hetken hauskin harrastus onkin mennä jääkaapille ja miettiä miltä kehossa tuntuis jos söisin vaikka tuota ruoka-ainetta tai oisko tuo kenties parempi. Nauroin lähes ääneen tässä taannoin kun seisoin jääkaapin edessä avattu mämmiropponen kädessä ja mielikuvittelin syöväni sitä, ja sitten palautin sen takaisin jääkaappiin kun sillä hetkellä ei tullut hyvä olo kun olin syönyt sitä mielessäni normiannoksen verran. Jonkun aikaa kävi niin, että aamuisin kävin jääkaapilla ja totesin etten oikeestaan halua syödä mitään. Nykyään herään laittaan lapsen kouluun, ja sulkeudun muutamaksi tunniksi huoneeseeni viettämään aikaa itseni kanssa - saatan kuunnella musiikkia tai tehdä visualisaatioita, meditoida, joogata tai neuloa villasukkaa tai mitä milloinkin. Enkä kovinkaan monena aamuna laita suuhuni mitään ennen kuin kello on 11. Toki tilanne varmaan muuttuu kunhan peltotyöt alkaa, mutta nyt toimin näin koska se on mahdollista ja tuntuu kehossa hyvälle.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Mennyttä ja tulevaa





Perjantaiaamuna seitsemän jälkeen sain tekstiviestin, että voinko mennä pitämään aamujoogatunnin kun ope on estynyt. Mikäpä siinä, olin muutenkin menossa aamujoogaan, tosin opiskelijan ominaisuudessa. Nytpä oon päässyt ohjaamaan myös ryhmää jossa itse normaalisti joogaan, hauskaa!

Yks pikkuneiti oli taas mummun luona viikonloppukylässä, paitsi lauantaina muutaman tunnin kotonaan kun kävin ottamassa omaa aikaa lightfulness-miniretriitissä. Tuuli oli viikonloppuna hurja ja keli plussalla, kaikki vaatteet litsläts-märkiä muutaman tunnin ulkoilun jäljiltä. Ostettiin uudet kurahanskat. Iltapalaksi pikkuneiti halusi kukkakaalia ja kauramaitoa, tämmösiä herkkuja tässä mummulassa on tarjolla. Aamupalaksi paistettiin banaanilettuja ja leivottiin korvapuusteja.

Sain viimein aikaiseksi varattua majoitukset puuttuville öille tulevaan palautumis- & joogareissuun. Tosin paluumatka on vielä kokonaan miettimättä, mistä ja millon, ja jos sen toisen retriitin jälkeen jään vielä johonkin niin siihen ei vielä majoituksiakaan ole olemassa. Mutta kylläpä ne varmasti hoituu.

Pari vvuuffauspyyntöäkin on jo tulevalle kesälle tullut, sieltä ne peltotyömietteetkin pikkuhiljaa mieleen hiipii. Siemenet pitäis varmaan kohta tilata. Muuta ei oikein vielä voi tehdä, lunta on ja riittää tänäkin talvena tavalliseen tapaan.

Kännykän laturi ei suostu yhtäkkiä enää lataamaan. Siinäpä on ihmettelemistä kun erimerkkisellä laturilla ei supercharge toimi ja akun täyteenlataus kestää moniamonia tunteja..

Eilen tanssitunnilla harjoiteltiin taas keppitanssia. Sekin on hauskaa kun vuosien (ehkä 10 vuotta saman open tunnilla) harrastamisen jälkeen löytyykin jotain ihan uutta. Vähän aivojumppaa.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Joogaa ja taikaa





Niin on aika vierähtänyt, takana on jo kolme kertaa jooganohjausta "omalle" ryhmälle. Ja yllättäen sain toisenkin ryhmän ohjattavaksi, kun vakkariope on loppukevään parantelemassa murtunutta olkaluutaan. Eilen oli sit eka kerta tän lainaryhmän kanssa, ja kyllähän se vähän jänskätti ainaki mua, jos lie heitäkin. Vielä kaks viikkoa jäljellä molempien ryhmien kanssa, eli kahden ohjelman suunnittelu, se se onkin jännää hommaa.. Mullon tollaset kivat joogapelikortit, ja joskus koostan niistä pieniä sarjoja omaan harjoitukseen, ehkä voisin yrittää käyttää niitä myös tuntisuunnitteluun. Pykälää hauskemmat on Meri Mortin tekemät lasten eläinjoogakortit, jotka hankin aikanaan ipanaperolle, ja nyt pyysin ne lainaan (montamonta niistä lymyää vieläkin jossain lastenhuoneen kätköissä), jospa niistäkin jotain inspiraatiota vois kehitellä.

Eilinen kevätpäiväntasaus ja viimeöinen täysikuu sai mut tekemään vähän taikoja.. Vein jo ajoissa eilen mun kristallit ulos kuunvalokylpyyn, ja ne oli saaneet päällensä muutaman sentin nuoskalumikerroksen. Jospa niihin joku kuunsädekin olisi yltänyt. Korteilta sain rakkaudellisia viestejä, ja muutenkin tänään on ollut oikein sydämellinen päivä. Jos vielä rummun kaivais esiin kun vielä hetken oon yksin kotona.. Se on kuulemma kevät nyt, nautitaan!

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Hurahdus





Hih, mä hurahdan niin helposti! (ihan niinku ihastun ihmisiinkin, kun kaikki on yleensä aivan mahtavia tyyppejä kun niihin tutustuu paremmin..) Tämänkertainen hurahdus tapahtui viikonlopun makramee-kurssilla. Joskus jossain punontakurssilla on tehty jotain solmuja, mutta nyt koko viikonloppu pelkkää solmeilua. Eka ilta meni ihmetellessä mihin ryhtyisin, ja sitten vielä hetki narujen valintaan. Syntyi pari elämänpuu-unisiepparia, pinkin annan ipanaperolle, sekä yksi piitkä amppeli pelastamaan katon rajassa killuvan kultaköynnöksen, jospa sitä nyt muistaisi paremmin kastella kun sen olemassaolon jopa huomaa (etsinnässä vielä sopivampi ruukku). Lisäksi mulla on pari keppiä, muutama ohje kuvattuna kännykkään, ostoslistalla sopivaa narua, uusi ideanpoikanen vielä tekemättömään lampunvarjostimeen, ja parin viikon päästä kurssin kakkososa.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Ilmastolakko, miten?





Lapsen koulusta tuli tänään viesti, että huominen ilmastolakko ei ole syy jäädä "kotiin makoilemaan", mutta se on hyväksyttävä syy olla pois koulusta mikäli huoltaja ilmoittaa poissaolosta etukäteen ja osoittaa että oppilas on osallistunut ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. Hmmm.. Vähän hämy ohje.. Ja eiköhän ne ole jotkut toiset tahot joiden pitäisi tarttua toimeen kun nämä nuoret yrittää saada viestin perille.. Meillä ei teini ole vielä päättänyt mitä huomisen suhteen tekee vaikka ilmoitin hänet jo poissaolevaksi. "Jos meenki kouluun niin pittääkö mun sannoo ettei mua sittekään kiinnosta joku ilmastonmuutos?" Ite tässä taas mietin että milläpä osoitan "että oppilas on osallistunut ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön" jos tarve vaatii.. Hetken pläräsin tapahtumia facebookista, ja lähin mielenilmaus näkyy järjestettävän Kuopiossa. Pitääkö mun roudata lapsi sinne (autolla*, heh) ja ottaa kuvia ja videoita että siellä on ollut tekemässä työtä ilmastonmuutosta vastaan.. Miten lakkoon voi osallistua muuten kuin lakkoilemalla, mää en nyt oikein ymmärrä..

*Luin jostain viikkolehdestä Tuulilasin päätoimittaja Olli Koivusalon jutun sähköautoharhasta, siinä kerrottiin mm. seuraavaa: "Tieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä vuodessa on noin 17 prosenttia. Henkilöautoliikenteen osuus kokonaispäästöistä on noin yhdeksän prosenttia. ... Koko maailman hiilidioksidipäästöistä Suomen henkilöautoliikenteen osuus on 0,15 promillea. Sillä millaisen auton kuluttaja Suomessa valitsee, ei siis ole tuon taivaallista merkitystä maapallomme tulevaisuudelle." (Voi sitä ylenmääräistä autoilua silti pyrkiä vähentämään..)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kevättää





Heräsin tänä aamuna vähän viiden jälkeen ja ulkona alkoi jo aamu sarastaa! Tarkistin tän päivän lukeman sääasemasta: aurinko on horisontin yläpuolella jo melkein 12 tuntia, ja päivänvalollista aikaa on tänään tasan 13 tuntia! Sehän tuntuu ihan siltä että kevät tulee! Olen ollut pari päivää rouva Neitin perheen luona rottavahtina kun he ovat tämän viikon hiihtolomalla. Eilen keli oli mitä mahtavin ja mulla teki mieli lähteä kävelemään jäälle, he kun asuu melkein järven rannalla. Siinä kävellessäni rantoja pitkin ehdin kaivata monenlaista: ihan vähän jopa suksia kun meni mukavannäkönen latu pienen metsikön poikki; kaveria jonka kanssa lähteä seikkailemaan jäälle sekä rohkeutta tehdä niin; koiraa että olis oikeesti motivaatiota mennä kunnolla ulkoilemaan; kunnon retkieväitä reppuun, leipää ja kuumaa juomaa ainakin. Kävin sit vaan laiturinnokassa tunnustelemassa tuulta ja aurinkoa - ja vieläpä ilman kameraa. Kyllä tämä taas tästä, kevät ja kaikki muu.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Mietoksia





Vähän semmonen plääh-olo, reissunjälkeisiä käynnistymisvaikeuksia vissiin tai jotain, ihanku taas oisin ihan hukassa silleen et mitä mää täällä teen.. Reissussa tuli vähän mikävä, eli ikävä mut ei oikein tiedä mitä, ja varsinkin kun pääsi tapaamaan ystäviä ja keskustelemaan kunnolla pitkästä aikaa ja nyt oon taas ihan yksin niin on hiukka hylätty olo. Ja vielä nyt tämä hiihtoloma, ipanapero oli täällä mummun luona yökylässä kolme yötä, juuri palasi kotiinsa, ja se mun "ainoo" lapsi lähti yökyläileen oman mummunsa luo. On niin hiljasta että tekis mieli kiljasta!

Mut hei, mulla alkaa huomenna työt! Ohjailen joogaa 75 min viikossa viiden viikon ajan, wuuhuu mikä ura! Wish me luck!