Juhlakalu Totoro

Tottooro, Mister Toronto, Rototoo, Totorontti, Torotoro, Tottenhaimi, Tottorotti, Pöllökkä, Karvahattu, Rakas pieni kissanen on yksivuotias! Synttäripäivä oli eilen, ja Totoro sai tehdä kaikenlaisia kivoja juttuja, kuten käydä ulkoilemassa, kiivetä puuhun, mennä salaiseen huoneeseen (jonne jäi vahingossa suljetun oven taakse), istua vessassa sylissä, leikkiä lempileluillaan, ja syödä herkkuja. Synttärikakku oli tehty luomukanapateesta, päällä nokare kermaviiliä, ja kynttilänä kuivattu kuore. Neo osallistui juhlintaan syömällä oman kakkupalasensa (ilman kynttilää tosin), ja leikittämällä Totoroa ahkerasti.

Totoro on pennusta asti ollut lempeä ja harkitsevainen kaveri. Jo elokuussa siinä Torin ilmoituksessa kotia etsivästä poikapennusta ilme oli niin ihanasti välinpitämätön, että laitoin heti viestiä että tuun lauantaina hakemaan. Lapsille sanoin että nyt taisin löytää Totoron. Ja kun poikasen kanssa mentiin hakemaan pentua kotiin, niin eteisessä istui harmaa kissa, josta sanoin että kato, ihan ku Nala (meidän entinen kissa). Kasvattaja katsoi mua kummissaan ja sanoi että no se on Nala, pentujen emo. Samalla kävi myös ilmi, että Totoron isä on norjalainen metsäkissa, siksi pitkät pörrökarvat ja pölyhuiskahäntä.

Totoroa kiinnostaa virtaava vesi, hanat ja sen semmoset, kaikki lenteleväiset, kuten linnut ja pikkuötökät tai vaikka tuulen mukana lentävät kuivat lehdet, ja puihin kiipeileminen. Tykkää istua hetken aikaa sylissä silloin kun saa olla siinä yksin (hyvin harvoin saa - lähinnä siellä vessassa), kehrää vaimeasti kun sitä rapsuttaa, ja osoittaa hellyyttä hampailla (ihan sievästi vaan). Nukkuu joko oviaukossa, vessan matolla, aiemmin myös käsienpesualtaassa, tai jossain pöydänreunalla tai lattialla, mielellään kyljellään niin saa mahakarvat aseteltua ilmavasti. Pelkää kovia ääniä, erityisesti imuria.

 

Totoro on melkoinen jyrsijä, yrittää vahvistaa hampaitaan jäytämällä esim. kengännauhoja, villatakin nappeja, kaapinovien nuppeja, oksia jne ja joskus vähän viherkasvejakin. Puiset neulepuikotkin kelpaa.. Ei yhtään arvosta harjaamista, vaikka pienestä asti olen sitä yrittänyt siihen totuttaa. Kynnet antaa kyllä leikata nätisti, ja silmätulehdus hoidettiin laittamalla silmään tippoja monta kertaa päivässä eikä ollut siitä moksiskaan. On silleen fiksusti arka, että väistää tarvittaessa, ja antaa Neolle kaiken sen tarvitseman tilan. Koskaan ei ole tahallaan raapaissut ketään, eikä pissannut hiekkalaatikosta ohi.

Totoro leikkautettiin pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen se on saanut takaisin paljon pentumaisuutta. Leikkii mieluiten kissankarvoista huovutetulla pallolla, kantaa sitä suussa ja pelaa jalkapalloa, yksin tai Neon kanssa. Toinen lempilelu on leopardihiiri, eli vahvaan naruun sidottu rapiseva leopardikuvioinen karvaläpyskä, sitäkin kantaa paikasta toiseen, ja usein Neo juoksee perässä narua jahdaten. Villiintyy ihan täysin onkilelusta, jonka päässä roikkuu höyhenkimppu. Hyppii vaikka minkälaisia loikkia kun yrittää pyydystää höyheniä, ja kun saa sen kiinni niin lähtee muristen raahaamaan sitä piilopaikkaan. Tai sitten Neo on innostunut samasta lelusta ja Totoro väistää kauniisti takavasemmalle.

Alkuun Totoro ei juuri äännellyt muuten kuin maukui pienellä äänellä kärsimättömänä ruokaa odotellessaan. Kun Neo tuli taloon ja oli vielä eristyksissä eri huoneessa, niin Totoro istui oven takana juttelemassa. Ja nytkin on maailman suloisinta kun pojat käyvät kahdestaan kissankielistä keskustelua kurisemalla ja purisemalla. Mun ihanat karvapojat! ♥♥

Vihreän ikävä

Perjantaina työmatkalla sillan alla virta oli jo sulana, ja ensimmäinen ajatus oli että pääsispä uimaan. Tällä hetkellä tuntuu hankalalta kuvitella että kuukauden päästä on muka jo pellolta lumet suurimmaksi osaksi pois. Kärsivällisyyttä! Oon selaillut koneella olevia kuvia, koska muisti tuli täyteen eikä mun joogavideot enää mahdu ellen luovu jostain. Tämän postauksen kuvat on Portugalista vuodelta 2017, ja myös matkakuume nostelee taas päätään. Onneksi on Montenegron reissu tulossa syyskuussa, ja ensi vuodellekin kohde on jo mietinnässä. Tuo Portugali kyllä houkuttelis kovasti, enkä vielä tiedä olisko kyseessä joogamatka vai kavereiden kanssa tehtävä reissu, mutta pääasia on ettei mun enää tarvi matkustella yksin! En pistäis yhtään vastaan jos just nyt oisin jossain vihreässä paikassa missä aallot liplattelis nilkoissa.. Ja ehkä oisinkin ellei tämä opiston kevätkausi kestäis tyhmästi vielä paria viikkoa. Sitten on - toivottavasti - jo niin kevät ettei tee mieli poistua mihinkään kauemmas. Jaksaajaksaa, kyllä se tästä vielä kesäksi muuttuu!

Ihan intona

Se alkoi siitä kun matkalla viikonlopun makrameekurssia pitämään kävin paikallisessa kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja, joita ei meidän kirjastossa ollut saatavilla. Hyllystä silmiin osui aika vasta julkaistu Jämälankakekkerit, jota olen haaveillut päästä plarailemaan. Otin sen epäröimättä mukaan, ajatuksena saada käytettyä mun runsaahkosta lankavarastosta jokunen kerä sellaisiin neuleisiin joita tulee oikeesti käytettyä, koska ne on kauniita ja sopivia.

Lauantain kurssipäivä kului nopsaan, ja illalla jo kaivelin lankakeriä esiin. Kirjasta valikoitui yksi malli heti puikoille, ja se on edennyt jo siihen kohtaan missä hihat on eroteltu vartalo-osasta. Kolme jämäkerää lankaa on käytetty, enkä melkein malttais odottaa nähdä mun uutta neuletakkia valmiina ja päästä ottamaan se käyttöön! Neulehommelit on olleet pitkän aikaa tauolla, tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi vain yhden villapaidan ystävälle, joten vähän puskista hyökkäsi tämä yhtäkkinen neuloosi.

Yllättäen lankoja onkin melkein huoneellinen - siis niinku lattian peittona kun kaivelin kaikki jemmat läpi, osan taidan suosiolla laittaa kiertoon, vääränväriset ja muuten epäkelvot, ja lopuista teen jotain. Aloin jo katteleen värejä vähän sillä silmällä että kenen lempivärejä ne on ja mihin niitä yhdistäis.. Ehkä pian tuloillaan onkin neuletakit kaikille tyttärille - ja miksei pojillekin!

 

Lankainspiraatiopuuskassa tein pari makrameejuttuakin kotona heti kurssin jälkeen. Lampunvarjostin/lyhty on ollut mulla haaveena tehdä jo pitkään, nyt Prismasta löytyi bamburenkaita, ja heti tiesin että niihin tulee mun lyhty. Pikkupussukoitakin on kiva tehdä, vaan mitähän kaikkee käyttöö niille sitten keksis? Sopii ainakin avainpussukaksi, ja pesäksi pienille viherkasveille tai ilmakasveille. Pussukkakurssikin on kehitteillä kunhan vaan saataisiin aikataulut mätsäämään.

Tikulla silmään

Lueskelin jälleen kerran vanhoja postauksia, kun etsin tietoa milloin olenkaan käynyt mun äänimaljakoulutukset. Onneksi on tää blogi, ja täällä kaikki suuret ja jokunen pienempikin tapahtuma viimeisen +15 vuoden varrelta tallessa. Sukelsin viiden vuoden taakse, ja kyllä postaustahdista huomaa että siihen verrattuna nykyään joko ei tapahdu mitään tai sitten kaikki päivittyy pikana instaan - kuten nimikin jo kertoo. Löysinpä tästä läppäriltä myös jokusen vanhan kuvan: nämä ulkokuvat on vuodelta 2009, sisäkuvat v. 2011, ja voivoi kuinka erilaista kaikki on silloin ollut. Kaikki viisi vanhaa kissaakin silloin aika nuorina ja hengissä vielä, ja koirakin. Vaikka just tässä yhtenä päivänä mietin ettei kyllä yhtään oo ikävä pissailevia kissoja, nämä nykyiset on sen suhteen niin ihania, ei ole yhtään kertaa kummallakaan pissi lirahtanut laatikosta ohi. Nyt meillä on jopa mattoja lattioilla! Ja lapsi jättää iltaisin huoneensa oven raolleen että kissat saa mennä viereen nukkumaan jos haluavat. Niin ja se syy miksi piti vanhoja ammatillisia asioita kaivaa esiin: sain kyselyn Tahkon suunnalta josko jonkinlaista yhteistyötä voitaisiin suunnitella, ja he pyysivät multa esitettä itsestäni ja kaikesta mitä tarjoan. Sellaista olen tässä pari päivää siis askarrellut.

Viime aikoina

Aurinkoisina päivinä huvittais vaan istua kissan kanssa ulkona tai kuljeskella lumikengillä pitkin pellonreunoja ja metsiä. Lomaa oli tynkäviikko, Neiti ipanaperon kanssa käytiin kaupungissa ja uimassa, ja ulkoiltiinkin melkein joka päivä, vaikka silloin just ei aurinko näyttäytynytkään. Äkkiä menee tuommoset vapaapäivät kyllä, jos nyt päivät muutenkin. Kotona olen omasta mielestä saanut hieman siistittyä paikkoja, en tiedä mihin kaikki ylimääräiset tavarat on menneet, kun ei kirpparikuormakaan kovin iso ollut, ehkä ne vaeltaa toisaalle taloon ja on siellä vastassa sitten kun raivausurakka etenee pitemmälle. Vaan tuntuupa hyvältä kun valon lisääntyessä asuinympäristö selkiytyy, eikä ihan joka tason päällä ole enää tavararöykkiöitä. Vaikka on niitä silti edelleen jossain, mutta ei joka paikassa.

 

Kuopiolainen kivijalkakauppa tilasi lisää lasisia hapsuhelmikorviksia, niitä ollaan kissojen kanssa vähän askarreltu. Aika kauan kestää yhden korvisparin näprääminen, joten pikkuhiljaa taas kartutetaan varastoa. Mihinhän muualle voisin niitä tarjota myyntiin, onko sulla tiedossa joku kiva pikku liike, jossa arvostetaan kotimaisia käsintehtyjä tuotteita? Makrameelangatkin odottaa että milloin ne uskallan kaivaa esiin, voi olla että kissoja kiinnostaa huomattavasti enemmän viuhuvat langanpäät kuin pikku helmet. Pitäis joku makrameeprojekti kyllä aloittaa, koska pian lähden pitämään viikonloppukurssia aiheesta, olis sitten opiskelijoille näytettävää. Tokihan mulla on mallitöitä vaikka kuinka, mutta aina on hyvä olla joku keskeneräinenkin mukana.

Aloin monen vuoden tauon jälkeen hoivata bokashia, kun pihalla molemmat kompostorit on jäässä ja täynnä, en ehtinyt niitä syksyllä reissun jälkeen tyhjentää koska tuli pakkaset ja lumet jo lokakuussa. Ehkä jonkunlainen viherinnostus on pienesti taas nousemassa, saapa nähä mikä on fiilis sitten kun peltoon oikeesti pääsis istutushommiin. Voi olla että tulen siinä vaiheessa toisiin ajatuksiin. Nyt riittänee jos saan eteiseen hommattua muutaman kukkasen tai viherkasvin ikkunalle (kunhan ensin vähän siistin siellä), jotenkin se tila kaipaa vihreyttä ja on sikäli hyvä paikka että kissat ei pääse sinne jyrsimään kasveja. Toisaalta haluttais myös upottaa kädet multaan ja laittaa pieniä tomaatintaimia kasvamaan, mutta missäpä ne sitten kesällä kasvais, onhan se nähty että tuolla taivasalla ei ehdi tomaatit kypsyä.

Nyt haaveilen auringosta, oleilusta metsässä, linnunlaulusta, kivoista työkeikoista, sylikissojen rapsuttelusta, keväästä, kauneudesta ja ehkä vähän rakkaudestakin.

(Kuvat viime vuodelta, tänä vuonna olen ollut laiska ottamaan kameraa mukaan ulos)

Kevätmieli

Pehmenevät tienpinnat ja loskakeli - tänään on tosin nollassa, kevään tuoksua jo hiven ilmassa, hippusen linnunlauluakin jos onnistuu oikeaan aikaan korvansa siirtämään pihalle. Autopaikalla muutama soramöykky yrittää kurkistella jään läpi, puukiipeilijäkissa päivystää ulko-oven lähistöllä vaikkakin sitten kun oikeesti pääsee ulos niin käy vaan vähän haistelemassa ilmaa ja kuuntelemassa epäilyttäviä ääniä. Toinen kissa ei vielä ymmärrä koko ulkoilujuttua, siellähän on kylmäää-ää, hyvä niin. Naapurin koira bongattu juoksemassa pihapiirissä, luulin että koko koiraa ei enää olisikaan mutta niinpä se vaan kävi kusasemassa ovenpielikinokseen. Loma-ajatus on käynyt pienesti mielessä myös, vaikka hiihtolomaviikko onkin jälleen hieman kutistunut: lauantaina on lumimyräkän takia perutun aamujoogan korvaava kerta plus yksityinen groundingyin siihen perään, ma-ti olen lupautunut olemaan kahvilassa apuna, ja sitten tulee Neiti ipanapero junalla maalle mummun iloksi loppuviikoksi. Ja hiihtoloman jälkeen onkin yleensä jo oikeesti kevät, ainakin huomattavasti lähempänä.

No nyt on

No nyt on aika alkanut ottamaan vähän isompia harppauksia, ja taas jonkunlainen flow löytynyt elämään. Lisää kivoja suunnitelmia syntyy, ja pikkuhiljaa ne alkaa konkretisoitumaankin. Työrintamalla kaikki mukavasti, ihania yhteistyöjuttuja kehitteillä, Montenegroon kolmetoista(!) paikkaa varattu. Se mihin edelleen kaipaan inspiraatiota ja tsemppiä on kodin raivaus ja siivous.

No nyt on päästy lumitöihin. On saatu riittävästi lunta tälle talvelle ja ehkä jo seuraavallekin. Olikin semmonen myräkkä että auto hautautui hankeen ikkunoita myöten keskelle pihatietä, ja aurausmies ei päässyt kolaamaan koko pihaa ennenku saatiin kaivettua käsipelillä auto esiin ja reitti autopaikalle asti. Onneksi tajusin jo perjantaina siirtää lauantain joogatunnit toiseen ajankohtaan.

 

No nyt on mulla omat lumikengät! Löysin ne torista, ja ne on vähän pienemmät ja kevyemmät ku nuo edelliset, jotenkin tuntuu ketterämmiltä (vaikka itse en olekaan mitenkään pienempi ja kevyempi). Ja kun on kahdet lumikengät niin on päästy poikasen kanssa yhdessä metsiin reittejä tekemään - tosin nythän ne pitää tehdä uudelleen lumimyrskyn jäljiltä.

No nyt on kissat päässeet nukkumaan auringonläikissä ja nauttimaan lämmöstä. Eilen kun oli mahtavan aurinkoinen keli niin käytettiin Totoroa ulkoilemassa, se kun on nyt leikattu niin voi turvallisin mielin päästää sen valloittamaan itselleen reviiriä. Toivon että se osaa pysyä suht pihapiirissä kunhan oikea kevät tulee ja ulkoilukausi alkaa, kiipeilköön vaikka noissa puissa.

No nyt on aika siirtyä tästä koneen ääreltä oikeisiin hommiin. Ohjelmassa on tämän viikon joogien suunnittelua, sekä kevyttä siivousta kun huomenna ja ylihuomenna tulee kavereita kylään, kakunkin ajattelin heille loihtia. Ja syödäkin jotain tänäänkin pitää, ja ulkona tietysti käydä kun on jo noin lauhaa vaikka lumihiutaleita vähän leijaileekin.

Ihan tavallista

Se pitkänpiiitkä tammikuu on vihdoin takanapäin ja helmikuustakin kohta jo melkein puolet! On sopivan leppoisaa elämää, vapaapäiviä kaks per viikko, työt rullaa mukavasti. Jostain soisi vielä löytyvän virtaa ja innostusta käydä kodin sisähommien kimppuun, nimittäin jos itse saisin valita mitä kaikella vapaa-ajalla teen, niin joko neuloisin, lukisin kirjoja tai pläräisin kännykkää, ja kävisin ulkona hyppelehtimässä silloin kun sää sallii. Tällä hetkellä on etsinnässä itselle lumikengät, ja tilauksessa aurinkoisia kevätkelejä ja paremmin kantavia hankia. Viime aikoina ajatukset on olleet aika paljon tulevassa, nimittäin sain mun joogareissuun jo varmistuksen ja paikkoja on jäljellä enää muutama! Mieli askartelee ahkeraan kattoterassin joogatunneissa, samoilee vuorilla ja lepäilee suolaisissa meren pärskeissä. Ai että, pianhan se syyskuu jo koittaa.. Jospa tässä välissä vetäisin kuitenkin vielä tämän kevään tunnit ihan rauhassa loppuun, ja kesällekin on vielä paljon avoimia suunnitelmanpoikasia. Kivaa kevään odottelua!

Laidasta laitaan

Tunteet heittelee ihan niinkuin säätilatkin näköjään. Nyt vaikuttaa että olen onnistunut kiipeämään pois sieltä ehkä itsekaivetun kuopan pohjalta jossa alkuvuosi tuntui kuluneen. Kaikki on oikeastaan taas aika hyvin. Mielialaa ei ole lannistanut edes alkuviikon jännitysnäytelmät siitä pääsenkö töihin ja takas kotiin, ensin hurjan lumentulon ja sitten liukkauden vuoksi. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, ehkä vaan joku laajempi ymmärrys siitä millä oikein onkaan merkitystä osui ja upposi. Tässä joitakin pieniä asioita jotka piristää mieltä: joogatuntien palautteet, kissojen kisailun seuraaminen, ilmoittautumiset tuleviin tapahtumiin (esim. Montenegroon on jo kolme lähtijää!), hyvät yöunet, keskustelut ystävien ja lasten kanssa, suunnitelmat (ne suuret ja hullutkin), oikea ravinteikas ruoka, kivat neuleprojektit. Paljon on myös niitä asioita jotka saattaisivat saada plääh-vaihteen takaisin päälle, mutta nyt vaan käännän huomion niistä pois ja keskityn kaikkiin hyviin juttuihin.

Arjen häntä

Tämä vuoden alku on taas ollut yhtä hidasta ja tahmasta kuin monesti ennenkin, ja mä niin tiedän että (monesti) ennenkin olen sitä täälläkin voivotellut ja toivonut että tapahtuisi jotain muutosta, joku sysäys eteenpäin. Tai ehkä se onkin vaan sitä että pääsin tällä kertaa kunnolla uppoutumaan lomailuun ja siksi nyt tuntuu hankalalta palailla takaisin arjen kuvioihin. Joka tapauksessa on vähän haastavaa saada rytmistä kiinni, pitää opetella kaikki uudelleen nukkumaanmenosta lähtien. Tänä aamuna oli kello herättämässä yhdeksältä, että ehdin sovitulle kävelylenkille! Ja huomenna pitää olla skarppina töissä jo aamukympiltä. Enkä kuitenkaan kuku kirjan kanssa kuin ehkä vähän yli puoleenyöhön, vaan sekin näyttää olevan liian myöhään. Eikä pelkästään se että tekee mieli nukkua paljon vaan myös tämä ajan hidas kulku käy vähän voimille. En millään haluais yhtään kiirehtiä mitään, kun tiedän että kohta se taas laukkaa hurjaa kyytiä, mutta oispa jo kesä tai edes kevät. Luonto heräilis hiljalleen ja taas ilmestyis kaikkia tehtäviä hommia, peltotöitä ja sensemmosia, jotka sitten jäis kuitenkin tekemättä tai vähintäänkin kesken.. Voihan elämä, miksi en osaa vain nauttia tästä keskeneräisestä hetkestä just näin. Senkin olen huomannut nakertavan motivaatiota monestakin tekemisestä kun talossa on muitakin asukkaita joilla ei ole samoja intressejä. Eksä on tällä hetkellä lomautettuna eli viettää kaiken ajan kotona, mun mielestä tekemättä mitään. Yritän kestää, ja manifestoin täysillä sitä kämppäkaveria, kumppania, apulaista, kesämiestä, mitälietä, joka tekisi ilolla sen mitä tarvii tai pyydetään koska tietää että se on kaikkien parhaaksi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, vaan milloinhan.. Silti aika monta kertaa mieluummin asun täällä näissäkin olosuhteissa kuin kylällä seinänaapurien ympäröimänä, ja nyt pääsen helposti metsäänkin kun lumikengät on kaivettu esiin (sen teki muuten eksä).

Kissojen vuosi

Pitää ihan miettiä mitä muuta viime vuonna tapahtui kuin että kissat vaihtui uusiin.. Ai niin, muutinhan takaisin maalle, ja reissussakin käytiin, yksi lapsi suoritti varusmiespalveluksen. Ilmeisesti ei ole muuta merkittävää vuoden aikana tapahtunut kun ei mitään erikoista nyt tule mieleen. Monenlaisia töitä kyllä tein, en muista että ne olis missään vaiheessa käyneet kovasti liian rankaksi - vai kultaako aika tosiaan näin pian muistot. Kahvilahommaa oli kohtuudella, joogan viikkotunnit pyöri osittain myös läpi koko kesän, jokunen leiri/retriitti joko osallistujana tai toteuttajana. Tietty kevätkesän viljely-yritykset vei paljon aikaa ja energiaa, ja mitä jäi käteen: muutama sipuli :o)

Suunnitelmia tälle vuodelle on jo jonkun verran. Joogat jatkuu aika samoin kuin viime vuonnakin, talvikauden viikkotunnit, ja kesällekin yritän saada kaupunkiin yhden kurssin. Kauppasin toukokuulle muutaman kerran metsäjoogan yhteen kanslaisopistoon, pitäisi yrittää toiseenkin. Oma k-opisto sanoi kesäkursseille ei kiitos (toisen joogaopen heiniä ne), eli autolla ajoa taas piisaa. Järjestetään jotakuinkin samat joogatapahtumat kuin viimekin kesänä, lisäksi yksi rauhoittumisen viikonloppu Metsäkartanolla - siitä on tulossa ihana, just pidettiin suunnittelupalaveri - sekä se mitä itse odotan eniten: syksyn joogaloma Montenegroon! Sen todella toivon toteutuvan, pitäis saada 10 osallistujaa mukaan, onneksi on tuota potentiaalista asiakaspohjaa nuiden kansalaisopistojen ryhmien kautta, mutta se ei välttämättä ihan riitä...

Pienenä ajatuksena on ollut myös järjestää kotona esim ilmajoogan yksityistunteja, kahden hengen yksityisiä retriittipäiviä, yms. Vaatii hieman puitteitten kuntoon laittamista, mutta oispahan hyvä motivaattori. Siihen vähän liittyen ajattelin alkaa manifestoimaan sellasta "liikekumppania", joka asuis myös täällä, olis kiinnostunut tämän tilan kehittämisestä jos ei maatilana niin vaikka rauhoittumispaikkana/olotilana. Saatais ympäristö, rakennukset jne kuntoon ja jonkunlaista liiketoimintaa käyntiin. Koska täällä on oikeesti potentiaalia monenlaiseen!

Sepä jää nähtäväksi mihin tämä vuosi kuljettelee, miltä elämä vuoden päästä näyttää. Toivottavasti kuitenkin kissat pysyy samoina, nämä ihanat, ihanat pörrökät ♥♥

Käy tsekkaan tästä lisää tietoa syksyn joogalomasta!