Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Mitä tahansa muuta..





..kuin tätä viimeistä settiä joogafilosofiaa! Millä eri tavoilla voi luoda mieliä? Mikä on joogan kannalta paras vaihtoehto? Miten Yoga-sutra perustelee maailman ja sen objektien todellisuutta? Yoga-sutra ei esitä että joogan täydellistymässä näkijä lakkaa olemasta. Millä eri tavoilla Yoga-sutra perustelee itsenäisen subjektin todellisuutta? Selitä kaivalyan saavuttaminen omin sanoin. Sanonpa vaan, että jos ja kun tästä selviän, niin olen kyllä niiiiiin ylittänyt itseni! Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa kahlata aineistoa läpi ja yrittää ensinnäkin löytää että mitähän tässä niinku haetaan, ja sitten vielä muodostaa järkevät vastaukset. Tsemii mulle!!

perjantai 27. syyskuuta 2019

Niiiin hyvä päivä





Haluan dokumentoida tän tänne todisteeksi että näitäkin on! Aamujoogaohjauksesta tuli hyvää palautetta. Kävin kiireettömästi kaupassa, sain sivuutettua useimmat mielihalut ja sen sijaan yritin kuunnella minkälaista ravintoa keho kaipaa. Sain mun uuden kodin avaimet

tiistai 24. syyskuuta 2019

ViKi





Mulla oli tarkoitus tehdä tässä joku aika sitten postaus kanasta nimeltä Harry (Houdini), joka tiirikoi itsensä ulos kanatarhasta monesti päivässä, mutta siinä ehti käydä niin että curiosity killed the chicken, vai olikohan se tälläkin kertaa naapurin koira. Eli olkoon sitten taas kissapostaus. Pihassa on jo noin kolmen viikon ajan pyörinyt Vieras Kissa alias ViKi. Olen laittanut ilmoituksia somen kadonneet eläimet -ryhmiin, ja on sen verran erikoinen kuviointi turkissa, että luulisi jonkun tunnistavan, mutta ei. Voihan hän toki olla jonkun naapurinkin kissa, joka vaan on alkanut viihtymään enemmän tällä pihalla, vaikka täällä vähemmän irtokissoja yleensä liikuskelee. Nuo omat on vähän ihmeissään tunkeilijasta, semmosta matalaa örinää kuuluu navetannurkalta kun ViKi on lähistöllä. Mietin vaan mitä tälle pitis tehdä.. Loukuttaa ja viedä löytöeläinsuojaan, varmaankin. Kollipojalta vaikuttaa, eli tarttis varmaan ainakin leikkauttaa.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Pieniä selviytymisiä





Selvisin hengissä kaikkien viikkoryhmien tapaamisesta ja ekasta opetuskerrasta. Tänään kynnys on pykälää pienempi. Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt päästä niskan päälle jo viikon verran, mutta olen onnistunut pitämään sen tosi pienenä ja taka-alalla. Sen verran sitä olen varonut, etten ole ulkoillut juurikaan yhtään, mikä on toisaalta tosi harmi. Joogaopekoulutusviikonlopustakin selvisin, meillä oli kahteen kertaan loppukoetreeni, ja tokalla kerralla se meni melkein niin hyvin kuin voi. Olen tosi ylpeä itsestäni jo pelkästään sen takia että en ole tän flunssan takia ihan huipputerässä, ja silti jaksoin vetää puolentoista tunnin keskeytyksettömän treenin läpi tosi keskittyneesti ja tehdä kaikki työskentelyt jotka muistin joka asanaan. Hyvillä mielin loppukokeeseen, ja eiköhän se opetusnäyttökin jotenkin suju kun nyt saa muutaman viikon iltaisin töissä treenata siihen. Sitten kun vielä selviäisin ajallaan noista kirjallisista tehtävistäkin..

maanantai 16. syyskuuta 2019

Loppusuora häämöttää





Sähköpostilaatikkoon kolahti vielä viimeiset filosofian tehtävät, niiden lisäksi tekemättä viimeiset anatomian tehtävät, tällä viikolla on viimeinen lähiopetusviikonloppu ja marraskuussa loppukokeet. Sitten olis joogaopekoulutus käytynä, on se vaan ollut hurja matka! Iso urakka takana, mutta ei se tämä loppukaan ihan heittämällä mene, töitä kun on joka ilta ja muuttokin lähestyy. Aika on siis kortilla, ja motivaatiokin vähän hakusessa. Jaksaa, jaksaa..

torstai 12. syyskuuta 2019

Tästä lähtee





Uusi elämä. Tänä iltana kokous, työsopimukset, ym virallinen, huomenna ensimmäinen työilta, ja siitä eteenpäin sitten joulutaukoon asti kuusi viikkoryhmää kahdessa eri kansalaisopistossa. Huiii!! Vuokrasopimuksessakin on jo nimet alla, viimeistään kuunvaihteessa pääsen kantamaan tavaroita sisään. Enimmäkseen yritän selvitä näillä jo olemassaolevilla (plus kirpparilöydöillä), mutta jotain uuttakin on hankittava, kuten ainakin imuri ja pyykkikone. Onneksi kohta on niin kiireiset päivät ja varsinkin illat, ettei pahemmin kerkee kaupoilla notkuskelemaan, eipä tuu hommattua niin paljon kaikkee turhaa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ensimmäinen salaisuus

Elämän mysteeri on todellinen


Tuntemasi elämä on ohut tapahtumien pintakerros, joka peittää syvemmän todellisuuden. Syvemmässä todellisuudessa olet osa jokaista tapahtumaa, joka tapahtuu nyt, on koskaan tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan. Syvemmässä todellisuudessa tiedät tarkkaan, kuka olet ja mikä on tarkoituksesi. Sinulla ei ole kenenkään kanssa koko maailmassa ristiriitoja tai sekaannuksia. Päämääräsi on auttaa luomakuntaa laajenemaan ja kasvamaan. Kun katsot itseäsi, näet vain rakkautta.

Elämän mysteeri ei kuitenkaan ole mikään näistä asioista. Mysteeri on, kuinka tuoda ne esille.


Eikö ihmetys olekin joskus pysäyttänyt sinut hetkeksi? Tuollaisia hetkiä voi synnyttää kaunis musiikki tai värisyttävän lumoava luonnonnäkymä. Tai olet nähnyt silmäkulmastasi jotain tuttua - aamuisen auringonpaisteen, tuulessa huojuvan puun, rakastamasi ihmisen kasvot hänen nukkuessaan - ja tiennyt sillä hetkellä, että elämä on enemmän kuin miltä se näyttää.


Mysteeri, joka ei tahdo tulla paljastetuksi, vetäytyy sitä kauemmaksi mitä lähemmäs sitä pääset. Elämän mysteeri ei käyttäydy siten. Sen salaisuudet paljastuvat heti, jos tiedät mistä etsiä. Missä se on?

Kehon viisaudesta on hyvä lähteä etenemään kohti elämän piileviä ulottuvuuksia. Vaikka kehon viisaus on täysin näkymätöntä, se on kiistattoman todellista. Kehoni kykenee parempaan yhteistyöhön maailmankaikkeuden kanssa kuin minä itse.


Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Syyskesän väri-iloittelua





Vein sunnuntaina naperoisen saariseikkailulle Hailuotoon. Meistä molemmista oli vähän jännää mennä lautalla. Mutta kylläpä meillä oli iiihana päivä, nautittiin sinitaivaasta, auringonpaisteesta, kaikista kirkkaista väreistä joita kohdattiin. Meri! Taivas! Mökit! Lautat ja laivat! Ja hieman vielä horsmissa punerrusta. Nautittiin myös lähes tyhjällä hiekkarannalla löllöttelystä, aaltojen liplatuksesta nilkoissa, retkieväistä, ja hauskassa kupolipömpelissä laulamisesta. Ja lopuksi mantereen puolella käytiin vihreässä metsässä halaamassa isoa ja vanhaa mäntyä.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Vesi kielellä





Täällä innolla odottelen kun ihan näillä näppäimillä kypsyy päärynät! Isot punaiset luumut oli niiiin makeita ja herkullisia, keltaiset kirsikkaluumut kuin karkkeja, ja sinisiäkin on jo muutama päästy maistelemaan. Lauantain markkinatapahtumassa mulla oli myynnissä luomua värkkäysjuttujen lisäksi. Kaikki teki hyvin kauppansa, luomut siis, onpa hyvä että otin nekin mukaan.