Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Voi kukat!




Sen lisäksi, että vihdoin on saatu korjattua yks pikkupärräruohonleikkuri ja juostu päiväkausia pitkin pihaa silppuamassa voikukkia, on myös tehty töitä, syöty ulkona, vietetty laatuaikaa itsen kanssa, saatu vihdoin sadetta, nukuttu hyvin, juhlittu, paljuiltu, uitu ja nautittu. Ensi viikon ohjelmassa ainakin ipanan kolmen päivän mittainen yökyläily mummulassa, lisäporukan noutamista kaupungista ja lentokentältä, sekä juhannussuunnitelmia. Ihanaa viikkoa just Sulle!

Next week's program will include at least a three-day trip to Ibiza's nightmare...... Muahhahhahhaaah! Toivotaan ettei ihan..]

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Today I choose love! ♥




Joka päivä, joka hetki jokainen meistä voi valita elää rakkaudessa. Oletko koskaan miettinyt perustuuko valintasi pelkoon vai rakkauteen? Pelko naamioituu usein järjen ääneksi. Rakkaus on energiaa, keveyttä, tunne, että sydän laajenee ulospäin. Valoa, hyväntahtoisuutta, poreilevaa iloa, pelkkää olemista, rauhaa. Pelon ja pimeyden täydellistä puuttumista. Sydämen hehkua. Autuutta. Se on sitä, kun yhtäkkiä huomaa hymyilevänsä ilman syytä. Naurattaa. Kaikki on niin oikein.

Rakkautta päivääsi!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Oi kesä!





Oi valo! Oi lämpö! Vaikka tänään onkin satanut, niin oi sillekin, nyt on vihreää ja raikasta ja tuoksu on aivan huumaava! Just nyt voisin viettää suurimman osan hereilläoloajasta ulkona, ja vietänkin! Ja vielä kun oppisi nukkumaan vaikka riippumatossa, se se vasta jotain oliskin! Yhdenlainen luottamus- ja kärsivällisyysharjoitus kyllä tämä kesän odottelu oli, ja niin vaan se kesä lopulta sitten tuli, ehkä ihanampana kuin koskaan ennen.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ylitsepursuavaa




Mä olen viettänyt aivan ihanan päivän! Heräsin jo ennen kelloa, vähän kuuden jälkeen, istuskelin ihan rauhassa keittiössä katsomassa aamuluontoa, ja lähdin auttamaan kaveria kukkamyynnissä. Tapasin roppakaupalla iloisia ihmisiä, ilma oli mitä ihanin, oikea kesän tuntu. Ei varmaan tuntuisi nyt ihan näin hyvältä jos kevät olisi edennyt aikataulussa. Tarjosin tyttärelle jätskikoppijätskit, ja ehdittiin jutella tärkeitä asioita. Kotona hyrskynmyrskynpäivät jatkui, koko alakerta on kohta muljautettu sijoiltaan ja tavaraa lähtee pois, jeeee!! Siivosin muutaman rojupesäkkeenkin. Laitoin tuvan ikkunoihin uudet verhot, ja siellä alkaa näyttää kodikkaalta. Viihtyisältä. Sain tilaavievän ylimääräisen rumpusetin nettikirpparin kautta uuteen kotiin, jossa sitä jopa soitetaan. Juoksin ulkona paljain varpain. Seurustelin kanojen kanssa, sain palkaksi munan ja hienon sulan. Söin puolikkaan vesimelonin ihan yksin. Koira vei mut illan viilettyä lenkille, tuoksui lämpimän kesäpäivän ilta, hame hulmusi ja viileä ilma tuntui hyvältä paljailla säärillä. Käveltiin postilaatikolle, ja mutkan takana oranssilla taivaalla mollotti iso oranssi aurinko, kaikki tienvarren juuripuhjenneet vastasyntyneenvihreät lehdet loisti ihan kultaisina, ja vastapäätä vaaleanpunaisen taivaanrannan yllä melkein täysi kuu. Tämmösinä hetkinä, kun kaikki on vaan liian hyvin ja liian täydellistä, kiitollisuus ja onni pursuaa yli ja itken ääneen.

Nämä sanat koskettivat tänään syvästi:

It doesn't interest me what you do for a living.
I want to know what you ache for
and if you dare to dream of meeting your heart's longing.

It doesn't interest me how old you are.
I want to know if you will risk looking like a fool
for love
for your dream
for the adventure of being alive.

It doesn't interest me what planets are squaring your moon...
I want to know if you have touched the centre of your own sorrow
if you have been opened by life's betrayals
or have become shrivelled and closed
from fear of further pain.

I want to know if you can sit with pain
mine or your own
without moving to hide it
or fade it
or fix it.

I want to know if you can be with joy
mine or your own
if you can dance with wilderness
and let the ecstasy fill you to the tips of your fingers and toes
without cautioning us
to be careful
to be realistic
to remember the limitations of being human.

It doesn't interest me if the story you are telling me
is true.
I want to know if you can
disappoint another
to be true to yourself.
If you can bear the accusation of betrayal
and not betray your own soul.
If you can be faithless
and therefore trustworthy.

I want to know if you can see Beauty
even when it's not pretty
every day.
And if you can source your own life
from its presence.

I want to know if you can live with failure
yours and mine
and still stand at the edge of the lake
and shout to the silver of the full moon,
"Yes."

It doesn't interest me
to know where you live or how much money you have.
I want to know if you can get up
after the night of grief and despair
weary and bruised to the bone
and do what needs to be done
to feed the children.

It doesn't interest me who you know
or how you came to be here.
I want to know if you will stand
in the centre of the fire
with me
and not shrink back.

It doesn't interest me where or what or with whom
you have studied.
I want to know what sustains you
from the inside
when all else falls away.

I want to know if you can be alone
with yourself
and if you truly like the company you keep
in the empty moments.

~Oriah Mountain Dreamer, from her book THE INVITATION. (c) 1999.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesäkanatuiset




 

Keväällä hiipi paniikki kun tavoitteena on ollut olla kesäaikaan mahdollisimman omavarainen, eikä tämän kesän kanoista ollut vielä mitään tietoa. Munanetti sanoi että ihan lähellä on joku, jolla on myynnissä maatiaiskanoja, Kiuruveden kantaa. Soitto sinne (myyjähenkilö oli pilkillä just sillon), ja neuvottelujen tuloksena onnistuin varaamaan viisi kappaletta munivia kanoja, nouto touko-kesäkuun vaihteessa, mahdollinen palautus syksyllä. Eli siis ostin nämä omaksi, ja jos en saa rakennettua talviasuttavaa kanalaa kesän aikana, voin myydä ne takaisin hieman pienempään hintaan. Ja ties vaikka ostaa samat kanat taas ens kesäksi!

Ja nämäpäs onkin melkoisia kanatuisia! Niin seurallisia ja kesyjä, tulevat syömään kädestä, antavat silitellä ja sylitellä. Näihin muodostui heti alusta asti ihan erilainen suhde kuin aikaisempiin meillä olleisiin kanoihin. Ja ne on jokainen ihan omia persooniansa, ja nimetkin niille ilmestyi kuin itsestään: Ruusa, Kaneli, Musti(kka), Maisa ja Kaarina. Heti ensimmäisenä aamuna yksi lensi yli kanatarhan aidan, ja lähti tutkimaan lähiseutua (ovat tottuneet olemaan vapaana), mutta sen pystyi helposti paimentamaan takaisin toisten luo, ja kun ei verkon läpi päässyt niin antoi nostaa yli. Ja sitten pitikin käynnistää operaatio aidankorotus..

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun tulkinta


KAIKKI ON MAHDOLLISTA! Hyppy tuntemattomaan, riemu, keveys, manifestointi. Siivet kantavat - luota!


Miekkojen prinssi: Vanhasta irti päästäminen eteeenpäin menemiseksi. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa riskejä sillä varman päälle eläminen ei ole täyttä elämää. Tartu rohkeasti uusiin haasteisiin. Tiedät kykeneväsi vastaamaan suuriinkin haasteisiin jos vain olet riittävän päättäväinen. Luota nyt omiin kykyihisi ja mahdollisuuksiisi. Osaat kuunnella sisäistä ääntäsi ja muodostaa kuvan maailmasta sekä älyn että tunteiden johdattamana. Muista kuunnella sisintäsi pyrkiessäsi päämääriisi. Joskus ongelmat ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä, rajoittavat uskomukset kuten heikkous oman elämän suhteen - nyt et ole enää menneiden sidosten uhri. Kun tajuaa väärät asenteet ja virheelliset käsitykset voi jatkaa elämää. Irti ehdollistumista (mitä voin tai en voi tehdä). Ajattelutapasi voi olla paljon aikaansa edellä, ilmaise ideasi niin, että muut voivat ne ymmärtää.

Uni: Entisen kodin eteisessä sanoin heippoja vanhoille luokkakavereille. Piirsin pitkänokkaisen lohikäärmeen, hukkasin kuvan kun yritin ottaa sen mukaani ettei muut näe sitä. Kaija Juurikkala oli maalannut mulle koiratauluja. Kaksi naista tuli mun luo, toinen lakkasi mun kynnet sinisellä, sanoin etten oo kaskaan käyttänyt kynsilakkaa. Toinen oli hiusten kimpussa, sanoin ettei mitään tököttejä eikä värejä, enkä halua lyhyitä hiuksia. Kohta katoin peiliin, hiukset oli huomaamatta ajeltu siiliksi paitsi otsalta, ja sivuilla oli pitkät spanielinkorvat. Lyhyt takatukka oli ihan tumma. Kysyin niiden nimet että osaan sanoa kaikille ettei vaan mene niiden käsittelyyn. Ajelin jossain vieraassa kaupungissa, vastaan tuli porukkaa ja joku sanoi että vähän matkan päässä on joku väijytys. Käännyin pois.

Hihhih, nää on niin just näitä samoja juttuja koko ajan: sano heipat entiselle, ole oma itsesi, älä anna kenenkään muut määrätä minkälainen pitäis olla. Olenkin koko toukokuun vain hypähdellyt keijun lailla kevyesti tilanteesta toiseen, jäämättä mihinkään sen enempää kiinni, hyväksynyt että menneet on menneitä, ja elämä on elettävä joka hetki nyt ja tässä, ja minä voin päättää tehdä mun elämästä kertakaikkisen mahtavan elämällä mahdollisimman paljon ilossa ja rakkaudessa, ja uskomalla että kaikki ON mahdollista.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Tehtyjä töitä






Tädäää! Meillä on tehty töitäää! Saatiin yhdet apukädet pariksi viikoksi, tosin niiden piti jo lähtä takas kotiin, mutta kylläpä sitä kahdessakin viikossa ihmeitä tapahtuu. Ensinnäkin romuja on raivattu tontilta vaikka kuinka. Tienoo siistiytyi kummasti jo sillä, että metallimies kävi noutamassa parin tonnin kuorman kaikenlaista rojua. Saatiin purettua oikeestaan kaikilta romahtaneilta katoilta pellit pois, ja yks rakennus jopa hävitettyä maan tasalle. Siitä jäi vielä pikkukuorma roskaa kaatikselle vietäväksi heti kunhan saadaan tuo kärry siihen kuntoon että sillä voi ajella. Navetan takaa huussi on sekin melkein jo purettu maan tasalle. Sen sijaan wanha tupa vielä odottelee pystyssä että keksittäis systeemi millä sitä uskaltais lähestyä turvallisesti, tyhjennettiin se kuitenkin jo lähes kokonaan. Vanhat ja painavat tuvanpenkit on menossa uusiokäyttöön, ja ikkunanpokat on edelleen lähes käyttökelpoiset. Ja kun lumet viimein suli meidänkin pelloilta, on jo päästy peltotöihinkin: kaikki tarvittavat kynnöt on tehty, osa pelloista jo karhittukin, ja pottu saatiin jo maahan. Toivottavasti tämä yhtäkkinen takatalvi ei pahasti vikuuta mukuloita maan alla. Lisäksi vanhat vatunvarret on leikattu, mansikkamaat lähes harjattu kuivista lehdistä, kaaleja ja kurpitsoita kylvetty esikasvatukseen, kasvimaa jyrsitty, ja varmaan jotain muutakin on tehty.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Korkealla ja koskella








Viime viikonloppuna vaihteeksi retkeiltiin. Käytiin näyttämässä meidän serbialaiselle vieraalle vähän lähitienoota. Ensin kiivettiin torniin näkemään keväistä järvimaisemia. Ei ollut koivunlehdet vielä häiritsemässä näkymiä.. Kevät taisikin olla ainoa vuodenaika josta mulla ei vielä kuvia kyseisestä paikasta ollut, nyt on tilanne sen suhteen korjattu. Sitten hurautettiin katsastamaan rotkon reunalla vuolaana virtaavaa Korkeakoskea, ja sielläpä olikin vielä seinämät ihan lumen peitossa. Päätettiin kuitenkin edes yrittää kävellä Kanjonin kierros läpi, ja kun ensimmäisestä lumisesta alamäestä ja virranylityksestä selvittiin, niin loppumatka menkin jo lähes kesäkeliolosuhteissa. Ja tällä kertaa tulikin taas hyvä idea miten reitti kannattaa ens kerralla mennä, eli nousta kesken kierroksen tielle ja kävellä sitä pitkin takaisin alkuun, koska loppupätkällä ei metsässä ole mitään uutta nähtävää, ja sitten ihan lopuksi on niin tylsää kävellä kaks kilometriä tietä pitkin.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Bonus: vappupäivä Lissabonissa
















Luulin jo itekin että matkapäivitykset loppuivat, vaan eipä. Kotimatkalla oli välilasku Lissabonissa, ja lentojen välillä reilu kymmenen tuntia aikaa. Hetken mielijohteesta päätin lähtä kaupungille kuleksimaan. Minä. Yksin! Vieraaseen suurkaupunkiin!! Kysyin infosta mitä tekisin, antoivat kartan ja neuvoivat bussireitin keskustaan ja kasvitieteellisen puutarhan sijainnin.

Oli ihana päivä. Aurinko paistoi, jakarandat kukki, ja ihmisiä oli liikenteessä vilisemällä. Kävelin sinne ja tänne, ihan vahingossa löysin hienoja nähtävyyksiä, vaikka sinne kasvitieteelliseen en sitten päässytkään.. Söin jäätelöä ja hedelmiä, istuskelin puistossa kirjottamassa päiväkirjaa, ja vielä ennen paluuta kentälle istahdin katukahvilaan salaatille. Hieno kokemus. Koskaan ennen en ole suurkaupungissa tuntenut oloani yhtä kotoisaksi. Tänne uudestaan ajan kanssa näkemään lähiseudutkin.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Pottutempaus


(Kuvassa olevat kivet eivät liity tapaukseen.) Mitä tehdä kun kohta on uusi kasvukausi käsillä ja kellari on vielä pullollaan perunoita? Viime kesänä potunviljely onnistui erittäin hyvin, sato oli huima ainakin määrällisesti, ja laadullisestikin ihan ookoo. Markkinointi ei näytä olevan meidän vahvuus, olen ehkä ennenkin sanonut että haluaisin viljellä puhdasta ruokaa kaikille helposti saatavaksi enkä tehdä mitään bisnestä. Tietty toivottavaa olis että tällä työllä sais elätettyä itsensä ja perheensä.. No mutta, päätettiin sitten antaa loput perunat pois ihan ilimatteeksi, kun onhan se toki paljon järkevämpää että vaivalla viljelty luomutuote päätyy sinne minne on tarkoitettukin, eli ihmisten ruuaksi, kuin mätänemään mettänpohjalle jonne me jouduttais kaikki syömättömät ja myömättömät potut kuitenkin kärräämään viimestään siinä vaiheessa kun kellari pitää laittaa kuntoon uutta satoa varten. Laitettiin ilmoitus tilan feisbuukkiin että täältä saapi tulla tiettyinä ajankohtina hakemaan ilmaisia luomupottuja, me kannetaan ne kyllä kellarista pihalle, mutta ei lajitella eikä pakata. Tilasto sanoo että ilmoituksen on nähnyt yli 400 ihmistä. "Pottukauppa" on ollut auki kahtena päivänä yhteensä 16 tuntia, ja asiakkaita on käynyt yhteensä VIISI kappaletta. Tässä uuden kasvukauden kynnyksellä pitää vissiin lähtä se motivaatio ihan lapiolla kaivamaan tuolta pellosta, sata kiloa vartavasten tilattua siemenperunaa odottelee maahanpääsyä..

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Algar do Carvão
















Vaikka en osannutkaan päättää mitkä näistä kuvista jättäisin pois kun monet näyttää melkein samoilta, niin mitkään kuvat ei ikinä pysty kertomaan miltä täällä tulivuoren purkausputkessa oikeasti näyttää ja ennekaikkea tuntuu, kun syvälle vuoren sisään paistaa päivä ja vesipisarat tippuu niskaan samalla kun silittelee ikivanhaa kiven pintaa. Maailma on kyllä täynnä ihmeellisiä paikkoja! Kun kysyin onko Terceiralla jotain mikä mun ehdottomasti pitäis nähdä, niin vastaus oli tämä luola, enkä kyllä yhtään epäile.