Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Mitäs sitte??



 








On pyöritty päivä helteisessä Lissabonissa, sanottu heipat uusille tuttavuuksille, ja yhtäkkiä oonkin ihan yksin, vailla kovin tarkkoja suunnitelmia. Majapaikka AirBnB:stä pariksi yöksi kaupungin eteläpuolelta, ja kovaa yritystä saada edes yksi myöntävä vastaus niistä lukuisista wwuuffipaikoista joihin olen lähetellyt viestejä jo viikkoja. Väliin mahtui taas yksi pyörähdys rantsussa (, kävelyä pimenevässä illassa pitkin joenrantaa, treffit Jessen kanssa, pari kuumottavaa tilannetta (kuten öinen metroseikkailu matkalaukun kanssa, hämäriä kujia, outoja kaupustelijoita, takalukittuja ovia), ja pikkuhiljaa hiipivä paniikki siitä mitä seuraavaksi.. On vaan pakko luottaa että pärjään yksin, että kaikki järjestyy lopulta parhain päin..

lauantai 9. joulukuuta 2017

Quinta da Regaleira











Itse palatsi oli kyllä hulppea ja silleen, mutta kaikkein parasta oli kierrellä puutarhan sokkeloissa ja sopukoissa ihan itsekseen ilman aikatauluja. Aivan huikea oli tuo initiation well, jonka pohjalle johti spiraaliportaat. Sitä on kuuleman mukaan alunperin käytetty vertauskuvalliseen matkaan itseensä, joka tasanteella on luovuttu jostain tarpeettomasta, ja aina vain on menty syvemmälle. Portaikosta pääsee pois useita eri reittejä siltä varalta että kaikki ei olleet valmiita menemään perille, pohjalle asti. Kun on kulkenut koko matkan itseensä, edessä on vielä pimeä tunneli ja kulku puhdistavan vesiputouksen läpi. Turisteja varten se on toteutettu hieman eri lailla, mutta voin kyllä kuvitella miten täällä on ennen pidetty salaisia menoja täysikuun aikaan..

perjantai 8. joulukuuta 2017

Rantsupäivä!











Tänään tässä matka-aiheisessa joulukalenterintapaisessa hurautetaan bussilla rannikolle ja patikoidaan muutama kilometri kallioilla rantaviivaa mukaillen ihastelemassa tyrskyävää Atlanttia, välillä laskeudutaan kävelemään paljain jaloin pehmeälle hiekalle. Mii laik! Täälläkin olisin halunnut olla kauemmin.. Eikä edes käyty siinä manner-Portugalin (ja samalla koko manner-Euroopan) läntisimmässä kohdassa, Cabo da Rocassa asti, joka olisi ollut linnuntietä enää vain muutaman kilometrin päässä. Että onpahan täälläkin ens kerraksi jotain uutta nähtävää :o)

torstai 7. joulukuuta 2017

Pena Palace - satulinna kaukomaan


     


 


Palácio da Pena on varmasti Sintran ykkösturistikohde, joka näkyy jo lentokoneesta Lissabonia lähestyttäessä. Yleensä ihmiset tulee Lissabonista Sintraan päiväretkelle, ja käyvät Penan lisäksi muissakin kohteissa. Myös me oltiin täällä oppaan kanssa, joten meilläkin oli aikataulu, joskaan ei varmati yhtä tiukka kuin päiväretkeläisillä. Mieluummin menisin tämmöseen paikkaan ihan itekseni että saisin tutkia joka nurkan ja kulmauksen rauhassa ajan (ja kameran) kanssa. Ens kerralla sitten.. Vielä lokakuun lopullakin linna suorastaan kuhisi ihmisiä, laajassa puutarhassa oli väljempää.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Satumainen Sintra











(Tarinahan menee näin: Vuosi sitten päätettiin aikuisen poikasen kanssa lähtä lomalle, hän halusi johonkin missä on vuoria, ja helppo ratkaisu oli mennä Madeiralle. Reissussa hokasin että siellähän voi viljellä ympäri vuoden, joten liityin WWOOFPortugaliin ja aloin etsiä sopivaa vvuuffauspaikkaa minne mennä. Sellaista ei löytynytkään Madeiralta vaan Terceiran saarelta Azoreilta, ja sieltä palatessani pysähdyin Lissabonissa, jossa ei voi välttyä Sintra-hypetykseltä. Päätin että Sintraan menen vielä joskus. Muutama hetki eteenpäin mun facebook kertoi että yksi kaveri oli kiinnostunut tapahtumasta nimeltään Elämyksellinen joogaloma Portugalissa, Sintrassa, juuuu. Pakkohan mun sinne oli mennä!)

Kun poikanen oli palautettu Espanjasta takaisin kotiin, niin mun reissu jatkui Portugaliin. Yhtäkkiä olin hypähtänyt keskelle satua! Vuoren päällä ja rinteillä seisoi linnoituksia ja palatseja, palmut huojui, tutustuin kolmeentoista uuteen ihmiseen, joka päivä joogattiin ja tanssittiin ja välillä retkeiltiin paikallisoppaan kanssa, iltaisin kuljeskeltiin hiljaisessa keskustassa, käytiin eri ravintoloissa, lähes kaikki ruoka kuului pakettiin, senkun istui pöytään ja söi, majapaikassa oli uima-allas ja sauna, kovin montaa pilvenhattaraa ei taivaalla näkynyt koko aikana. Sanoisin että oli kyllä ryhmämatka mun mieleen :o)

tiistai 5. joulukuuta 2017

Mijas



 


 

 

 

Mentiin bussilla Mijakseen 1,55 €/suunta. Ihan parhautta oli hulppeat maisemat, näkymät merelle asti, sekä suklaatehdas jossa pääsee itse tekemään suklaata! Patikoitiin myös pikku matka vielä ylemmäs vuorelle joogaamaan, ja kiepautettiin maailma ihan ylösalaisin.