Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lähtökuopissa





Täällä vieläkin lunta, lunta, lunta (vaikkakin tuon ylimmän kuvan valkoinen on pilvi), mutta kyllä ne on jo huomattavasti sulaneet: talon eteläseinustalla on jo leveä lumeton kaistale, aarreaitan takana on sipulikukkien piippoja näkyvissä, ja gotlanti-inspiraatiosta alkunsa saanut kiviaita kukkapenkin takana pilkottaa jo. Kestänee kuitenkin vielä hetken ennen kuin peltohommiin päästään, joten miten hyvä hetki just nyt onkaan irrottautua maailmalle. Huomenna yöbussilla kentälle ja sitten taas menoksi! Olen yrittänyt pakata erityiskeveästi, eka lennon matkalaukun kiloraja on 14, ja siihen pitää mahduttaa lomakamojen lisäksi myös kaikki työvaatteet. Hyvinhän tuo näyttää onnistuvan.

Laittelen kuulumisia (ja vähälumisempia kuvia!) matkan päältä, sikäli mikäli jaksan kännykällä näpytellä, ja jos on nettiä saatavilla. Mukavaa pääsiäisenjälkeistä elämää Sulle!

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Blogiystäväkirja

Heliltä nappasin tämmösen kivan ystäväkirjajutukan, kun alkaa oma mielikuvistus (ja kuvatkin) olla vähissä. Mikäs siinä, nämä on aina niin kivoja, vaikkakin aika vaikeita..


Nimeni on...
Vi... ...anna. Käytössä tosin vain pelkkä etunimi. Tätä ihan itse keksimääni nettiversiota ei oikeesti käytä kukaan, ehkä pitäis, sillä se ois varmasti ainakin noille meidän ulkomaalaisille helpompi lausua.

Jotkut kutsuvat minua...
äitiksi tai mummuksi, eipä enää nykyään juuri muuksi. Joskus teininä mulla oli kavereiden (ja isän!) keksimiä lempinimiä ja myöhemmin ukon käyttämä "hellittelynimi", mitkään niistä ei ole jääneet käyttöön.

Olen syntynyt...
Tuiran sairaalassa Oulussa. Ja niillä nurkilla asunutkin ensimmäiset melkein kymmenen vuotta, sen jälkeen muutettiin naapurikuntaan, josta sitten lähdin omaan elämään heti lukion jälkeen. Ensin Kuopioon kahteen eri osoitteeseen, sitten Oulun keskustaan, taas sinne naapurikuntaan missä vanhemmatkin vielä silloin asuivat, ja viimeksi noin 9 vuotta sitten tänne Ylä-Savon erämaahan luomupellon reunalle. On siis ollut aika pienet ympyrät loppujenlopuksi. Ehkäpä siitä johtuu tämä, että nyt pitää mennä ja nähdä maailmaa vähän joka suunnalta. Vaikka kyllä mä matkustellut olen jo aiemminkin ku vasta nyt viime vuosina.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee...
öööö..isompi..? Ei mulla koskaan ollut mitään hienoja vastauksia kun ystäväkirjoissa kyseltiin mikä musta tulee isona, enkä oikein ole ollut ikinä kiinnostunut mistään ammateista, kun ei meilläkään vanhemmat käyny oikeissa töissä vaan olivat yrittäjiä. Muistan kuinka vaikuttunut olin kun joku oli vastannut ystäväkirjan kysymykseen että aika näyttää. Ehkä se sen tekee myös mun kohdalla. Nytkään mulla ei ole tietoa mikä musta isona tulee, pääasia että silleen onnellinen että uskallan elää omaa elämääni.

...mutta minusta tulikin...
äiti. Se on ehdottomasti mun pisin ja ansioitunein uraputkeni. Sen lisäksi musta tuli myös puutarhuri/luomuviljelijä, ja siitä tykkään kyllä kans hurjasti. En oikein ole vielä keksinyt mitä muutakaan mieluummin tekisin. En kuitenkaan edes halua osata tehdä tätä bisneksenä, vaan silleen mikä itsestä hyvältä tuntuu.

Kolme parasta piirrettä minussa...
se että minä oon minä, tämmönen hauska, hullu, aito, viksu, ihana paketti.


Kaupunki...
Iisalmi. Ihanan pieni ja symppis. Ja jos hieman isompi pitäis valita niin se olis Kuopio. Kottiinpäin meni tämä kysymys ihan täysin :o) Muuten en kyllä kaupungeista (enkä varsinkaan suur-) niin välitä, yritän enemmänkin pysyä kaupunkien ulkopuolella, oikeessa luonnossa ♥

Biisi...
ei pysty valitseen mitään kaikkien aikojen ultimaattisen parasta vain yhtä biisiä. Musaa on olemassa niin paljon hyvää, ja jonkun verran vielä parempaa. Olkoon tänään vaikka tämä, koska täysikuu :o) (vaikka onhan tuo aika teknopoppia mutta sanat!)

Juoma...
lähdevesi. En oikeestaan nykyään enää juo yhtään mitään muuta. Kahvia en koskaan ole oppinut juomaan, enkä oikein teetäkään. Rooibos menee tiukan paikan tullen. Maito on jäänyt pois, kaura"maito" toimii tarvittaessa korvikkeena. Alkoholitkin on kans jääneet tosi minimiin, ku ei vaan tunnu olevan tarvetta moiselle. Tämä vuonna join pari lasia viiniä ja muutaman madeiran Madeiralla.

Sarja...
tällä hetkellä iholla. Sen lisäks menee myös paluu alttarille, yökylässä maria veitola, huippis, riisutut, suomen ihanimmat häät. Semmosia pikku katsauksia oikeiden ihmisten elämään. Mitään keksittyjä käsikirjoitettuja en oo aikoihin kattonu (jos en nyt paljo muutakaan), paitsi nyt ku tuli tämä rimakauhua & rakkautta. Aikoinaan katoin twin peaksin kaikki jaksot, sillon ku se alunperin tuli, olin aika ylpee että onnistuin näkemään ne kaikki.

Kosmetiikkatuote...
kookosöljy. Sen lisäksi kananmuna, ruokasooda, palasaippua ja hammastahna. Eikä mitään muuta. Nuorena tuli naamaan laitettua jos jonkinlaista kosmetiikkaa, tais tulla kiintiö täyteen jo sillon. Nyt mä pyrin laittamaan iholleni vain tuotteita mitä voisin syödäkin.

Sovellus...
mitä mä eniten käytän? Facebook ja instagram, firefoxin selain (siis myös kännykässä), kamera, katsomo ja youtube, näitä eniten. Sillon tällön jotain muuta, kuten whatsappia, pinterestiä, jne.

Instagrammaaja...
seuraan kavereita ja sukulaisia, sekä joitain randomtyyppejä joilla on ihan mielettömän hienoja kuvia esim vegaaniherkuista, maisemista, kristalleista, sukkulenteista ynnä muusta kauniista.


Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen...
(sanonko.. ehkä mä nyt sitte sanon..) tuntuu että niitä on nytkin jo ihan tarpeeksi.. Vaan eipähän tartte mennä kovin kauas eteenpäin kun tilanne on jo ihan toinen. Mä vaan oon jo niin valmis lopettamaan tän talvilevon ja alottamaan oikeat työt!

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä...
no en mitään kun en tunne koko systeemiä. Mun musa löytyy nykyään juutuubista, ja sieltä kuuntelen usein Coldplaytä. Lähes kaikki biisit käy, esim tää uus on tosi ♥, se ääni vaan on jotain niin semmosta joka iskee muhun, ja ne sanat ♥. Lähinnä äänen vuoksi kuuntelen myös tätä norjalaista Auroraa, ranskalaisia(?) Vianneytä ja Maitre Gimsiä, vaikka noista ranskisten sanoista mitään en ymmärräkään. Että näitä varmaan siis myös niiden mahdollisten lasillisten jälkeen. Ellei se sitten lähde sepikumpulais-linjalle..

Pakkaan mukaan matkalle...
passin ja hammasharjan, kameran, japanilaisristikkolehden (joka nykyään kulkee nimellä conceptis), kirjan, villasukat, viltin, kookosrasvan, sopivan vähän vaatetta. Mun reissukenkinä toimii converset, ja niiden lisäksi pitää ottaa kevyet lenkkarit ja tietysti paljasjalkakengät. Täytyykin tästä lähteä taas pakkaamaan :o)

Mitä teen kotona, kun kukaan ei näe...
eli siis melkein koko ajan.. Kuuntelen musaa, laulan ja tanssin, piirrän, maalaan, kirjoitan ajatustenvirtaa tai kiitollisuuspäiväkirjaa tai jotain, pötköttelen sängyssä, meditoin, kuuntelen ohjattuja visuaalisaatioita, hymyilen peilikuvalleni. Näitä nyt ainakin näin talviaikaan.

Viimeisin sisustusostokseni...
eilen pysähdyin Ikeaan ohikulkumatkalla, ja ostin hyllynkannakkeita. Jos ne ei ole sisustusta, niin nuo muutama viikko sitten saapuneet mandalakankaat ainakin on. Ja viherkasvit.

Paras tapa tuhlata 50€...
en minä tiiä, en osaa tuhlata. Varmaan se menis (niinku meneekin) ruokaan ja ihan yleisiin elämän kuluihin. Jos jotain erityistä pitäis viiskymppisellä ostaa, niin varmaan ostaisin jonkun ison kristallikivenmöhkäleen.

Ohjenuorani elämässä...
be yourself! Älä piilottele ittees, äläkä anna kenenkään muun määrittää mitä sä pystyt tai et pysty tekemään tai saavuttamaan. Jokaisessa päätöksessä kuuntele sydäntäsi, se tietää oikean suunnan ♥


Huh, olipa se urakka! Löytyikö vastauksista yllätyksiä?? Mitä sinä vastaisit näihin kysymyksiin?

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kevään merkkejä




Eilen lämpömittari näytti enimmillään yhdeksää(!) astetta ja iltapäivästä alkaen paistoi aurinko. Päivän viiletin pitkin kyliä pykälää kevyemmissä vaatteissa, pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla hameessa, ilman pipoa ja jalassa kumpparit. Tuntui kyllä ihan keväältä :o) Iltasella pieni mutta yllättävän rankka lumikenkälenkki pitkin peltoja. Talon eteläseinustalla näkyy jo suikale maata, pellolla lumensyvyyden voi arvioida talikonvarresta, vielä on vähän matkaa pellon paljastumiseen. Sisälle on tullut pitkästä aikaa erilainen kevät, vihreys viehättää (myös kissoja!), ja olenkin koko alkuvuoden keräillyt viherkasveja huoneeni nurkkaan. Muutaman vuoden viherkasvittomuuden jälkeen on oikein mukavaa hoivailla kukkasia myös sisätiloissa.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Uusi minä



Koiralenkillä aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja ison kuusen juurelta löytyy lumeton mätäs. Istun mättäällä, käännän naaman kohti aurinkoa ja hymyilen, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kaikki on niin mallillaan! Sisällä hyrisee pienesti, on joku ihan uudenlainen varmuus, luotan, luotan, luotan! Ja vapaus, tekee mieli nauraa ja tanssia ja hyppiä ja laulaa!

Tähän vielä netin syövereistä löytynyt oikein osuva runo:

Don't hide your magic.
Please share your gift.
Seeing you shine gives the whole world a lift.
It's okay for wizards to be quiet or shy,
But hiding your magic is a crime and here's why:
The room needs to dazzle,
It needs what you've got.
You might think you're nothing,
But really you're not.
You're more, you are magic!
It's time to be seen.
You're more powerful than you know,
And more loved than you can dream.
When you feel less or think you don't count
Or small or your soul is all flooded with doubt,
Remember your gift. You're equipped. You're prepared.
And never forget,
Magic is meant to be shared.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuun tulkinta


PUHUN TOTUUDESTANI. USKON ITSEENI. - rehellisyys, luottamus, kiitollisuus. Se mitä etsit on ihan lähellä. "Maybe one day I can fly with you"

Tähti - inspiraatio, oivallus, oikea tie, itsetuntemus, selkeä näkemys, itseluottamus, yhteys maailmankaikkeuden tietämykseen, voimakas herännyt tietoisuus, tähtihetki. Älä huolehdi, kaikki järjestyy! Näe kaikki hyvä elämässäsi!

Unissakin vieläkin samat teemat: Lentokoneessa kaartelua, turbulenssia, mutta perille päästiin. (Asiat järjestyy aina, huolimatta siitä miten vaikeelta näyttää!) Lunta jossain rantakallioilla, otin kuvia ja astuin liian reunalle, aloin upota metrien paksuiseen hankeen, huusin apua, kukaan ei kuullut, huomasin että kuopan seinille tuli hengitysaukkoja, joten selvisin. (Olet itse oma pelastajasi!) Joku kylvetti meitä, piti ottaa vaatteet pois ja hangata ittensä saippualla. Olin viimeinen, ja oli jo paljon yleisöä. Miks mää aina häpeän? Jossain saunamökillä, ja sielläkin piti olla jotenki alasti. (Ole oma itsesi!) Yritin ottaa kuvaa lasin kylkeen kaiverretusta kuvasta että laitan sen johonkin, kamera ei tarkentanut niin lähelle oikein hyvin. (Katso kauempaa, näe koko kuva!)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tulipa mieleeni




..tällainen:

sininen on taivas, siniset on silmänsä sen
sininen on järvi, sinisyyttä heijastaen
valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien
valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen

Mukavaa talvista kevättä!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tauolla tapahtunutta

 



Ei ole aikoihin tullut tartuttua kameraan, eipä täällä oikein mitään kuvattavaa olisikaan, nämäkin kuvat enimmäkseen viime keväältä. Viime viikolla kyläilin ystävän luona muutaman päivän, ihania tällaiset ex-temporereissut! Tehtiin ihan tavallisia juttuja, melkein samaa mitä kotonakin, kaupoilla pyörimistä, telkkarinkattelua, palapelin rakentamista, kävelylenkkejä, mutta olipa ihanaa vaihtelua istuksella välillä jonkun toisen nurkissa :o) Kotona sainkin viikonloppukylään omia tyttöjä, ja eilen meille muutti yks sukulaistyttö asumaan ainakin täksi viikoksi. On kyllä ollut tavallista enemmän sutinaa. Nyt kun on tottunut viettämään paljon aikaa itsensä kanssa, huomaa miten tarvii sellasta vetäytymistä ja vain olemista hiljaa paikallaan. Mitenhän sitä kesällä osaa taas edustaa aamusta iltaan..

Täällä syrjäkylillä keli näyttää hyvin keväiseltä, tienpinnat on paikoitellen paksun sohjon peitossa tai sitten peilijäällä. Onneksi on huviajelut jääneet ihan minimiin kun mun auto on telakalla, ja vahvasti on mietinnässä tarviinko edes omaa autoa. Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä käymään kaupungissa kirpparilla (lähinnä viemässä tavaraa) ja ehkäpä maalikaupassa.. Pientä ideaa on ilmaantunut siihen mitä sitä tekis ennenku pääsee muuttamaan ulkoruokintaan. Ja onhan tässä vielä se tynkäseikkailukin tulossa ennen kesää.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Ei sais olla hoppuhousu




Hmmmm.. Taas pukkaa näitä oppiläksyjä. Jos suunnittelee arjesta pitkähköä irtiottoa, johon sisältyisi päämäärätöntä vaeltamista dyyneillä, viikkokaupalla mielekästä työtä hyvässä seurassa, uusien maisemien valloitusta sekä rantajoogaa, heppailua, vaeltamista, ihania ystäviä, aurinkoa ja uusien ihmisten kohtaamisia, pitäisi osata luottaa siihen että kaikki kyllä lopulta järjestyy parhain päin, eikä alkaa heti ensimmäisen suunnitelmanmuutoksen kohdatessa järkkäämään kaikkea lopullisesti pakettiin, varmistamaan lentoja ym siinä pelossa että kohta ei ole koneessa paikkoja tai on paljon kalliimpaa.. Nyt seikkailu lyhenee rutkasti molemmista päistä, ja joudun kokonaan luopumaan isosta osasta noista odotetuista toiminnoista, koska ensin en malttanut tarpeeksi pitkään odottaa vastausta yhteen viestiin ja sitten luulin, että mun pitää olla kotona työntouhussa ennen kuin oli alunperin aikomus. Jos olisin rauhassa luottavaisesti odotellut hieman pitempään, tilanne olis ihan toinen, ja ihan varmasti olisin päässyt reissusta jollain keinolla takaisin kotiinkin. Argggh! No, ehkä ens kerralla jo osaan luottaa paremmin. Kiitos tästäkin, yritän ottaa opikseni!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Tapetinkorvike






Löysin sellaisen intialaisen firman kuin Jaipur art factory, joka tekee ihania tekstiilejä, tyynynpäällisiä, verhoja, vaikka mitä, vaatteitakin. Painatus on tehty kasviväreillä, ilman kemikaaleja tai eläinperäisiä aineita. Mikä parasta, he toimittavat tuotteita maailmanlaajuisesti. Vaikeinta oli valita mitä tilaisi, ja millä väriyhdistelmällä.. Päädyin kolmeen tuotteeseen ja aika tämän hetken lempiväreihin. Eilen nämä kotiutuivat. Näillä on vain käsinpesu, mutta tietysti laitoin ne heti koneeseen hellään pesuun, kahteenkymppiin, linkous 400, eikä mitään kummempia tapahtunut (no lattiatyynynpäällisestä nuo valkoiset reunapampulat värjääntyi hennon vaaleanpunaisiksi, mutta sen ehkä olis käsinpesussakin tehneet, eikä se haittaa yhtään). Pesun jälkeenkin ne vielä haisee - ihan samalle kuin se henna jolla värjättiin hiuksia pari vuotta sitten.. Ehkä siihen tottuu.

Kankaan viritin makkarin tylsään paneeliseinään tapetinkorvikkeeksi, aika paljon kätevämpi kyllä, ja tän voi vaihtaa hetkessä eri väriseen jos alkaa kyllästyttämään. Ensin ajattelin että olis pitänyt ottaa joku vaaleampi, jos tulee liian pimeä tuosta sänkynurkasta, mutta tämä on kyllä just ihan hyvä. Sopiva tunnelma. Pientä viritystä tuonne on vielä tulossa, lisää kynttilöitä, kukkia ja kristalleja, sitten voi katella hyvillä mielin hyviä unia :o)

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Tästä syystä


Lueskelin keittiönpöydällä ajelehtivaa Luomulehteä (1/2017), ja muistuipa mieleen miten multa tässä taannoin kysyttiin miksi vastustan gmota. No, mm. tästä syystä:

  "Uusi neljän riippumattoman tutkimuslaitoksen tekemä kansainvälinen yhteistutkimus on osoittanut merkittäviä molekyylitason eroja tavanomaisesti viljellyn ja geenimuunnellun maissin välillä. Tutkimus osoittaa, että EU-hyväksynnän saanut gm-maissilajike NK603 ei olekaan koostumukseltaan sisarlajikettaan vastaava, mikä on ollut yksi peruste lajikkeen hyväksymisessä markkinoille. 
  Gm-lajikkeessa on havaittu olevan sisarlajikettaan enemmän putreskiinia ja eritoten kadaveriinia, jotka ovat muun muassa liitetty karsinogeenisten eli syöpää aiheuttavien nitrosoamiinien muodostukseen. Scientific Reports-tiedelehdessä joulukuussa 2016 julkaistu tutkimus osoittaa, että muutokset johtuvat geenisiirrosta ja niillä voi olla vaikutuksia tätä maissia syövien eläinten ja ihmisten terveyteen.
  Gm-lajikkeiden hyväksynnän perustana on ollut maailmanlaajuinen malli, jonka mukaan gm-lajike on koostumukseltaan samanlainen kuin sen sisarlajike. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin virheelliseksi teollisuuden ja sääntelyviranomaisten väitteen, jonka mukaan geenimuunneltu NK603-maissi olisi geenimanipuloimatonta maissia vastaava.
  Näitä muutoksia ei ole otettu huomioon Euroopan Elintarviketurvallisuuslaitos EFSA:n riskinarvioinnissa vuonna 2009. Laitoksen gmo-paneeli tuli tuolloin siihen johtopäätökseen, että maissilajike NK609 on koostumukseltaan samanlainen kuin tavanomainen maissi, poikkeuksena vain sen sisältämä valkuaisaine, joka tekee lajin kestäväksi rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatille.
  Uusi tutkimus osoittaa, että EFSAn johtopäätelmä on virheellinen ja että geenisiirtotekniikalla on ollut kauanskantoisia ennalta-arvaamattomia vaikutuksia gm-maissilajike NK609 koostumukseen. Gm-lajike NK609:ssa esiintyi polyamineista N-asetyyli-kadaveriinia 2,9-, N-asetylputreskiinia 1,8-, putreskiinia 2,7- ja kadaveriinia 28-kertainen määrä sisarlajikkeeseen verrattuna. On selvää, että erot johtuvat geenisiirrosta.
  Vaikka muutamista polyamineista voi olla hyötyä tietyissä tilanteissa, niin toiset polyaminit kuten putreskiini ja kadaveriini, voivat tuottaa myrkyllisiä vaikutuksia eläimiin ja ihmisille. Molemmat myös osallistuvat syöpää aiheuttavien aineiden, kuten nitrosoamiinien tuotantoon yhdessä lihavalmisteissa olevien nitriittien kanssa.
  EFSAn raportissa ei mainita, että hyväksynnän hakija ja lajikkeen jalostaja Monsanto olisi analysoinut näiden aineiden määriä hyväksymishakemukseen.
  Nyt tutkitun lajikkeen on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu myrkyllisiä vaikutuksia rotissa, etenkin maksassa ja munuaisissa (Seralinin kaksivuotinen tutkimus 2012).
  Ajankohtainen kysymys uudentutkimuksen valossa on, voisiko kohonneet putreskiinin ja kadaveriinin pitoisuudet selittää näitä havaittuja terveysvaikutuksia? Tämän kysymyksen selvittäminen vaatii tarkkoja juuri tämän kysymyksen selvittämiseen soveltuvia lisätutkimuksia.
  Nyt julkaistun tutkimuksen valossa on selvää, että gm-lajike ja sen sisarlajike eivät ole koostumukseltaan samanlaisia ja että gm-lajikkeiden turvallisuutta tulisi tutkia paljon nykyistä perusteellisemmin.
  Tutkimus tehtiin neljän eri tutkimuslaitoksen kansainvälisenä yhteistutkimuksena. Tutkimuslaitokset sijaitsevat Englannissa, Ranskassa, Norjassa ja Brasiliassa. Tutkimusta johti tohtori Michael Antoniu Lontoossa sijaitsevasta King's Collegesta."

Ja vaikka itsestä tuntuu ettei kovinkaan paljon söisi maissia, niin mistäpä yleisimmin tehdään tärkkelyssiirappi (glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, fruktoosi-glukoosisiirappi, maissisiirappi, isoglukoosi, high fructose corn syrup), se halpa makeuttaja mitä nykyään paljon käytetään sokerin rinnalla tai jopa sijasta karkeissa, mehuissa, muroissa ym..? Vehnästä tai maissista.. Pistää vähän miettimään.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Hiljainen hiihtoloma





Paluu arkeen, eikä eroa lomaviikkoon melkein huomaa, mitä nyt herääminen tapahtuu kellon toimesta. Oli oikein leppoisa loma. Oma lapsi oli kyläilemässä melkein koko viikon veljensä luona ja vielä yhden yön siskonsa luona, joten täällä kolmen hengen taloudessa ei paljon melua pidetty. Kauniina päivinä kävin koiravanhuksen kanssa pellolla kävelyllä silleen oikein zenisti: ei kiirettä mihinkään, nautittiin auringon lämmittävistä säteistä, kevätlinnun lurituksista, ja koira kaiveli myyränhajuja hangesta. Hymyilytti oikein, kuinka täydellistä just siinä hetkessä kaikki olikaan. Meluvajetta paikkaamaan saatiin pikkuvinsessa pariksi yöksi kylään mummulaan, eikä se olis halunnut lähtä vielä takas "äitilään", niin tehtiin sitten yks pikku reissu kaupunkiin vähän isommalla porukalla. Lapset kävi elokuvissa ja minä näin ystävää ja haahuilin puoli päivää pitkin ostosparatiisia laput silmillä ja varsinkin korvilla.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Noin kolmen viikon kokeilu


Noin kolme viikkoa sitten mässyttäessäni samalle päivälle ties kuinka monetta palaa suklaata (tummaa kuitenkin!) yhtäkkiä päässä naksahti. Otin kynän käteen ja kirjasin ylös tarkat päivämäärät, sekä ainekset mitä en tuona aikana enää (ainakaan joka päivä) syö: lisätty sokeri, leipä, vehnä, tehotuotettu liha, maitotuotteet (paitsi voi), höpöruoka. Lipsuminen on ollut ihan sallittua, mutta yllättäen sitä ei ole edes paljoa tapahtunut. Tämä muutos on muhinut mielessä jo pitkään, tässä kun parina kesänä olen kokannut vegaaneille ja välillä on ollut gluteenitonta ja maidotonta syöjää. Jotenkin mä vaan luulin (hah!) että itselle olis jotenkin ylivoimaista se, ettei vois vaan mennä jääkapille napsimaan juustoa tai mitä millonkin. Nyt olen oppinut kuulostelemaan minkälaista ruokaa keho pyytää, eikä se ole monestikaan pyytänyt mitään turhaa. Ja nyt kun tämä koeaika on ohi, niin aion toki jatkaa samaa rataa silleen järkevissä rajoissa. Sillä kohtahan on kesä ja kaikki omat tuoreet saatavilla suoraan pellosta, mikäs sen parempaa.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

No hitto miks ei









Tämä mun hetkellinen käsipuolisuus on saanut mut oivaltaan hurjasti asioita. Kuten nyt vaikka sellasta, että jos mä haluan tanssia vesiputouksen alla, tavata samanhenkisiä ihmisiä, asua luomukommuunissa, viljellä tomaatteja, maalata tauluja, viettää talven eteläisellä pallonpuoliskolla, matkustaa maailman ympäri tai mitä tahansa, niin mikä mua oikeesti estää?? Mikä muu kuin kaikenlaiset tekosyyt, se että mä itse luulen että jostain syystä jotain ei vois tehdä. Nyt aionkin laittaa isomman pykälän silmään ja tavoitella unelmiani vieläkin voimallisemmin. Koska mä voin.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun tulkinta


"LUOTAN - JA MINUSTA TULEE MINÄ."
-Helmikuun opaskortti

Ihanan aurinkoisia nämä molemmat kortit. Kaijan kortti kertoo mulle siitä miten kaikki on juuri niin kuin tässä hetkessä kuuluukin, pitää vain luottaa itseensä ja siihen sisäiseen viisauteen mikä on haudattuna kaikkien uskomusten ja odotusten alle. Löytää se oma voima eikä tanssia kenenkään muun pillin mukaan, olla oman elämän jumalatar. Syleillä elämää ja olla se valo joka jokainen meistä on. Sauvojen prinsessa taas kuvaa vapautumista menneestä, omia vahvuuksia, uutta alkua, seuraavaa askelta. Ihana, vahva vapautumisen kortti.

Helmikuun unessa näin isoja esineitä, erikoisia hiustyylejä ja Saara Aallon (uskallusta!), vietin aikaa menneisyyden ihmisten kanssa ja tajusin että ne ei enää ole mun ihmisiä, lähdin taas reissuun mutta unohdin ottaa passin mukaan (klassikko!), opettelin elämään erikoisissa olosuhteissa, kävin kahvilassa lähes nakuna (älä piilottele todellista itseäsi), ja lopulta pääsin kotiin, joka ei ollut fyysinen paikka vaan tunne. Siis ihan samat teemat jotka on pinnalla nyt muutenkin. Mielenkiintoista!

maanantai 27. helmikuuta 2017

Happihyppy





Ihana ilma! Viikonloppuna jäi ulkoilut väliin, oli yhet viiskymppiset ja yks saikkupäivä, ja vaikka käpälä ei tänäänkään pelaa ihan kympillä niin ulos oli päästävä edes hetkeksi. Koira ja kamera - eipä siinä enempää syitä tarvi hakea. Viime viikon lumisateiden jäljiltä hanki on paikoitellen varmaan jo metrin paksuinen.. Pellolle on kuitenkin lingottu väylä jota pitkin toissasyksyn myrskyssä kaatuneet tukit saadaan metsästä pois, siinäpä on hyvä tepastella päiväkävelyllä auringonsäteitä imemässä vaikka varastoonkin, tällä viikolla mulla on nimittäin tiedossa yks koulupäivä, toivottavasti muistan mennä :o)

torstai 23. helmikuuta 2017

Aikojen takaa

Vihdoin sain tyhjennettyä isotätiltä perintönä tulleet muutamat pahvilaatikot, jotka on majailleet meillä jo pari vuotta. Pientä lajittelua tein, aika vähän siellä on kuitenkaan sellasta tavaraa mille meillä olis käyttöä, enkä ala mitään säilömään vain velvollisuudesta.






Askel-boksi sisälsi kivoja kuvakorttisarjoja matkoilta ympäri Eurooppaa. Enää ei tällasilla taitais menekkiä olla.. Näyttää täti olleen aika liikkuvaista sorttia keski-ikäisenä, silloin joskus 70-luvulla, sieltäköhän tämä maailmanvalloitusinto on kotoisin. Oli tosi hauska katella kuvia tutuista paikoista, Visby näyttää ihan samalta kuin omissa muistoissa, ihmisiä tosin on noissa kuvissa paljon vähemmän. Samoin tuolla kuvien Funchalissa on niin rauhallinen tunnelma, ei ole rantakadulla tunkua..