Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Lautakasasta löydetty


Riihestä raahattu penkki. Lautakasasta! Pituutta noin neljä metriä, leveyttäkin tarpeeksi. Väri kaunis, pirteä turkoosi. Mahtava kontrasti sitruunoiden kanssa! Pinta kauniisti kulunut. Ei kaipaa uudelleenmaalausta, ainakaan heti. Toisessa päässä kunnon jalat, toisessa päässä palikkaviritelmä, joka ei vaikuta kovin kestävältä. Kummallista että molemmat jalkaratkaisut vaikuttaa alkuperäisiltä.


Tämän raahasin sisälle taimipurkkien alustaksi. Pelkäänpä että ikkunalaudat ei riitä, joten lisätilaa tarvitaan. Kunhan nyt ensin saisin kylvettyä enimmäisen jättierän siemeniä. Tarkoitus oli viikonloppuna aloittaa kylvöt. Päivät oli kuitenkin niin heppapitoisia, että energiaa ei enää riittänyt ruukkujen vääntämiseen sanomalehdistä. Jospa tänään..

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Pesiä

Tuleekohan tähän pesään asukkeja tänä kesänä? Vai onnistuuko kissat jotka ei ole käyneet ulkonakaan koko talvena pelottamaan linnut pesimään jonnekin kauemmas? Kaunis koti, ihmeellinen.


Eilen paikallislehdessä oli juttua meidän naapureista. Isäntä kertoi siinä että meidän kylällä "on karhu kierrellyt kaurapellossa jo monen vuoden ajan. Naapurin omenoitakin se on syönyt." Taidankin miettiä toisenkin kerran sitä omenatarhan perustamista.. Illalla vähän hirvitti lähteä pimeällä hevosaitaukseen.. Naapurin lehmien kaulassa kalkattavat kellotkin sai selityksen. Laitetaan mekin lehmänkelloja lapsille, koiralle ja hevosille - eikä tuo haittaisi omassakaan kaulassa.. Vaikka kylläpä se karhu taitaa olla niin viisas että osaa pysytellä pois ihmisten tieltä, ainakin jos vähän kalkatellaan.

Tuolla jossain se karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä.. Ja poikasia sillä ei varmaankaan ole, koska sehän tarkoittaisi että karhuja on kaksi.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Hey Dude


Siilinjärven kirjakaupassa törmäsin tänään DarkDudes -postikortteihin. Aikaisemminkin olen jo vähän vilkuillut näitä hauskoja teiniangstitekstejä, mutta nyt piti ihan pysähtyä lueskelemaan kortteja tarkemmin. Järjettömiä, hauskoja sloganeita. Katso vaikka. Arvatenkin Neiti ihastui näihin, ja olisi halunnut itselleen vaikka kaikki. Olisin melkein itsellenikin voinut näitä ostaa, joten en voinut kieltää Neitiäkään.. Olenkin tämmöinen ikiteini-piilopunkkari..

Hetken istuskelu tietokoneella ja tarkempi tarkastelu osoitti kyseessä olevan kokonaisen tuoteperheen. On t-paitoja, lippiksiä ja kaikkea pikkusälää. Darkdudesin omalta kotisivulta ei löytynyt juurikaan mitään tietoa, eikä oikein mitään muutakaan. Suomen jälleenmyyjistä löytyi lista täältä. Kortteja näköjään löytyy sitten muualtakin.

Sikäli mukava yhteensattuma, että juuri hetkeä aiemmin seisoskelin ruokakaupan korttiosastolla ja pähkäilin mitä valitsen, kun tuntui ettei korteissa ole mitään ideaa. Ruokakaupasta löytyi lasten synttärikortit, onneksi jätin nuoriso-osaston kortit ostamatta.

Ei taida pikkuveljen synttärikortti tällä kertaa pysyä yllätyksenä..

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Sitruunankukkien aikaan


Koko tienoon - talon ainakin - täyttää huumaava sitruunankukkien tuoksu! Melkein liian voimakas. Ihan melkein aiheuttaa päänsärkyä, ja on melkein ällöttävä. Vieressä kissanhiekka-astia levittää luonnollista "tuoksuaan", joka tällä kertaa peittyy sitruunankukkien tuoksun alle. Ellei sitten työnnä nenäänsä ihan vatiin kiinni. Oikeasti kyllä se tuoksu leviää vähän kauemmaskin..

Kukat näyttää kyllä tosi kauniilta. Olen jopa vähän pensselillä tupsutellut niitä uusien sitruunoiden toivossa..


Puoli perhettä on sairaana. Sitruunapuut ei ihan sinällään näköjään torju flunssaa.. Omakin pää on vieraan tuntuinen. Ruuaksi aiottu riisipuuro on ehtinyt jo kaksi kertaa kiehua hellalle.. Voisin nukkua vaikka koko päivän. Ja yön. Jospa sitten helpottaisi..

Jotain piristävääkin. Tein löydön tällä kertaa ruokakaupasta. Tämä on merkkiä Pirkka, mutta pääasia että vihdoin sain oman helmiliinin. Nyt on kevät! Pienin haluaa ehdottomasti kylvää omenasta kaivamansa siemenet. Ei auta kuin lähteä mullanlevitykseen.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Ovia ja ikkunoita


Ihania, persoonallisia, vanhoja sekä yksi uusi. Paljon nähneitä. Tällaisia löytyy meidän pihapiiristä. Mitkään näistä ei ole parit, eli kaikki on eri rakennuksista. Aitoista, navetasta, leikkimökistä, taloista. Lisää irrallisia ovia ja ikkunoitakin on, niille täytyy miettiä sopivia käyttötarkoituksia..

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Wanhan pirtin vintillä


Meidän pihalla nököttää wanha pirtti. Entisen päärakennuksen puolikas, kammarit on purettu pois uuden talon valmistuttua. Katto on päällystetty pellinpalasilla ja pyöreillä tiesuolapurkin kansilla. Noita samaisia purkinkansia löytyy myös kuivaamorakennuksen katolta. Hauskan näköistä pintaa..

Kuivaamo huhtikuussa -08
(Lunta oli siis noin vähän! Jokohan kuukauden päästä ollaan samoissa lumimäärissä..)

Kauhean tiivis tuollainen kattopinnoite ei ole. Vettä onkin päässyt välikattoon ja seinähirretkin on osittain melko huonossa kunnossa.. Muutenkin koko tönö on melko surkeassa kunnossa. Uuden talon papereissa kuitenkin lukee että vanha talo on kunnostettava, joten ainakin aiotaan yrittää pelastaa se. Viime kesänä piipun juuressa kasvoi horsmaa..

Tarkoitus oli syksyllä levittää pressut katolle suojaamaan enemmiltä vesivaurioilta. Pitkät tikapuut vaan sattui sillon vielä olemaan toisella paikkakunnalla, ja homma jäi tekemättä. Tänään Mies kiipesi katolle pudottelemaan lumia pois. Kävi sitten samalla kurkistamassa vintille. Vintiltä löytyi paljon aarteita: erilaisia vanhoja astioita katonraoista tippuvaa vettä keräämässä. Osa oli täynnä jäätä ja tiukasti lattiassa kiinni. Nämä muutamat aarteet heitteli sieltä alas. Suurin astia oli niin suuri, että oli pakko käydä mittaamassa kuinka suuri se onkaan. Läpimitta oli 82 cm. Näihinhän voi suunnitella vaikka mitä ihanuuksia, kukkasia..


torstai 19. maaliskuuta 2009

Kenkätesti


Vähän on ollut puhti pois juhlahumun jäljiltä. Muutenkin päivät on olleet harmaita, keväisen tuntuisia tosin. Oikea pohje on vihoitellut lauantai-illasta lähtien, varmaan rasittui niillä neljän sentin koroilla kävelemisestä..

Tänään aurinko taas paistaa taivaan täydeltä. Viimeistään nyt oli aika pihistää pieni hetki itselle. Koira kiinni vyötärölle vauhtia antamaan, kamera mukaan, lumikengät jalkaan ja pellolle. Näin kuvittelin..

Koira kyllä oli mielissään kun kaivoin naulakosta vetovyön esiin. Että lähtäänkö tosiaan ihan lenkille, muutakin kuin narussa postilaatikolla tai tallilla käymään. Lumikengillä mallia halpakauppa oli hyvä kävellä niin kauan kuin alla oli tallattu polku. Umpihangessa upotti melkoisesti. Ei ehkä ihan puolta metriä, mutta ei kauas jäänyt. Kunnon reisijumppaa. Kävästiin sitten savusaunalla asti kääntymässä. Bongailemassa pupujen jälkiä.


Ehkä odotan vielä hetken kunnon hankiaisia ennenkuin yritän uudelleen.. Ihan heti nämä hanget ei meinaan sula olemattomiin..

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Sammuta valot


Maaliskuun viimeisenä lauantaina 28.3. klo 20.30-21.30 järjestetään kansainvälinen valojensammutustapahtuma Earth Hour. Earth Hour kutsuu yksityisiä ihmisiä, kuntia, kaupunkeja, yrityksiä, yhteisöjä ja muita organisaatioita sammuttamaan valonsa tunniksi ilmaistakseen huolensa ilmastonmuutoksen kiihtymisestä. Tavoitteena on saada yli miljardi ihmistä ympäri maailman mukaan tempaukseen.

Valojen sammuttaminen tunniksi ei luulisi olevan kovinkaan hankalaa..

Ajatella että kohta ei ehkä tätäkään paikkaa ole olemassa..

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Ihan uudet ihanuudet

Viime viikolla tuli pari kertaa pyörähdettyä vähän paremmin varustetussa kukkakaupassa. Enkä suinkaan katsellut siellä kukkia. Bongasin tällaisen punasavisen maljan. Jalasta oli lohjennut pala pois, joten kauppias myi tämän halvalla. Juhlissa kaikki kyselivät, onko tämä löytynyt meiltä jostain aitasta. Aarreaitat on päällisin puolin kierretty, jospa kesällä innostutaan koluamaan niitä oikein urakalla. Mitähän aarteita sieltä löytyykään.. Malja sai asukkaikseen ruukkunarsisseja, ja tällä hetkellä sijaitsee ulkona. Kevättä ilmassa. Vieläkään en ole mistään onnistunut löytämään helmiliinejä, nyyh..


Ruokapalkalla uurastava puuseppäni sai juuri juhlien alla eteisen vaatekaapin siihen malliin, että saatiin se kotiin asti. Nyt vaan sarananmetsästykseen ja maalintekoon. Ajateltiin maalata hänet valkoiseksi munatemperalla. Värijauhe on hankittu aikapäivää sitten, muut maalin ainesosat täytyy vielä haalia kasaan. Tyyliin sopivia saranoita on jo jokunen putkahtanut esiin netin uumenista. Tästä laitan varmasti enemmän juttua sitten kun on ihan valmis..


Sitruunapuu matkasi meille Oulusta asti. Tai oikeastaan näitä on kaksi. Täytyykin heti kohta alkaa etsimään oikeita hoito-ohjeita. Etteivät heti kuole liian vähäiseen kasteluun, mikä valitettavasti on hyvin todennäköistä.. Nämä olisi hienoa saada viihtymään, tai edes pidettyä hengissä. Ja ihan varmasti minulla on jossakin mutta missä toinenkin tuollainen tarpeeksi iso sinkkiämpäri sille toiselle sitruunalle.


Ihan ihka uusi ihanuus on tämä tunnustus, jonka sain Jossulta. Kiitos Jossu paljon tästä yllättävästä ilahdutuksesta! Kylläpä tulikin hyvä mieli! Ja vielä jos jollekin tulee hyvä mieli näitä minun juttusia lukiessa, wau!


Ja haluan ehdottomasti laittaa tämän eteenpäin muutamiin blogeihin vaikka osalla se näkyy jo olevankin. Omaa blogilistaa ylhäältä alaspäin silmäilin, ja niistä muutaman hyvälle mielelle saavan tähän valitsin:

Hallatar
~EssUn TasKu~
Sinulle Minulta
Pikku-Pihlaja

Nyt vaan jännityksellä odotellaan löytääkö asianosaiset palkintonsa..

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Juhlittu on!


Huhhuh! Kuten mummu olisi sanonut.. Olihan meillä säpinää. Odotettiin juhliin 32 henkilöä, ja vain kolme jäi tulematta. Paikallaolleista lähes puolet oli lapsia.. Aikamoinen rutistus siivota, leipoa, hankkia juhlavaatteet. Ja oli oikein kunnon ruokaakin tarjolla. Vieraat oli 60 - 240 km:n päästä, joten on kait ihan kohtuullista koko päivän juhlissa tarjota ruokaa..

Nautin kun sain paikat kerrankin edes hetken pysymään siistinä. Vaikka ei se ihan kivuttomasti käynyt. Juhlien aattoiltana piti vielä järjestää mummille ja ukille nukkumapaikka. Lapsiakin oli apuna, joten homma sujui suit-sait. Vähän-Isompi tuumasi että "Ajattele miten paljon vapaa-aikaa ois jääny, jos ois koko talo siivottu yhessä." No niinpä.

Tässä pari kuvaa meiltä. Tämän siistimmäksi tämä ei tule.




Tänään on vaan oltu. Tekemättä mitään järkevää. Tuiki tarpeellinen lepopäivä.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Hyvää huomenta!



Aurinkoisia ajatuksia näiden aurinkoisten pakkasaamukuvien myötä!

Nyt laitan tietokoneen kiinni ja keskityn vihdoin kunnolla aloittamaan juhlavalmistelut lauantain rippijuhlia varten. Yläkerta on jokseenkin siivottu ja valmis, mutta alakerrassa riittää vielä hommaa.. Ehkäpä innostun jopa valokuvailemaan sisätiloissakin kun kerrankin on siistiä ja hienoa. Ja valoa riittää. Ei haittaa vaikka lauantaina ei aurinko paistaisi, meillä on niiin likaiset ikkunat.. Ja niitä en sentään aio pestä ennen juhlia.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Värkkyitä

Rautalangastavääntämiskurssilla tein meille uuden vessapaperitelineen, kun entinen (muovinen) meni aikoja sitten poikki. On ollutkin tosi tarpeellinen ja kovassa käytössä, vaikkei vielä olekaan ruuvattu paikoilleen. Ihan hyvin jopa ehkä paremminkin toimii näinkin, narusta roikkuen.

Lisäksi ihka ensimmäisenä metallilankatyönä tein tuollasen kynttilänpidikkeen seinälle, tuota ei tosin voi käyttää ihan hirsiseinän vieressä. Siirtyy tiiliseinään tai ehkä jopa leivinuunin kylkeen kunhan seinä ensin maalataan. Eli voi vierähtää muutama vuosikin..

Tuollanen ihana kulho oli pakko saada tehdä. Vaikutti helppotekoiselta, ja melko äkkiä se valmistuikin. Kulhosta tuli melko iso, inspiraatiokuvan kulhossa köllötteli kolme kroissantia. No, mahtuupa ainakin koko perheen eväät.. Oikeasti en tiedä miten elintarvikekelpoista tuo rautalanka mahtaa olla.

Kokeilin myös tehdä paperinarusta makramee -solmuilemalla sipulipussin. Ihan tyytyväinen en lopputulokseen ole, pussukasta tuli vähän muotopuoli ja solmut on himpun liian tiheässä. Hyvin jaksaa kuitenkin sipuleita kantaa.


Opettajalta ostin paljon erivärisiä ja erivahvuisia rautalankoja, että pääsen kotonakin värkkäileen kaikenlaista. Ja onhan noita syntynytkin.

Iso projekti oli lankakorin tekeminen. Pari viikkoa tekele nökötti keskeneräisenä kaapin päällä, tein sitä aina silloin tällöin. Vihdoin sain korin valmiiksi, ja aika hyvin se nielee kaikki tämänhetkiset lankakerät. Onneksi täältä ei tule lähdetyä usein lankaostoksille..


Tälläista hauskaa jalallista kulhoa oli pakko kokeilla vääntää. Siitäkin tuli melko iso. Vissiin suuruudenhulluus vaivaa tässäkin asiassa.. Vetää hyvin parikin pussillista Tipukonvehteja.


Tämä harrastus ei taatusti jää tähän. Sen verran mukavaa puuhaa noiden suunnitteleminen ja sormenpäät hellinä vääntäminen on. Maalaissisustuslehdistä löytyy kauheen paljon kaikkia ideoita mitä voisi tehdä..

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Hyi yäk!

Kivaa! Sain Jossulta mielenkiintoisen haasteen listata viisi inhokkiruokaa. Olisi ollut helppo tehtävä vielä kymmenisen vuotta sitten, olen ollut hirrveän ruokarajoitteinen. Vaan enpä ole enää. Kiitos kuuluu suurelta osin anopille, luulisin. Nyt tuntuu yhtäkkiä hankalalta löytää ruokia jota olen joskus maistanut enkä mielelläni söisi uudelleen..

Huomasin että ruokien kuvaamistakaan en juurikaan harrasta.. Lapset sen sijaan harrastaa ruokataidetta, ja joskus on niitä tullut kuvattua lapsille muistoksi, että raaskivat syödä taideteoksensa..


1. Lihaperunasoselaatikko
Muistan kuinka koulussa tutustuin tähän ruokaan. Ei ollut hyvää. Sileän perunasoseen joukossa kovia jauhelihapalleroisia.. Ekaluokalla tämän syömiseen ei riittänyt ruokavälituntikaan.. Nakeissakin oli joskus 70-80-luvun vaihteessa kovia palleroita sisällä. Meni mooonta vuotta ennen kuin suostuin syömään nakkejakaan..

2. Rössypotut
Liekö joku oululainen perinneruoka. Keitossa perunaa, veripalttua ja läskisiä lihanpaloja.. Ei ihan meikäläisen makuun. Onneksi tätäkään ei ole koskaan meillä kotona tarjottu. Koulussa oppii kaikenlaista..

3. Matikkasoppa
Rakas anoppini oli valmistanut meille herkullista madekeittoa raskaana ollessani. Soppa varmaan oikeasti oli tosi hyvää, en vaan voinut kuvitellakaan edes maistavani, seassa nimittäin kellui mätipalleroita.. Pelkkä niiden näkeminen riitti muuttamaan nälän yökötykseksi. Eli ei mätiäkään minulle, kiitos.

4. Sienet
Haisee pistävälle, ei maistu oikein miltään. Minun käsitykseni sienistä. Enkä ole kokenut tarvetta muuttaa sitä. Kreikkalaisessa ravintolassa vahingossa haukkasin herkkusientä, se oli sitkeätä ja siinä oli tummia "suonia". Juu ei sieniä.

5. Homejuusto
Ei kaivanne selittelyjä, en vaan tykkää.

Inhokkiruokahaaste lähtee eteenpäin teille: Shädäp, Hallatar, Heli, Mari sekä Lumipyry

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Poikamiesboksi

Kevään tullen nämäkin herrat on innostuneet sisustamisesta. Aitauksen metsäosio tarvitsee uutta ilmettä.


Täytyy tarkkaan miettiä vieläkö tuosta vähän vielä ottaisi vai jokohan tämä on valmis..


Kyllä hepat onkin ahkeroineet! Skandinavialainen tyyli on vallalla tänä keväänä. Vaaleaa puuta on näkyvillä jo vaikka kuinka paljon. Tähän mennessä vain ohuet haavat on kelvanneet. Vieläköhän pojat innostuu kuorimaan loputkin haavat, ja ehkä koivut ja lepätkin..

torstai 5. maaliskuuta 2009

10 vuotta sitten, vuosi sitten, eilen

Kaivelin arkistoista kuvia maisemista joita perheen kanssa ihasteltiin 10 vuotta sitten jossain päin maapalloa. Arvatkaas mistä maasta kuvat on? Lapsia meillä oli silloin vähemmän kuin nykyään, nuorimmainen reissaaja oli puolivuotias. Ihana reissu, ihania muistoja..


Vuosi sitten vietettiin hiihtolomaa mummin ja ukin luona. Oltiin selaitu etuovi.comia jo pitkään, vaikka ei ollutkaan mitään tarkoitusta muuttaa kotoa. Siellä oli yksi kohde ollut jo kauan, ja aina kun kävin netissä täytyi tarkistaa vieläkö se on myynnissä.. Kohde sattui melkein meidän kotimatkan varrelle, joten kysäistiin voitaisiinko ohimennen käydä sitä katsomassa. Välittäjä suostui pitkin hampain lähtemään näyttämään meille niin kaukana toimistosta sijaitsevan kohteen vain jos olette tosissaan siitä kiinnostuneita.

Päivälleen vuosi sitten ajettiin ensimmäistä kertaa tähän meidän nykyiseen pihaan. Näkymät mykisti meidät. Talon ulkopuolelta ehkä eniten, koska niistä ei netissä ollut kuvia. Ja olihan se kokemus päästä sisälle taloon. Muistan kuinka kuljettiin huoneesta toiseen ja ihasteltiin hirsiseiniä, avaruutta ja kalustusta myös. Harmi kun kalusteet ei kuuluneet kauppaan..

Nykyään tähän kaikkeen on jo niin tottunut, tullut sokeaksi. Katsoo, muttei näe. Täytyy oikein muistuttaa itseään että katso! Katso nyt noita seiniä, kattoa, tätä tilaa! Huomaatko kuinka upeaa kaikki on, ja nyt voit ihastella niitä joka päivä!


Eilen näin kauniit, hymyilevät silmät! Ihan ventovieras mies, sanotaan vaikka kaupansetä katsoi suoraan silmiin kun jutteli muutaman lauseen. Tykkään katsoa ihmisiä silmiin kun puhutaan, ja tykkään ihmisistä jotka tekevät samoin. Niistä silmistä en saanut omiani irti. Muisto silmistä hymyilytti koko päivän!

Ja myöhään illalla ulkoiltiin. Oli ihanan tyyntä ja lämmintä, mittari just ja just pakkasen puolella. Olisi ollut oikein mahtava yöratsastusilma, mutta tyydyttiin kaivelemaan pihaleluja lelulaatikosta paksun hangen alta. Aarteita. "Oi, mun keppi! Tätä oonki ettiny!" Viuh,viuh!

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Pönttöjä

Otsikko ei liity eiliseen argh-tunnelmaan, eikä sillä viitata rakkaisiin perheenjäseniin..


Ihana, vanha, sympaattinen vessanpyttymme on temppuillut jo siitä asti kun siihen tutustuimme. Nuppi, josta pytty vedetään on täytynyt tarkoin asetella takaisin alkuasentoon, ettei säiliön tulppa jää auki ja vettä lorise pyttyyn jatkuvasti. Sitten sekään ei riittänyt. Säiliön kansi täytyi poistaa, ja itse tulppa asettaa kohdalleen. Joka vessakerta. Ja sitten sekin kävi mahdottomaksi. Vettä valui pönttöön jatkuvalla syötöllä. Bad feng shui.

Alettiin puhua uudesta pytystä. Ajatuskin oli aika inhottava. Sillä vaikka talo onkin uudehko, pytty on oikeasti vanha. Ei sellaisia enää mistään saa. Pitkän pohtimisen jälkeen Mies kävi paikallisessa kaupassa, ja toi uuden mekanismin säiliöön - 25 €. Toimii hienosti, eikä lorise yhtään! Pöntöt me kun ei olla aikaisemmin hoksattu korjata vanhusta.


Meidän "pukuhuone", vai mikä lie pikkukoppero keittiön jatkeena onkaan, on pimeä. Yksi seinä kattoon asti kaappeja, mäntyiset paneeliseinät ja katto, monta mäntyistä ovea: keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, pesuhuoneeseen ja portaikkoon. Portaikkoon päin oviaukko on leveämpi, ja siinä on kammottava tummanruskea taiteovi, jonka oikeastaan voisi poistaa kun sitä ei koskaan käytetä eli se on aina auki.

Jonkin aikaa muuton jälkeen huomattiin että ulkona kodinhoitohuoneen oven vieressä on ikkuna. Kovasti ihmeteltiin missähän kohti ikkuna sisällä sijaitsee. Kunnes huomattiin että.. joku pönttö oli rakentanut ne pukuhuoneen täyskorkeat kaapit ikkunan eteen. Nyt poistettiin reunimmaisesta kaapista yläkaapit, ja kas - valoa tulvii pimeään huoneeseen. Ensin tosin piti nostaa sälekaihtimet ylös. Ja luultavasti samainen pönttö on asentanut ikkunaan sellaisen kiinteästi sisältäpäin paikalleenlaitettavan hyttysverkon joka sekin pimentää maisemaa, ja sitten ikkunan eteen kaapin niin ettei ikkunaa voi ollenkaan aukaista.

Kaapin takana piileskeli kaunis hirsiseinä. Nyt sekin näkyy niin että kelpaa katsella. Kaapit on tarkoitus poistaa ikkunan edestä kokonaan ja muutenkin vaihtaa erilaisiin, kunhan "remontti" etenee pukuhuoneeseen asti. Seinä- ja kattopaneelitkin vaihtavat väriä jossain vaiheessa. Ja oikeastaan nuo lattialaatatkin on aika rumat..

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Home


Äääh.....

Miksi kotiinpaluu on niin vaikeaa..? Pettymys. Ei pitäisi koskaan lähteäkään..

Palaaminen kotiin rakkaiden luokse. Takaisin arkeen. Tätäkö se olikin? Tässäkö se nyt on? Tämä elämä. Ihanat lapset tuossa. Ikävä oli. Tappeluita, kitinää. Niilläkin oli ikävä, äitiä ja toisiaan. Joku sanoi jotain, joku pahoitti mielensä. Tässä ihana mies. Ikävä oli! Ja jotenkin on vieläkin vaikka nyt olen tässä.. Ihana koti. Sitäkin oli ikävä. Enkä mistään hinnasta lähtisi täältä takaisin taajamaan.

Miksi kaipaan kuitenkin jotakin, jonnekin.. Onko jossain vielä jotain, joku minua varten?

Miksi suusta tulee vain äkäisiä ääniä, valitusta, syytöksiä..? Kaikkihan on hyvin.
-Enkö minä sanonut että ei sitten sotketa.
-Yhtä siistiähän täällä on..
Joopa. Pikkujuttu. Mitäs tuosta. Äkkiäkös romut on raivattu lattioilta ja pöydältä kannettu astiat, postit, askartelut pois. Ehkä kyse ei olekaan siitä. Ehkä toivoisin vähän arvostusta. Että joku huomaisi jotain. Joskus.

Ääh, en tiedä, mikälie kriisi.. Tänään muhin näissä liemissä, huomenna taas iloisempaa ilmettä.