Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 28. toukokuuta 2020

Palkkapäivä


Mene marjatilalle töihin, ne sanoo. Ja minä iloitsen, kun kerrankin on tarjolla oman alan töitä, ihan täsmäduunia johon mulla on koulutus ja tutkinto (ja vähän ylikin) ja vuosien kokemus. Palkasta tietysti puhuttiin jo työhaastattelussa, se on ihan maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen mukainen, vaativuusryhmä 1 eli "Työ joka edellyttää lyhyehköä perehdyttämistä mutta ei aiempaa kokeusta. Vastuu ja kuormitus on vähäinen." (Ammattitaitolisäkin työehtosopimuksessa mainitaan, mutta siitä ei puhuttu mitään, eli ei taida tässä tapauksessa koskea mua, eikä myöskään mun työkaveria joka on ollu samoissa hommissa samalla tilalla jo monta kautta, ja silti meillä molemmilla on sama palkka.) En tiedä mitä työn kuormittavuudella tässä tarkoitetaan, mutta ainakin fyysisesti on rankkaa duunia.


Mutta siis, nyt on eka palkka tullut tilille, ja se oli aivan hämmästyttävän pieni jopa ennen veroja. Toki viimeiseen reiluun neljään viikkoon on mahtunut pari arkipyhää sekä takatalvi ja kaksi kylmän sään takia vähän myöhempään aloitettua aamua, mutta muuten oon tehnyt joka päivä kaheksasta neljään niska limassa hommia. Nyt pienesti itkettäis, vähän suututtais ja tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Mutta en toki niin tee, sillä just tällä viikolla alkoi mansikanistutus, kestää noin pari viikkoa, ja nyt saa tehdä pitempääkin päivää jos haluaa, ja lauantainakin saa mennä töihin. Että kuuspäiväistä työviikkoo ois luvassa, yks lepopäivä ja sama ralli uudelleen.. Katotaas kuin mummun käy. Työsopimus voimassa kesäkuun loppuun, toivottavasti kestän sinne asti.


Täytyy todeta, että onneks on jooga, onneks kaivoin firman naftaliinista ja aloin tälle "urheilu- ja liikuntakoulutus" -alalle. Oon kiitollisuudesta ymmyrkäisenä siitä että ihmiset on viikosta toiseen jaksaneet osallistua nettijoogatunneille ja maksaneet vapaaehtoisia osallistumismaksuja niin paljon että saan maksettua laskut ja syötyä! Ainakin tässä kuussa, nyt porukka vähenee kun alkaa kesälomat, ja heinäkuun pidän itekin pääsääntöisesti lomaa.


Hiphei, anyway! Ihanaa alkukesää, nautitaan vihreydestä, auringosta ja lämmöstä!

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Aurinkoloma!





Voi mikä viikonloppu! Lauantaiaamuna olin lähdössä noutamaan munia torilta, ja kohtasin ongelman - mitä pukea päälle kun ei voi enää vetästä joogapöksyjen päälle ulkohousuja. Samantapainen ongelma odotettavissa huomisaamuna töihin lähtiessä.. Mutta siis: aurinkoa, sinistä taivasta, lämmintä, vihreää, paljaita varpaita ja olkapäitä, mahtavuutta!! Ja mikä parasta: koko viikonloppu ihan vapaalla ja ihan pihalla! Tai no, pihailun lisäksi olen mm. leiponut leipää, suunnitellut ens viikon joogaohjelmia, istunut koneella hommissa, mutta on kyllä tuntunut niinku ois ollut pitemmälläkin aurinkolomalla. Kymmenen päivän sääennustus näyttää siltä että keli jatkuu samanlaisena, täytyy vaan osata löytää pieniä vapaahetkiä töiden lomasta. Mii laik!

Ihanaa kesäistä viikkoa just sulle!

perjantai 22. toukokuuta 2020

Se toukokuun päivä





Tiedäthän sen päivän, kun yhtäkkiä huomaat että tienvarren koivujen yleisväri on vaivihkaa muuttunut ruskeasta ujonvihreäksi, silmut auenneet, hiirenkorvat kasvaneet, koko maisema on keväänvihreää, koko maaailma on yhtä huumaa. Se päivä ei ollut täällä vielä tänään, mutta ehkä jo huomenna! Ihanaa viikonloppua, nautitaan!!

lauantai 16. toukokuuta 2020

Satatuhatta silmusolmua





Töissä: Kolme päivää vatunversojen sitomista tukilankoihin, kalalangalla, umpisolmuilla, paljain käsin, varoen tukilangan korkeudella olevia aukeavia silmuja, maanantaina jatkuu vielä. Vain yksi rakko keskisormen sivussa, sormenpäät hellinä, hartiat kevyesti jumissa.

Kotona: Tällä viikolla on syntynyt vain yksi pieni makrameeotus, ennen vattu-urakkaa, nyt ei huvita tehdä solmun solmua. Sen sijaan mun pitäisi osata valita otusperheestä ne ketkä haluavat päästä myytäviksi paikallliseen taidegalleria-kahvilaan ja hinnoitella heidät. Jännää!

Kävin voimantumislenkillä imemässä itseeni sammalenvihreää. Voi kun jostain löytäsi tuonväristä narua, tekisin metsäotuksia

tiistai 12. toukokuuta 2020

Ta(i)katalvi





Sain yllätysvapaapäivän! Kesärenkailla kun ei paljon tuonne maaseututeille ole asiaa. Töiden sijaan lähdin aamulenkille luontoon, ja hämmästyin melkoisesti kun vastassa oli jäistä vapaa järvi. Onko siitä tosiaan niin kauan kun viimeksi olen käynyt mun voimapaikalla? Veden ääni oli niin ihana, ja olis vähän jo tehnyt mieli mennä uimaan.. Metsässä sateli timantteja ja tähtipölyä, oon ihan varma että yksisarviset ne siellä suihkutteli ilonpisaroita mun päälle. Olipa mahtava aloitus päivälle! Elämä on kuinka sen ottaa!

lauantai 9. toukokuuta 2020

Hengissä





Yhä vieläkin kahden työviikon jälkeen kroppa huutelee joka päivä että mitä sää oikein touhuut!? Nyt on tehty vähän jo muutakin kuin vain vattujen leikkausta, esim kasattu risukasoja, haravoitu mansikkapeltoa ja lannoitettu marjoja, mutta ihan samaa kyykkyyn-ylös. kumarrus-ylös, kierto-kierto -hommelia se on teki mitä vaan. Kun omalla maatilalla sai määrätä tekemisen tahdin ihan ite - ja tietty myös pinta-alat oli pienempiä - niin täällä töitä tehdään ihan tosissaan, mutta siitähän sitä maksetaan. Toisaalta nautin siitä, että keho pystyy vielä kaikkeen tommoseen suht raskaaseen fyysiseen työhön, en ois parikymppisenä pystynyt samoja hommia tekemään. Ja erityisesti nautin ulkona olemisesta, ei tartte iltaisin enää kävelylle lähteä, eikä untakaan yleensä tarvii kauaa houkutella.

Hyvää äitienpäiväviikonloppua!

lauantai 2. toukokuuta 2020

Voihan biojäte





Hmmm... Tässä taloyhtiössä on kuusi asuntoa, ja naapuritalossa kolme, enkä ole ihan varma onko meillä naapuritalon kanssa yhteiset jäteastiat. Mutta oli tai ei, niin uskotteko että minä oon ainoa näistä talouksista, joka lajittelee biojätteen!? Mulle tämä oli aivan pöyristyttävä havainto, mutta tosiaan kävin oikein tahallani kurkkimassa biojäteastiaan päivittäin parin viikon ajan, eikä sinne siinä ajassa ilmestynyt kenenkään muun bioroskia!

Joten tässäpä on Ylä-Savon jätehuolto Oy:n tiedotuslehdestä poimittu, hieman lyhennetty juttu, joka selittää miksi on hyödyllistä erotella --

Biojätteet pois sekajätteestä

Kevätaurinko on lähestulkoon jo sulattanut lumet ja roudan... ja toivottavasti myös takapihojen kompostorit. Aika usein jätehuollon ammattilaisille kerrottu kommentti on, ettei meidän taloudessa biojätettä synny, kun koira syö kaiken. Biojätettä kotitalouksissa syntyy aina, vaikka kuinka olisi tarkka ruokahävikin suhteen. Kahvinporoilta, banaaninkuorilta ja teepusseilta tuskin voi yksikään kotitalous välttyä.

Miksi tämä biojäte nyt sitten halutaan pois sekajätteestä, siellähän ne palaa missä muukin roska? Kuitenkin biojätteen erotteluun on kolme tärkeä syytä. Ensimmäinen on biojätteen sisältämä kosteus, nykyään sekajätteen kosteus polttolaitoksemme polttoaineessa on noin 35 %. Eli joka kolmas kuorma on vettä, ja vesi on varsin huono polttoaine missään polttolaitoksessa.

Toinen vähintään yhtä hyvä syy on biojätteen sisältämät suolat. Suolat syövyttävät polttokattilan seinämiä ja korjaustarve tihenee. Tämä näkyy suoraan huoltokustannuksissa ja sitä kautta asiakkaiden jätemaksuissa.

Ja sitten se kolmas ja ehkä myös tärkein syy: erilliskeräämällä biojätteen varmistat kallisarvoisten ravinteiden palaamisen maaperään, sillä erilliskerätystä biojätteestä saadaan mitä parhainta maanparannusainetta.

Niin kerta.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Uusi normi





Onpa tämä uusi arki yhtä hurlumheitä! Kuten taisin mainita, pääsin töihin naapurin marjatilalle. Kahdeksasta neljään -töitä on nyt takana kolme päivää, ja mä en ymmärrä miten ihmiset elää semmosta elämää jatkuvasti. Siis käyvät töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sen lisäksi hoitavat ruuat, kodin, (lapset, parisuhteen,) harrastukset, ja jää aikaa vielä nukkakin.. No, ehkä homma ei kaikilla ole ulkona hankalissa asennoissa könyämistä koko työpäivää (vattujen leikkausta), mutta silti. Kun tulen töistä kotiin makaan lattialla, palauttelen kroppaa venytyksillä parhaani mukaan, juon teetä ja lisään muutaman palan palapeliin. Ehkä jossain välissä jaksan hetken plarata somekanavia, siihen kun ei todellakaan ole mulloin aikaa. Ja jotain pitää syödäkin. Omat haasteensa tuo eväiden tekeminen illalla valmiiksi, sekä oikeanlaisen kerrospukeutumisen hallinta - saman päivän aikana kun voi olla kaikenlaisia säitä, vettäräntääluntarakeita, lämmintä auringonpaistetta ja kylmää tuulta, kaikkea vuorotellen.

Ainiin, ja vielä ne oman firmat etäjoogat kahtena iltana viikossa siihen päälle, mutta se onneksi on itsellekin hyödyksi. Onneksi on vappu!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Ohjelmassa tänään





* Kumppareiden pesu, samalla pari sarvea pääsi kylpyyn. * Yhden makrameeotuksen viimeistely, nyt niitä on jo pieni perhe valmiina. * Ensi viikon joogaohjelmien läpikäyntiä ja pientä viilausta. * Uuden, kolmentuhannen palan palapelin edistymistä, edes muutaman palan verran. * Musiikkia, olemista, teenjuontia, pikkusen tulevaisuudensuunnitelmia. * Lumisadettakin, näköjään.. * Valmistautumista huomiseen työpäivään, kevään ensimmäiseen ulkona, tietää lämpimien vaatteiden etsimistä, eväiden tekemistä valmiiksi, sekä aikaista nukkumaanmenoa - katotaas kuin tässä käy.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Rakas Äiti Maa





Eilen vietettiin maan päivää, Äiti Maan omaa päivää. Menin metsään moneksi tunniksi istuskelemaan kalliolle ja nojailemaan puihin. Välillä aurinko paisteli pilvien välistä ja taisipa jotain väriä jo tarttua naamariin. Otin rohkeesti kengät pois ja astelin hetken paljain jaloin varvikossa, tuntuipa hassulta jalkapohjissa pitkän talven jäljiltä, mutta ah niin hyvältä saada konkreettinen kosketus maahan.

Kiitos Äiti Maa kun tänäänkin kannattelet meidän jokaista askelta ja annat meille kaiken mitä me tarvitaan!

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Tietämys

Kädet ja jalat piirtävät taikakehää,
arpa pyörähtää ja kohtalo ratkeaa,
ojenna kätesi ja tunne rakkauden auran värähtely,
kuuletko kun avaruus huutaa täyttymystä
ja tähdet sulkevat silmänsä eivätkä nekään mitään näe,
tämähän on näin määrätty,
muistatko,
niinhän me sovimme usvan seassa,
emmehän tulisi toimeen ilman toisiamme,
emme niiden vuosisatojen jälkeen,
katso syvälle silmiin ja tunnista minut,
näe kuinka silmäni loistavat kuin äsken nuo avaruuden tähdet,
ymmärrä, että yhdessä me pystymme valloittamaan maailmankaikkeuden,
pujota sormesi sormieni lomaan ja tunne kuinka maaginen voima virtaa,
ja muista niin kuin minä muistan,
jotain jonka jo syntymässä unohdimme,
nyt me onnistumme,
olemmehan oppineet virheistämme,
meillä on jälleen uusi mahdollisuus,
kuuntele ääniä sisälläsi ja tottele niitä,
nehän tietävät ja muistavat
ovat eläneet kauemmin kuin sinä ja minä,
ja kuitenkin me olemme olleet olemassa aina,
maailman taikakehä meidät jälleen yhdistää.

Näin kirjoitti ystäväni Ninni-Riikka vuonna 1993, enkä lakkaa ihmettelemästä sitä tietämystä mitä tuohon tekstiin sisältyy. Huikeutta!

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Laidasta toiseen





Mulla ei oo uusia kuvia. Kameran muistikortti meni täyteen, kännykästä en jaksa siirtää. Hassua katella toisten blogeissa kuvia kevätkukkijoista, täällä on vielä lunta maassa ja järvenjäälläkin pääsee vielä kävelemään jos uskaltaa. Pääsiäinen tuntui etukäteen vähän haasteelta - viisi tyhjää päivää lisää tähän tekemättömyyteen. Vaan yllättävän äkkiäpä nuo meni, välillä tuntui ettei päivässä tunnit riitä kaikkeen mitä olin ajatellut. Ehdin kyllä kunnolla ikävöidä mun tärkeitä: lapsia, ipanaperoa, ystäviä, halauksia, läheisyyttä. Muutama maratonpuhelu on tullut puhuttua, oon itkenyt kuollutta rottaa, kaikkia menetyksiä yleensä. Tapoin - sori - kevään ensimmäisen punkin mun käsivarrelta kipittämästä, näin nokkosperhosen lentelevän, kuulin kärpäsen surinan. Leivoin sen suklaakakun ja söinkin sen kokonaan yksin itse, perinteitä kunnioittaakseni olen syönyt myös mignon-munan sekä mämmiä ihan oikeen kerman kans. Tunnin päästä alkaa viikon eka jooga, ja sit ollaankin taas ihanasti arjen helmassa kiinni.

Mukavaa pääsiäisenjälkeistä elämää! Pus!

torstai 9. huhtikuuta 2020

Suloinen joutilaisuus





Tänään olen nukkunut pitkään ja lojunut sängyssä puolillepäivin, kastellut kukkaset - myös purkkinarsissit ikkunan takana, soittanut parille lapselleni tsemppipuhelun, värkännyt kolme makrameejuttua valmiiksi (kaksi niistä oli tosin oli jo viittä vaille), ja siinäpä se päivän saldo melkein onkin. Ruuaksi on tulossa luomuhässäkkää, ihan oikeista vihanneksista tehtyä eikä mikään pakastepikaversio. Ruuanlaitto näyttää olevan nykyään suurin haaste, helposti söisin vain sitä yhtä ja samaa lempparia eli paistettu muna + lisukeet, mutta ei sentään monesti päivässä jaksa.. Jotenkin pelkästään itselle kokkaaminen tuntuu ihan liialta vaivannäöltä. Tänään olen ajatellut leipomista, jos pääsiäiseksi sen jauhottoman ja sokerittoman suklaakakun tekis, mutta yksinkö sen sitten syön? Varmasti onnistuis sekin.. Kävelylle olisin mennyt jos aurinko olis paistanut, vaikka jotenkin tuo vakireitti on jo niin nähty sekin. Kaipaisin kyllä enemmän luontoa tänne lähelle, ei huvita puikkelehtia tuolla asutuksen keskellä. Nyt kun on viisi(!) vapaapäivää, niin vois jonnekin luontoon ihan lähteä retkellekin, jos tietäis minne. En ehkä ihan viittä päivää aio istua sisällä solmuja vääntämässä tai nenä kiinni ruudussa. Mielessä on myös käynyt ajatus, miten ihanaa olis jos mulla ois kissa, semmonen lämmin kehräyskone joks nukkuis mun mahan päällä. Voi apua.

Hyvää pääsiäistä, ystävät!

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Rullaati rullaa





Ja iso huoh - silleen hyvällä tavalla. Kaikki onlineryhmät pyörii ja arki rullaa taas omia latujaan. Vaan enpä olis ihan äkkiä uskonut että niin sitä vaan meikäläinen esiintyy "videolla". Kohta alkaa olla kevään viimeiset kansalaisopistojen tunnit, ja on tullut kyselyitä josko etäjoogaa vois silti vielä jatkaa.. Ehkä kehittelen jotain jos kysyntää kerta löytyy. Ensin täytyy selvitellä nuo yrityskuviot, nyt on ollut niin kiireistä(!) etten ole ehtinyt niihin paneutua. Kansalaisopiston kausi kun loppuu, niin lähen pariksi kuukaudeksi naapurin marjatilalle töihin, tälleen on alustavasti sovittu, jei!