Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kukoista!, osa 4


Iloitse aisteistasi

Aisteilla kosketamme maailmaa. Kuuleminen, haistaminen, maistaminen, koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen sekä näkeminen tuovat meille kokemuksia, tietoa ympäröivästä maailmasta ja myös mielihyvää, nautintoa.

Lomalla eri ilmastossa, uudessa ympäristössä tai omalla kesämökillä kuulemme selvästi elämän äänet: annamme värien hyväillä silmiä, haistamme uudet tuoksut ja kävellessämme paljain jaloin hiekalla tunnemme sen kutittavan varpaiden välejä. Sellaisina hetkinä tunnemme itsemme rennoiksi ja eläviksi, olemme kokonaisesti tässä ja nyt.

Aisteja voi avata tietoisesti. Huomion kiinnittäminen aistimiseen rauhoittaa ahdistuneita ajatuksia, niin että mieli vapautuu varsinaiseen huomioiden tekemiseen. Kun mielen radio hiljenee, kaikki muu pääsee kukoistamaan.

Laajentamalla aistiherkkyyttä voi oppia kokonaan uuden aistivoimaisen tavan elää ja tuntea. Harjoittelemalla voi laajentaa jokapäiväisten tehtävien merkitystä. Tarkentamalla vastaanottokykyä ja keksimällä uusia tapoja kokea nykyhetki elämisen laatu paranee. Kun esimerkiksi peset astioita, tarkkaile, miten kauan pystyt pitämään huomiosi pesun äänissä, veden loiskeessa, astioiden kilinässä, sormenpäiden saippuavaahdossa, huoneen tuoksussa. Anna huomion viipyä kaikessa tässä ja huomaa, mitä tapahtuu.

Tai kun teet seuraavan kerran ruokaa, valmista ateria, jossa ainekset ovat erikseen. Ala sitten syödä hitaasti maistellen jokaista suupalaa, nauti ruoan mausta, haukkaamisesta, pureskelemisesta ja nielemisestä. Tunne, miten hampaat ja kieli toimivat. Keskeytä välillä syöminen ja huomaa muutokset makujen maailmassa. Niele sitten ruoka hitaasti. Tällä tavoin syödessä saatat hämmästyä, miten kylläiseksi tulet jo ennen kuin lautanen on tyhjä.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Intoa ilmassa


Nuoriso kuluttaa iltapäiviä tekemällä listoja mitä kaikkea opiskeluelämässä tarvitaan. Muuttolaatikoiden pohjalle on jo pakattu vähän astioita. Reissu Ikealle on suunnitteilla. Intoa piisaa, vähän jännitystäkin - meillä kaikilla.

Itse kävelen kaiket aurinkoiset päivät pelloilla lumikengät jalassa tai istun sisällä lueskelemassa puutarhalehtipinoa, suunnittelemassa, haaveilemassa, tekemässä listoja kasveista joita hankin. Ensimmäiset siemenet on jo kylvetty, osa on jo itänytkin: maurinmalva, rohtosalkoruusu, iisoppi. Tänään on kylvövuorossa pääsiäisohrat, lauantaina viisi lajiketta luomutomaatteja.

Kissat intoilee hyppimällä ikkunasta toiseen, pudottavat vauhdissa kaiken pöydille kasaantuneen. Muiden muassa litran ohranjyviä sekä ne kymmenet pussit erilaisia kukkien ja vihannesten siemeniä, jotka olen järjestellyt jo moneen kertaan kylvöajan mukaan.

Koirat haluaisivat asua pihalla. Molemmilla taitaa olla juoksu, joten ulkoilevat ainoastaan narussa ja valvottuina. Vielä kun tuo aurinko intoutuisi sulattelemaan vauhdilla lumet pois..

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Asiaa tekniselle tuelle



Viikonloppu vierähti nopeasti. Miehen kolme kotipäivää kuluivat rattoisasti tietokoneen äärellä istuskellessa, sillä nyt on kaikki meidän läppärit pimahtaneet ja niitä pitää kovasti yrittää korjailla.. huoh.. Mutta onneksi tämä vanha rohjo toimii, ja sai jopa kytkettyä nettiinkin. Eihän tämä toosa toki mikään olohuoneen kaunistus ole, joten toivottavasti saadaan edes joku läppäri toimimaan.

Muistikortinlukijaa ei tässä pöytäkoneessa ole, meillä kyllä pitäisi olla sellainen usbiin tökättävä kortinlukija, ehkä senkin jostain löydän jos tämä järjestely jää kovin pitkäaikaiseksi. Kuviksi kaivoin ulkoiselta kovalevyltä pari otosta marraskuulta. Onpa silloin ollut vähän lunta, ja kylläpäs Pipsu näyttää hassulta lyhyessä turkissa!

Viikonlopun antia oli myös elokuvareissu Ihmemaahan! Lisäksi kävin ihailemassa talvista ihmemaata Miehen ja koirien kanssa omassa metsässä. Käytiin vähän katsastamassa lammikon paikkaa.. Lunta oli riittävästi, vaikka oltiin liikkeellä suksilla ja lumikengillä. Koirat joutuivat tekemään tosissaan töitä että pääsivät etenemään hangessa. Näyttipäs hauskalta kun iso koira ui lumessa..

Tänään onkin ohjelmassa lisää lumikenkäilyä. Eskariin tarvitaan pajunoksia, ja niitä lähdemme lapsen kanssa seuraavaksi metsästämään. Aurinkoista kevätviikkoa!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Pikainen vilkaisu



"Taas uus kaappi.", totesi lapsi koulusta palattuaan. Transpointin setä toi tänään liinavaatesenkin, jonka suunnittelin sijoittavani yläkertaan. Tämän viikon töistä kotiutunut Mies muljautteli silmiään, ja sanoi että rouva on hyvä vaan ja kantaa kaapin portaat ylös. Onhan se melko kookas, ja hirmu raskas, melkein umpikoivua.. Senkki saikin suosiolla jäädä tuvan nurkkaan, ja yritän etsiskellä vähän kevyempää versiota lakanapiiloksi.


keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Kukoista!, osa 3

Teksti kotoisin Voi Hyvin -lehden nettisivulta.


Älä tee mitään

Toisinaan on hyvä tieten tahtoen varata aikaa ei-tekemiselle ja pitää taukoa jatkuvasta puuhaamisesta ja tohinasta. Tauko voi olla tunnin, päivän tai viikon mittainen. Kuuntele itseäsi. Sinä tiedät, mikä sopii sinulle parhaiten.

Ei minkään tekeminen on hieno kokemus, kunhan pääsee sen makuun. Tekee syvältä hyvää olla olematta hyödyllinen millään tavalla. Unohda aikaansaaminen, suunnitteleminen, toisista huolehtiminen ja suorittaminen hetkeksi. Kuljeskele lähimetsässä, niityllä, meren rannalla tai kaupungin kaduilla vailla päämäärää. Tai katsele ikkunasta ulos. Se tapahtuu, mikä tapahtuu. Havaitset sen, minkä havaitset. Kaikki on sitä, mitä on. Silloin voi tavoittaa häivähdyksen silkasta olemassaolon ilosta. Se on kuin perhosen siiven kosketus, joka saattaa siunata sinua koko lopun elämääsi.

Kun raivaat hetken tyhjää tilaa elämääsi, annat mahdollisuuden jollekin uudelle. Ainoastaan tyhjään tilaan mahtuu uusi ja yllättävä. Puhdas oleminen auttaa meitä uudistumaan, virkistymään ja kokemaan elämän koko täyteyden – tekemättä yhtään mitään, menemättä minnekään. Olet jo siellä, missä olet, perillä.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Uudet tuulet puhaltaa




Seuraavien kuuden viikon ajan meillä on uudenlainen perhesysteemi. Sunnuntai-illasta torstaihin Mies asuu lähes sadan kilometrin päässä kotoa suorittamassa työharjoitteluaan. Minä leikin sillä aikaa yksinhuoltajaa. Viikonloppuisin vietämme täysipainoista perhe-elämää. Tällainen on suunnitelma, saapas nähdä kuinka käy.

Ensimmäinen viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Heti aamusta tuli sähkökatkos, pääsin hakemaan uuniin puita kun vein pojat koulubussille. Puidenhakureissulla sisäinen taiteilijani havahtui katsomaan aamun kauneutta. Yritin tallentaa näkymiä kameralla, luontoäitihän tässä se varsinainen taiteilija on. Aurinko jo korkealla, linnut äänessä, pakkanen ei tunnu niin kovalta kuin mittarilukema antaa ymmärtää.

En ole vielä kyllästynyt talveen, lumeen ja kylmään. Tähän asti talvi on ollut lähes tavallinen. Jos huhtikuun lopulla ei pelloilla ala multa pilkottamaan, niin sitten voin tuskailla lumen paljoutta..

Nyt uuni on lämmin, sähköt palasivat, istun tässä kuuntelemassa kellon raksutusta ja koiran unihengitystä. Ihan hyvät kuusi viikkoa tästä varmasti tulee.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Viikon varrelta



Hetkittäin olen tuntenut olevani lomalla. Olen nauttinut kirkkaasta auringonpaisteesta, räystäiltä tippuvasta vedestä, linnunlaulusta ja jopa navetan katolta pudonneen lumen lapioimisesta - reitti kanalaan täytyy pitää auki. Olen humpsahtanut lumikengät jalassa niin syvälle hankeen etten omin avuin päässyt pois. Olen pudonnut rattikelkan kyydistä hurjassa vauhdissa, mäessä oli vieläpä hyppyreitäkin. Yhtenä päivänä taivaalta satoi silkkaa vettä.

Yritin etsiä vierailta pikkukyliltä kirpputoreja, mutta enpä löytänyt. Täksi viikonlopuksi olen matkustanut junalla takaisin juurilleni. Kävin äitin kanssa shoppailemassa: lapsille uudet keväiset pussilakanat, itselle uusi vähän kevyempi takki (musta), ja muutamia uusia vaatekappaleita sille lapselle joka on yhtäkkiä venähtänyt ainakin kaksi senttiä minua pidemmäksi.


keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Huhuu!

Anni!

anni409, voitit arvonnassa. Ilmoitatko osoitteesi, niin saan laitettua paketin matkaan. Osoite löytyy tuolta sivupalkista ->

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Kukoista!, osa 2

Teksti edelleen Voi hyvin -lehden sivuilta, kuvan nappasin Vistan kuvanäytteistä, sillä oma kone sanoi poks, ja lainakoneella ei ole kesäkuvia. On mulla kuvat onneksi tallennettu ulkoiselle kovalevylle, joten ihan hukkaan ne ei ole joutuneet.


Sovi taiteilijatapaaminen itsesi kanssa

Luovuus ei kuulu pelkästään taiteilijoille. Se on osallistumista jatkuvaan luomistyöhön. Maailma ei tule koskaan valmiiksi, ei suuri maailma eikä oma pieni henkilökohtainen maailmamme.

Kun teemme työtä, laitamme ruokaa, rakennamme kotia ja parisuhdetta, kasvatamme lapsia ja luomme omaa kulttuuriamme, olemme kaikki luovia. Jokaisessa meissä asuu taiteilija; emme vaan aina tunne sitä puolta itsessämme. Jotta meillä olisi todellinen suhde omaan luovuuteemme, meidän täytyy viljellä sitä, tietoisesti.

Taiteilijatapaaminen vie aikaa noin kaksi tuntia viikossa. Silloin omistaudut luovalle puolellesi, sisäiselle taiteilijallesi. Taiteilijatapaamisen aikana teet retken tai jotain muuta hauskaa, ja sinä itse suunnittelet kaiken etukäteen. Retkelle ei hyväksytä ketään muuta kuin sinä ja sisäisen taiteilijasi. Oma rakastettu, ystävä, puoliso tai lapset eivät ole tervetulleita näihin tapaamisiin.

Sisäisen taiteilijan kanssa vietetty aika on välttämätöntä itsensä hoivaamista. Taiteilijatapaaminen voi olla konsertti, taidenäyttely, teatteriesitys, luontoretki, käynti vieraassa kaupungissa tai uudessa ravintolassa. Sisäinen taiteilijasi rakastaa kaikkea tällaista!

Kun sitoudut tähän viikoittaiseen tapaamiseen, tulet huomaamaan, kuinka tosikkopuolesi yrittää kiemurrella ja estää näitä tapaamisia. Tulet myös huomaamaan, että joku kolmas osapuoli yrittää tunkeutua mukaan taiteilijatapaamisiisi. Älä anna periksi, sillä kyse on sinusta ja luovuudestasi, sinun elämäsi kukoistuksesta. Älä anna minkään estää sitä!

* * *

Mukavaa viikkoa!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Sata metriä lautaa,

kasa puunauloja, muutama sorvattu saranatappi, vernissaa ja värijauhetta. Ei tippaakaan liimaa eikä metallia. Oikea ekohuonekalu.


Muutama viikko sitten piirsin pari luonnosta tulevasta makuuhuoneen vaatekaapista. Alkuun sen piti olla vähän sellanen ladonovilla varustettu uimakoppi. Näytin kuvia Miehelle, pyysin hankkimaan lautaa ja lyhyitä mutta leveäkantaisia nauloja. Äkkiäkös minä yhden kaapin kasaan saisin.


Pian sen jälkeen puuseppäkoulussa sattui alkamaan perinteen taitaminen -kurssi. Tarkoituksena tehdä perinteisillä menetelmillä vapaavalintainen huonekalu. Mies pyysi vaatekaapin piirustuksia lainaan.. Pian tulikin uudet kuvat hyväksyttäväksi, ja sen jälkeen lähes päivittäin raporttia kuinka projekti etenee.


Eilen se sitten kotiutui. Ja se on ihana!! Aivan täydellinen! Vähän toista kuin tähän asti vaatekaapin virkaa toimittanut elfakorihässäkkä. Nyt ne hässäkät on tuolla ovien takana.. Illalla en melkein meinannut malttaa edes alkaa nukkumaan, kun ihastelin kaappia. Ja aamun valossa räpsin jo muutaman kuvan.


Tekisi mieli suunnitella samaa sarjaa sänkykin..

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Iloa ja valoa


Parin tunnin päästä alkaa meidän pojilla pitkään odotettu lomaviikko! Tällaista keväisen aurinkoista talvikeliä saisi riittää koko viikoksi. Suunnitelmissa on ainakin serkkujen tapaamista, pieni reissu mummulaan siis. Neiti ei lomaile, vaan paiskii töitä päiväkodilla kymmenestä neljään. Äitikään ei siis lomaile vaan toimii Neitin hovikuskina. Näillä keleillä kun ei ihan vielä skootterilla ajella, ja koulubussikin viettää lomaa. Jotenkinhan sinne töihin on vääntäydyttävä.

Vietämmekin Neitin kanssa kahden päivän miniloman enimmäkseen kotosalla herkuttelun, oleilun ja elokuvien merkeissä. Jospa saisimme kylään pari ystävääkin. Viikonloppuun pitäisi vielä mahduttaa retki Kuopioon, sekä tietysti paljon ulkoilua koirakavereiden kanssa jos keli pysyy näin upeana.


Valoisaa viikonloppua!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Villansyöjäkissa ja pallonsyöjäkoira


Nopsu ja Pipsu, meidän riiviökarvalapset..

Pitkäkarvainen suklaaitämainen Nuuhva on melkoinen kulinaristi. Viime talvena, pentuaikaan herkutteli syömällä reikiä villasukkiin, villapaitoihin, villahuiveihin. Mutta luuloista huolimatta ei Noppu tätä herkkua ole unohtanut. Taas on parit sukan kantapäät päätyneet parempiin suihin, samoin melkein kokonainen villapaidan helma! Muihin outoihin lempiruokiin kuuluu silikoni: mm. silikoniset patakinnas, kakkuvuoka, jääpalamuotit, wiin ohjaimen suojus sekä yölamppu ovat saaneet kokea terävien pikkuhampaiden kosketuksen. Myös sellainen pehmeä muovi mistä esim. crocsit tai lasten hyppypompputyyny on tehty näyttää maistuvan erityisen hyvältä. Ruokapuolelta outoihin mieltymyksiin kuuluu kurkku - syödään vaikka muovien läpi, herneet - kaivetaan vaikka mullan alta, ja uusimpana villityksenä tulppaaninvarret..


Pörrökarvainen kessukoira Pipsu on myöskin osoittautunut kunnon ahmatiksi. Pipulle maistuu niin risut kuin kuusenkävytkin, ruusunmarjat suoraan pensaasta, kissankakat, jäniksenpapanat, kompostijäte, roskapussin sisältö sekä kaikenlainen, siis ihan kaikenlainen ruoka. Paitsi tietysti vihannekset. Sähköjohtoja on vähän pitänyt maistella, parit jouluvalot on purtu poikki. Kengät ja tuolinjalat on toistaiseksi - *kopkop* - saaneet olla rauhassa, koirat saivat syksyllä lahjaksi hirven sääriluita ja niitä onkin kaluttu antaumuksella. Katuharjalle olisi ollut tänä talvena käyttöä ihan muutamankin kerran, mutta harjatkin on kaikki nyrhitty kaljuiksi ja kannettu ympäri pihaa. Samoin suksisauvoja, lapioita ja muuta pihakamaa löytyy milloin mistäkin. Erityisesti kaikki pallot saa kyytiä. Pipsun lempileikki silloin matalampien hankien aikaan oli raahata kengurupalloa pitkin peltoja. Kaksi isoa kengurupalloa onkin pureksittu säpäleiksi, lisäksi muovisia jalkapalloja liuta. Lisää tuhoja ilmaantunee kunhan lumet sulaa ja loput pihalelut taas löytyy..


maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kukoista!, osa 1

Teksti kaivettu koneen kätköistä, joskus aikoinaan kopioitu muistaakseni Voi hyvin -lehden nettisivuilta.


Sano kyllä elämälle

Rakkaus on luonnollinen olotilamme. Kelpaamme elämälle juuri sellaisina kuin olemme. Mitään ei tarvitse lisätä eikä ottaa pois. Meissä on jo kaikki tarpeellinen, kunhan vaan saamme kosketuksen sisimpäämme; sieluun, ytimeen, armoon.

Paras tapa pitää huolta sielusta on siirtyä pois sen tieltä ja sanoa kyllä elämälle. Voimme antaa myötä- ja vastoinkäymisten tulla ja mennä, sallia elämän tapahtua. On kevyempi elää, kun antaa oman itsen ja muiden ihmisten olla kaikessa rauhassa oma itsensä. Elämä tuntuu tuoreemmalta ja hauskemmalta, kun lopettaa vääntäytymisen muottiin tai kaavaan ja antaa elämän moninaisten luovien yllykkeiden kulkea oman itsen ja elämän lävitse.

Toki oman elämän maaperää on hyvä lannoittaa ravitsevilla luontokokemuksilla, viisailla kirjoilla, vaihtelulla, antoisilla ihmissuhteilla, herkullisella luomuruualla ja kaikella sellaisella, mistä sielu pitää. Joskus on syytä ottaa hara käteen ja kitkeä tai harventaa liian täyttä kukkamaata: silloin, kun alkaa olla liian paljon tekemistä ja menemistä, eikä sielu enää meinaa pysyä vauhdissa mukana. Elämän puutarhassa on toisinaan myös hyvä harjoittaa luonnonmukaista tuholaistorjuntaa, jos jokin asia tai ihmissuhde uhkaa viedä ilon elämästä. Silloin on sanottava: "Kiitos ei, nyt riittää."

Rakasta! Voit rakastua poutapilviin, kissankelloihin, oraviin, vanhoihin rouviin, nuoriin miehiin, kauniisiin auringonlaskuihin ja sateisiin päiviin. Sinun ei tarvitse etsiä rakkautta, elät sitä päivittäin, ja jokainen tapaamasi ihminen on juuri sopiva.

* * *

Iloa viikkoosi!