Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Maanantaita



Se on siis ruokaa, se maanantai. Ennen se kulki meillä nimellä makarooni ja kastike (jota se siis on), mutta nykyään sen nimi on useimmiten maanantai. Se on just sellasta perussimppeliä perusruokaa perusmaanantaihin, kun ei jaksa panostaa kaupassakäyntiin eikä ruuanlaittoon. Meillä on syöty sitä aina, ja kaikkina viikonpäivinä. Neiti kokkasi ensimmäisen oman versionsa ihan ite muistaakseni neljä- tai viisvuotiaana. Nykyään sitä kokkailee pääasiassa Vähän-Isompi, ja köksäntuntien opeilla siitä tuleekin paljon parempaa kuin äitin versio, jota onkin syöty jo lähes kyllästymiseen asti..

Nykyversioon laitetaan sipuleita, paitsi ei silloin kun antisipulinsyöjä on kotona. Perusmaanantaihin tulee oliiviöljyä, puna- ja valkosipulia, jauhelihaa (possu/lammas/hirvi), paseerattua tomaattia, pippuria ja oreganoa. Joskus äiti tunkee sekaan jotain epäilyttävää, kuten papuja, kikherneitä, kesäkurpitsaa, porkkanaa tai jopa kaalia.. Ilmankos se onkin lasten tekemänä parempaa.. Kaveriksi keitetään täysjyväpastaa, mielellään tietysti luomuna. Maanantaista voi tehdä myös laatikon, jos on enemmän aikaa ruuanlaittoon. Kipataan kastike ja pasta vuokaan, sekoitetaan joukkoon pari kananmunaa ja ihan pieni loraus maitoa. Paistetaan 200 asteessa 40 minuuttia. Syödään ketsupin ja salaatin kanssa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Yllätys!


Neiti puuhasteli eilisiä 19-vuotissynttäreitään mummun kanssa kaukana täältä. Mummun ehdotuksesta päätettiin ottaa ja lähteä ihan ykskaks yllätysvisiitille päivänsankarin luo. Mitäpä sitä parempaakaan tekemistä viikonloppuna voisi olla kuin juhlia oman lapsen synttäreitä ilman että täytyy osallistua juhlavalmisteluihin.. Olikin oikein mukava viikonloppu. Kissat oli hieman nälissään kun palailtiin kotiin, ja yksi lapsi ilmoitti ettei halua huomenna mennä kouluun kun on luistelua.

torstai 24. marraskuuta 2011

Keskeneräistä..


Haa, löytyihän se joulumieli, ja pysyy näköjään vähän kauemmin kuin lumi maassa.. Torttuja paistettu, piparitaikina tehty, ikkunassa roikkuu joulutähti, vaaleanpunainen amaryllis aukaisi nuppunsa. Kalenterikin on hyvän matkaa tekeillä. Nyt puuttuu enää ompelukone, ja muutama tasku. Ehtinee ajallaan seinälle :o)

Ja idea joulukortteihinkin muhii jo pääkopassa. Loistavaa!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kivikalenteri


Joku raahasi reissusta kotiin kassillisen kiviä.. Näillä on tarkoitus täyttää poikien joulukalenteri. Ensin vaan pitää askarrella se kalenteri, etsiä kivikasasta joka päivälle kaksi suunnilleen samanlaista kiveä, ja vielä joka ilta muistaa täyttää seuraavan päivän luukku. Onhan tässä vielä viikko aikaa. Saas nähä kuinka käy. Mutta ollaan tästä vielä ihan hyshys, pojat ei tiedä muuta kuin että jonkunlainen kalenteri on ehkä tekeillä. On nuo kivet kyllä paljon parempia yllätyksiä kuin karkit tai moni muu "krääsä". Ja jospa noista riittäisi pari kiveä muihinkin salaisiin projekteihin..

maanantai 21. marraskuuta 2011

Valoa. Ei enää pimeää.



Portaikon uusi ihana voikukansiemenhahtuvapallerovalaisin on halkaisijaltaan 80 cm, ja nyt voi sanoa mittasuhteiden olevan kohdallaan. Ruokapöydän päälle ripustettiin kaksi puolimetristä valaisinta, ja nyt muuten näkee tehdä läksyt, näkee mitä suuhunsa laittaa, ja erottaa pöydän pinnalta kaikki pölyt ja karvat (plääh..). Lisäksi yläkerran aula sai kaksi paperista pallovalaisinta. Toivottavasti käyntiinlähteminen aamuisin sujuu tästä lähtien helposti. Ja toivottavasti tuo valkoinen heijastuskerros tuolla ulkona maanpinnalla pysyy sekin paikallaan vielä pitkään.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Enemmän kuvia


Eilen värkkäilin joululahjojen kimpussa. Enkä nyt ehkä kovin pahasti pilaa yllätystä, jos kerron että tein kalenteria ja kuvakirjaa. Kerrankin sain jotain valmiiksi ifolorin tarjouksen voimassaoloaikana, yleensä hommat jää pahasti kesken. Voi kun oppisi siihen, että aina kun on yksi muistikortti täynnä, valkkaa siitä parhaat kuvat, ja samantien tekis kirjaa vähän eteenpäin. No, pari kertaa olen ollut niin kaukokatseinen, ja sitten on kone kaatunut ja on pitänyt tehdä koko homma alusta uudestaan. Ei sekään oo kivaa.. Ja muuten, on tämä uus netti huomattavasti nopeempi kuin entinen, 423 kuvaa hurahti ifolorille alle tunnissa!


Sitten niihin kuviin. (Nämä lähinnä muistutukseksi itselle..)

Enemmän kuvia ihmisistä. Vaikka onhan se toki hankalaa, kun osa perheestä karttaa kameran edessä olemista (minä mukaanlukien - ehkä olisikin terveellistä antaa kamera joskus jonkun muun käteen..). Eniten kuvia on luonnollisestikin Pienimmäisestä, ja sitten välissä on monenkymmenen kuvan "Ota musta kuva" -sarjoja Neitistä. Ihan hyvä että edes nuo suostuu kuvattaviksi. Täytyisi yrittää saada joka ipanasta joka vuosi edes yksi kelvollinen kuva. Tämän vuoden tähänastisista kuvista Vielä-Isommasta löytyi tasan yksi kuva, ja siinäkin aurinko teki keskelle kuvaa hirmu heijastukset..


Enemmän vaakakuvia. Varsinkin kalenteriin niitä tarvitaan, ja varsinkin vaakakuvia ihmisistä (lapsista). Pystykuvia jos yrittää kääntää vaakaan, niin yleensä niitä ei saa rajattua nätisti. Minä vaan jotenkin tykkään ottaa pystykuvia, näköjään.. Mikähän siinä on, että monet jutut asettuu luontevammin kapeaan ja korkeaan kehykseen..? Pitääköhän opetella ottamaan videokuvaa, sitten ainakin on pakko pitää kamera vaakasuorassa.. (Heh, sekin on muuten nähty että meikä kuvaa videota pystykuvana, näytti niin hienolta telkkarissa, etten taida toista kertaa kokeilla :o)


Enemmän taustakuvia. Sellaisia jossa esim. kiven pinta tai hirsiseinä tai lumihanki täyttää koko kuvan. Niitä on kiva käyttää kirjassa taustakuvina, kun ne ohjelman tarjoamat taustakuvat on vähän kökköjä. Sellainen kuva, jossa on joku pieni juttu, esim. vaikka perhonen ja ympärillä paljon muuta, näyttää tosi kivalta kirjassa, kun jättää sen perhosen näkyviin ja lätkii muita kuvia ympärille. Pitäisi vaan muistaa ettei aina ota pikkuasioista kuvia niin hirveen läheltä, että ympärille jää sitä tilaa mihin laittaa muita kuvia..


Enemmän sisäkuvia. Niitä pitää tosiaan opetella ottamaan. Sellaisia oikeita sisätunnelmakuvia, eikä salamalla rätkittyjä räpsyjä. Täytyisi varmaan nyt vihdoin alkaa opettelemaan sekin, miten tuossa kamerassa säädetään valkotasapaino itse. Se ei oo kovin yksinkertainen homma, Mies sen joskus on opiskellut, muttei enää muka muistanut miten se tapahtui kun kerran pyysin että opettaisi mullekin. Ja ikkunatkin ehkä voisi pestä, pääsisi tuo vähäinen luonnonvalo sisään asti..


Ja viimeisenä se jota en pysty toteuttamaan, enkä edes halua. Vähemmän kukkakuvia. Varmasti reilusti yli puolet kaikista vuoden mittaan otetuista kuvista on enemmän tai vähemmän lähikuvia kukista. Niitä ei kovin moni arvosta, ja yritänkin olla laittamatta niitä muille annettaviin kuvalahjoihin ihan hirveitä määriä. Mutta.. Kun mää niin tykkään ottaa niitä. Kun kököttää maan rajassa huonossa asennossa hengittämättä hiljaa painava kamera kädessä odottaen että tuulenvire tyyntyisi edes siksi pikku hetkeksi että ehtisi napata esim. jostain krookuksen emistä tarkan kuvan, ja sitten myöhemmin kun tutkii kuvia koneelta ja huomaa että siellä kymmenien kuvien joukossa on yksi tarkka, on se vaan niin mahtavaa! Ja saahan kukkakuvista sentään hienoja postikortteja..

tiistai 15. marraskuuta 2011

??


Tiiättekö te mikä on tämä:

Pahoittelemme, ettemme voi toteuttaa pyyntöäsi.

Löydettiin seuraavat virheet:
Input error: Memcache value is null for FormRestoration

Joka ikinen kerta kun yritän jättää kommenttia mihin tahansa blogiin, joko toisten tai omiini, blogger vaan kovasti pahoittelee. Tylsää..

Mukavuutta loppuviikkoon teille kaikille! Tää lähtee viikonlopuks Tampereelle!!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Muistutus


This is your life.
Do what you love, and do it often.
If you don't like something, change it.
If you don't like your job, quit.
If you don't have enough time, stop watching tv.
If you are looking for the love of your life, stop;
they will be waiting for you when you start doing things you love.
Stop over analyzing, life is simple.
All emotions are beautiful.
When you eat, appreciate every last bite.
Open your mind, arms and heart to new things and people,
we are united in our differences.
Ask the next person you see what their passion is.
And share your inspiring dream with them.
Travel often; getting lost will help you find yourself.
Some opportunities only come once, seize them.
Life is about the people you meet,
and the things you create with them
so go out and start creating.
Life is short.
Live your dream, and wear your passion.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Huhuu, joulumieli..

..missä olet?? Ei yhtään vielä jouluta. Ei harmita lumettomuus. Pimeä ei tunnu liian pimeältä. Kynttilöitä meillä on ihasteltu tasan kerran, pyhäinpäivänä, sisällä niitä paloi kaksi ja ulkona, kissan haudalla yksi. Muitakaan valoja ei ole viritelty paikoilleen, vaikka ulko-ovella katoksen valot on paikallaan eikä tarttis kuin tökätä töpseli seinään. Mutta ei, ei vielä. Torttuja tai pipareita ei ole mietitty vielä kertaakaan. Lahjoja olen ajatellut sen verran, että yksi per silmäpari olisi sopiva määrä, eikä lapsetkaan ole narisseet vastaan kun sen niille kerroin. Joulukortit on mietinnässä, joo.. Ainakin niihin tulee kauniisti tekstatut jouluntoivotukset, kaikki muu on vielä ihan hämärän peitossa.


Jouluista punontaa oli kuitenkin teemana kurssilla viikonloppuna. Iskin kiinni kaislanippuun, ja vääntelin ja kääntelin, letitin ja solmin. Tuloksena syntyi pari tähteä, kranssi ja pikkupukkibääbää, joka saakin toimia meillä tämän joulun joulupukkina. Mutta ensin se täytyy saada säilytettyä jouluun asti pikkuhampaiden ulottumattomissa. Ja tarkemmin ajateltuna - taidankin ehkä vaihtaa pukin langat punaisiksi..