Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Tavoitteita






Ehkäpä taas joogafilosofian opiskelun innoittamana ajattelin linkata tähän pari juttua, jotka on viime päivinä tarttunut silmään tuolla Hidasta elämää -sivustolla. Molemmat tavallaan samasta aiheesta, eli luopumisesta ja elämästä. Hyvää ajateltavaa näin joulunajan kynnyksellä.


Siirtymällä suorittamisesta olemisen tilaan avaudut elämälle

Ja ehkä samalla vois edes pienesti miettiä mitä kaikkea oikeesti pitää ja tarvii tehdä tai hankkia esim. nyt jouluksi, että eikö vähempi riittäis.

Peace & Love

maanantai 26. marraskuuta 2018

Täällä taas








Metsässä, kotona (sama asia). Reissu tehty, seuraava kiikarissa. Viimeisen matkaviikon tunnelmia tulossa vielä kunhan saan kuvat siirrettyä oikeelle koneelle, sen sijaan tällä kertaa ihanuuksia aamupäivän metsälenkiltä. Kävin kuuntelemassa hiljaisuutta ja hengittämässä raitista ilmaa. Valkoinen kuurakuorrutus valaisee maiseman ja maanpinta on jäässä. Kotiinpaluu osui kyllä just oikeaan aikaan!

torstai 22. marraskuuta 2018

Havaintoja












Ranskasta/ranskalaisista:
* ihmisten (ja autojen) määrä!
* kolikoita tarvii kaikenlaisia automaatteja varten, koska luottokortti ei välttämättä toimi
* ranskalaiset ei pese käsiä vessakäynnin jälkeen, ne käyttää kosteuspyyhkeitä, käsienpesuallas ei sijaitse vessassa vaan kylpyhuoneessa
* puolet väestöstä polttaa tupakkaa, koko ajan, joka paikassa
* se toinen puoli on hulluja juoksijoita, lääh lääh edestakas missä vaan on puisto tai polku
* kukaan ei ujostele kysyä kun kaipaa neuvoja, jouduin sanomaan ainakin sata kertaa: sorry I don't speak french
* ne poskipusut! aina ja kaikkien kanssa, kun äiti tulee töistä, kun jätkät tapaavat illalla toisiaan, ja koska se ei ole halaus niin käsiä ei tarvi käyttää
* isoilla juna-asemilla on yleisessä käytössä piano jota kuka vaan voi soittaa, ja ne jotka osaa, soittaa
* hajusteet, myös vessassa, pesuaineissa ym, tämä sama ongelma myös Espanjassa ja Italiassa
* tarttis auton jos haluais mennä johonki tiettyyn paikkaan joka ei sijaitse kiskojen vierellä (tarttis myös kuskin ellei oo tarpeeks hullu ajamaan hurjassa liikenteessä)
* kaikki kaupungit on puoliks tietyömaata

Itsestä:
* horisonttia onkin yllättävän vaikee saada osumaan suoraan rantakuvissa
* mieluiten olisin rannalla tai vuorilla/metsässä vaeltamassa
* 17000 askelta päivässä (välillä jopa ylös ja alas) on ihan piece of cake, ei tunnu seuraavana päivänä enää edes pohkeissa
* syöminen yksin on tylsintä

maanantai 19. marraskuuta 2018

Retkellä Ranskassa















Ranskan reissuosuus ei alkanut ihan parhaissa merkeissä, ensimmäinen pysähdys Montpellierissä oli ihan turha. Sattui just olemaan joku kansallinen vapaapäivä tai muu juhla, joten kaikki paikat oli kiinni, ruokakaupatkin puolenpäivan jälkeen. Ja tietty ei auttanut asiaa sekään, että turistisesonki on jo ohi. Edes pyörää ei saanut vuokrattua mistään. Mut eipä se mitään, pian matka jatkui, ja seuraavana ohjelmassa oli retki calanquelle. Mää en tiedä onko noilla joku suomalainen nimi, mut ranskaks ne on calanqueja. Edellisellä Ranskanreissulla pääsin näkemään heistä kaksi, Port d'Alonin ja Port Mioun, ellen väärin muista. Nyt ei ollu autoo, joten piti suunnata sellaselle calanquelle jonne pääsee julkisilla. Valitsin kolmesta vaihtoehdosta Sugitonin, ja sinne menin Marseillen rautatieasemalta ekaks jonkin matkaa metrolla ja sitte bussilla yliopistolle. Sieltä oli vielä infon mukaan tunnin kävelymatka alas merenpinnan tasolle ja saman verran ylös, mutta mulla kyllä kesti koko reissu lähes neljä tuntia sisältäen aika monta valokuvauspaussia ja eväidensyönnin aaltojen loisketta kuunnellen. Ensin kiipesin ylös näköalapaikalle, sieltä näkyi myös naapuricalanque Morgiou. Sitten laskeuduin ihan alas merenpinnan tasoon, koko ajan tosi tietoisena siitä että kohta kiipeän samaa reittiä takas ylös. Polku oli välillä aika vaikeakulkuinen (katso kuva 9), mutta niin vaan kevyesti tämä mummu siellä hyppelehti menemään. Hauskaa että Montserratissa pelkäsin korkeuseroja niin kovasti etten kävellyt reittejä läpi, täällä merenpinnan ja näköalapaikan välillä oli korkeuseroa noin 300 metriä, enkä kyllä yhtään epäröinyt ettenkö menisi alas asti.. Ja ai että rakastan noita värejä, kalkkikivikallioita, mäntyjä, Välimeren turkoosia vettä, ja nyt oli kanervatkin kukassa. Taivas olikin ennusteista poiketen lähes pilvetön ja lämpöä 20 astetta (marraskuussa!!). Kiipeilyn tunsi jalkojen lisäksi koko kropassa, hiki lensi ja naama punotti, mutta oli se sen arvoista! Paluun bussimatka osui sopivasti iltapäiväruuhkan aikaan, kyllä siinä oli opiskelijat ihmeissään kun punotin, ja haisin varmaan tosi hyvälle.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Montserrat















Jos Barcelonassa loppuu tekeminen kesken tai hulina alkaa ahdistamaan, kannattaa suunnata Montserratiin. Reilu tunti junalla Placa Espanyan asemalta, lippuautomaatista saa valittua Montserrat-paketin, juna plus toinen juna ylös vuorenrinnettä luostarille, tai loppumatkan voi myös mennä cable carilla, sekä paluu. Koko höskä maksoi 21 € (juna + juna), siis meno-paluu. Ihan ensin paikanpäällä kannattaa hakea turisti-infosta vaellusreittikartta. Kartassa on viisi reittivaihtoehtoa, reilusta kahdesta kilometristä aina 7,5 kilometriin, mutta reitin pituus ei ole ratkaiseva tekijä vaan koskeuserot. Olisin halunnut kävellä Santa Covan reitin, mutta jotenkin ajatus 125 metrin kiipeämisestä paluumatkalla ei houkutellut tarpeeksi. Jostain alhaalta reitin varrelta on myös funikulaari (mikähän se lie suomeksi? Juna joka kulkee kohtisuoraan vuorenrinnettä) ylös, mutta se sattui olemaan just suljettu vuosihuollon vuoksi. Menin sitten toisella funikulaarilla vielä ylemmäs, josta lähti kolme eri reittiä. Tarkoitus oli kävellä sitä 7,5 kilometrin reittiä vähän matkaa ja tulla samaa polkua takas, mut jotenkin onnistuin lähtemään väärälle polulle, ja ihmettelin kun reittikuvaus ei oikein osunut maisemiin. Kävelin niin pitkälle kunnes olis pitänyt mennä vuoressa olevasta ovesta toiselle puolelle, ja siinä kuulin kun joku selitti että vastassa on kapea käytävä ja pari mutkaa ja sitten tietysti hieno näköala, ja sit pitää tulla samaa reittiä takas. Palasin takas funikulaarin yläasemalle, jossa oli reittikartta ja siinä yllättäen yks ylimääräinen reitti infosta saatuun verrattuna.. Onpahan nyt nähty se. Sitten löysin sen mihin alunperin aioinkin mennä. Reitti kulki pitkin vuoren kylkeä, välillä metsässä, ja oli kyllä niin mahtavat maisemat, että! Vastapäisessä vuoressa oli joukko erilaisia hahmoja, reittikuvaus sanoo että ainakin norsu, raskaana oleva nainen, muumio ja pienempi muumio. Norsun tuolta helposti kyllä löytää. En sit ihan kävelly tuotakaan reittiä loppuun asti enkä edes puoleenväliin, korkeuseroa olis tullu 524 m..... Eli ei ku takas lähtöpisteeseen ja funikulaarilla alas, ja junalla + junalla takas kaupunkiin.