Kaunis harmaus

(Eli Taikamaailma vol 3)

Tämä viikko on menty jotenkin aika haipakkaa, en ole ehtinyt vielä edes ulkoilemaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä - tosin lapsella on läjä tekemättömiä äikänläksyjä joihin pyysi apuja, että saas nähä. Viime viikon pakkaspäivät teki taas maailmasta niin kauniin! Sunnuntaina oli lauhempaa, aurinko pysytteli piilossa, mutta oi mikä pakkaskuura puissa! Kuljin pitkin metsiä ja rantaa, poikkesin poluilta monta kertaa kuvaamaan jotain ihmeellistä lumikidettä, ja ihmettelin eikö kukaan muu ihmettele näitä ihmeitä mitä silmien edessä on. Siitä päätellen siis, ettei kukaan muu ollut poikennut polulta yhtään askelta. Itehän rymysin rantapusikossakin ihan huolella, kaikki jäällä suihkivat sunnuntaihiihtelijät katteli epäilevästi että mikä paparazzi heitä vaanii. En vaan pääse yli tästä kaikesta kauneudesta, värien harmoniasta kun kaikki on kuorrutettu erisävyisillä harmailla. (Oikeestaan näyttää aika villapaidalta - joku kaunis siniharmaa pohja, yksityiskohdiksi harmaanvalkoista, harmaalla taitettua oljenkeltaista tai metsänvihreää, ja vielä ehkä kontrastiksi mummonmökin punaista. Että näin vakava tää mun neuloosi kuulkaa on..) Lovelovelove! ♥♥♥

Puikoilta pudonneita

Huomasin että mun neuloosi on päässyt aika pahaksi. Eilen ostin kaupasta viimeiset harmaat kerät hygge woolia (plus pari muutakin kerää..), ja jo illalla ne oli muotoutuneet muhkeaksi kauluriksi sekä pipontekeleeksi, jostain täytyy saada vielä yksi kerä jotta saan sen valmiiksi. "Vähän" alkoi tuntua kropassa että on tullut istuttua ja neulottua, joten lupasin itselleni etten tänään tee yhtään silmukkaa. onneksi eilen sain myös Käsityökekkereiden järkkäämän mysteerineulonnan Hnetur-paidan kolmannen osion valmiiksi, seuraava julkaistaan vasta ylihuomenna. En oo ihan täysin tyytyväinen värivalintaani, vaihtoehdot oli aika vähissä kun tilailin lankoja puseroa varten, joten ehkä joudun vielä tekemään toisenkin vähän omanvärisemmän..

 

Joulun alla erehdyin hommaamaan Niina Laitisen kirjan Villasukkien uusi vuosi, joululomalla valmistui tyttärelle Kirsikankukkien aikaan, ja yläkuvan malli on nimeltään Seikkailu, jonka muokkasin kolmiväriseksi ja siihen on vielä toinen sukka tekemättä. Mutta ei tänään.. Olen ehtinyt tehdä kirjasta myös pitkät palmikkoneulesukat, josko nyt malttaisi olla testaamatta uusia malleja. Joogasukat tosin tarttisin, langatkin on jo valmiina, malli pitäis vaan vielä kehitellä. Että näin akuutti neuloosi..

Onko sulla joku juttu johon oot viime aikoina hurahtanut?

Haaleeta

Tein universumille puolijulkisesti tilauksen, että olis jo aika päästä jakamaan tätä elämää kumppanin kanssa. Ja täsmensin vielä, ettei kukaan muu kuin tähän hetkeen se juuri täydellinen kelpaa. Avauduin aiheesta somessa, ja jo vuorokauden sisään sain viestin. Mies, jonka tapasin eräällä kurssilla muutama vuosi sitten (ja jonka olemassaolon olin jo ehtinyt jo unohtaa) kyseli että oliskohan meidän nyt aika tutustua paremmin. Ollaan vähän viestitelty ja soitettu pari puhelua, mutta ei vaan lähe. Jos ajattelee tutustua ihmiseen noin niinku parisuhdemielessä, niin eikö fiiliksen pitäis olla "JEEEE!" eikä "plääh" kun näkee että on tulossa puhelu? Kun ei oo mitään fiilistä, ihan niinku lilluis kädenlämpöisessä vedessä, ei tunnu miltään. Mitä ihmisestä kertoo se montako sisarusta sillä on? Ei mitään! Ja jos jo nyt joudun varomaan etten vaan keskeytä tai puhu päälle, himmailemaan, pienentämään itteeni, niin eieieieieiEIEIEI! En ihan tämmöstä tilannut. Halusin perhosia vatsaan, jännitystä, intohimoa, ilotulitusta, seikkailua ja huumoria! Että joku pyyhkäisee jalat alta, tahtoo just mut just tämmösenä, vie ja minä vikisen. Palavaa vettä! En aio enää yhdessäkään suhteessa olla se maskuliini, joka ottaa ohjat, tekee aloitteet, järkkää asiat, suunnittelee ymym. Nyt on mun vuoro olla prinsessa, olla palveltavana ja palvottavana. Ettäs tiiät, universumi! Ja kiitos, jos tää oli se tähän hetkeen täydellinen opetus - otin opikseni. Nostin tähän tilanteeseen voimakortin: "erakko", sillä mennään siis.

Taikamaailma

Parikymmentä astetta pakkasta ja aurinko, halusin kiivetä mäen päälle oikean kameran kanssa kuvaamaan lisää Lappi-fiiliksiä. Laaksossa olikin lumentekokoneet puhaltamassa lumisumua, mutta kiipesin silti huipulle eikä harmita yhtään. Sumupilven reunalta kurkisteli aurinko, ja oli ihan taikamaisemat! Mut vetää ihan sanattomaksi tää kaikki kauneus ja ihmeellisyys jossa saan olla pienenä palasena. Kaikkee kaunista ja ihmeellistä alkavaan viikkoon sullekin! ♥

Hyviä aikomuksia

ja mä lupaan sulle sen
- paitsi että en
mä en pitäis kuitenkaan
siitä puoliikaan

Behmin tavoin oon jo sen verran oppinut että mitään en lupaile, mutta aikomuksia voi silti aina olla. Kuten vaikka että menisin ulos kun aurinko paistaa (ja aina muistaisin ottaa kameran mukaan ja huolehtia että muistikortilla on riittävästi tilaa, kun koskaanhan ei tiedä mitä ihmeitä matkallaan kohtaa). Tai että suklaa ei olis se mitä kaikkein eniten söisin. Ja ostaisin mahollisimman vähän sokerijuttuja, tai yleensäkään mitään turhaa  ja tarpeetonta. Pitäisin mahdollisimman hyvää huolta itsestäni sekä fyysisesti että henkisesti, mitä ikinä se milloinkin tarkoittaisi. Eläisin rohkeasti sydän avoinna, ottaisin vastaan kaiken mitä tulee, nauttisin ja oppisin. Enkä stressais siitä jos aikomukset jää vain aikomuksiksi. Ihanuutta ja lempeyttä sullekin! Muisk! ♥

Mitä jäi käteen 2020

Yksinolemisen opettelua ja irtipäästöä. Kun lukion jälkeen muutin kotoa kauas vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan asuin yksin ehkä alle kolme kuukautta, ja sepä olikin tämän elämän ainoa yksinelämisen kokemus ennen tätä sinkkuutta. Eli on varmasti tehnyt hyvää tutustua itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Sisäistä työtä on tullut siis tehtyä ja sen mukana toivottavasti kasvua ihmisenä on tapahtunut. Noin 3/4 vuodesta asuin vieläpä aivan yksin, loppuvuoden on teini ollut elämää ilahduttamassa ja pitämässä tietyt rutiinit kuvioissa. Viimein on myös tapahtunut kunnollinen irtaantuminen entisestä parisuhteesta, vielä loppukesään asti pidin eksää yhtenä parhaista kavereistani, mutta muutamaan kuukauteen ei olla enää oltu juurikaan tekemisissä. Harvat kohtaamiset hyvien ystävien ja muiden rakkaiden kanssa vuoden varrella on sen sijaan olleet entistäkin arvokkaampia.

Opiskelua, töitä ja yrittäjyyttä. Yksi joogakoulutus alkoi ja myös loppui. Tietoisuusohjaajakoulutuksen aloitin elokuussa, mutta siitä en ole vasta kuin vähän raapaissut pintaa, aina webinaarien aikaan on ollut töitä ja itekseen opiskeleminen ei oo kovin motivoivaa. Siinä pitänee jatkossa kunnostautua. Töissäkäyminen kun vaihtui keväällä etätöihin niin siitäpä poikikin firman uudelleenkäynnistäminen ja toimialan vaihtaminen. Etäjoogaa vedin lähes läpi vuoden, sekä kansalaisopistossa että oman toiminimen kautta, ja se homma jatkuu yhä vaan. Hemmotteluhoidot ei viime aikoina hirveesti oo houkutelleet asiakkaita, valikoimaan tuli pari uutta hoitoa silti.

Kaipausta. Liittyy vahvasti ensimmäiseen kohtaan. Selkeesti tarttisin seuraa retkille ja kaikenlaiseen tekemiseen. Ihan liian vähän on tullut käytyä uusissa paikoissa tai vanhoissakaan. Kesällä luulin että saisin kaverin luokseni asumaan pariksi viikoksi, ja ehdin vähän jo alustavasti miettiä kaikenlaisia pikku roadtrippejä ja muita mukavia tekemisiä, mutta nepä sitten jäi ens kertaan. Toki olen paljon kulkenut metsässä ja rannoilla, mutta haluaisin kulkea vieläkin enemmän. Kiinnostais myös vähän opiskella metsäjuttuja, miten luontoa vois hyödyntää joogassa ja palautumisessa. Lainakissa on ollut seurana pariin otteeseen, mutta on kyllä osoittanut sen ettei omaan elukkaan oikeesti ehkä kuitenkaan olis tällä hetkellä riittävästi resursseja. Ellei sitten se juuri täydelllinen, ulkoilemaan houkutteleva koira satu polulla vastaan..

Harrastuksia: metsäilyn ja rantailun lisäksi pienessä määrin tanssia, joogaa, kesällä uintia, sekä pyöräilyä niin kauan kun pyörän renkaissa pysyi ilma, elokuvia ja sarjoja, tosi vähän lukemista, pikkuriikkisen ranskan oppimista, monenlaista musiikkia, ihan liikaa youtubea ja somea, jonkunverran käsitöitä ja askarteluja (lähinnä makrameejuttuja, korvakoruja ja villasukkia). Liian vähän leikkiä ja naurua.

Joten tervetuloa 2021! Mielenkiinnolla odotan mitä yllätyksiä sulla on tarjota! Vai onko vaan samaa tuttua harmaata arkea.

Taikamaailma

Vuosi vaihtui räntäsateessa kävellen. Muutama raketinpamaus kuului ja näkyi vähän välkettä. Parhaat tuli-ilotukset näkyi jo aiemmin olohuoneen ikkunasta. Ja taas kerran ihmettelen miten ei oo vieläkään keksitty äänettömiä ilotulitusraketteja. Uudenvuodenyönä ei koskaan mennä aikaisin nukkumaan, mutta viime yö oli kyllä erityisen repaleinen, syinä sekä teini (joka oli kavereiden kanssa menossa mutta kävi noin viiden aikaan hakemassa jääkaapista koko porukalle syötävää, ja noin tunti sen jälkeen tuli kotiin nukkumaan vaikka piti jäädä kaverille yöksi) että kissa (joka kuuli että täällä ollaan hereillä, päätteli ettei varmaan ole enää yö, ja jaksoi protestoida siitä että hänet on lukittu kylppäriin). Niinpä heräilin vähän väliä, ja koska alla oli kaksi yötä kesyrottien rapinassa ohuella patjalla lattialla, niin otin sitten yöunia takas aamupäivästä ja heräsin hieman iltapäivän puolella. Ikkunan taakse oli yön aikana ilmestynyt taikamaisema, ja sehän sai heti lähtemään ulkoiluttamaan kameraa. Ois vuoden varmasti voinut hullumminkin aloittaa. Lisäksi olen tänään tehnyt palapeliä, kuunnellut musiikkia sekä toiminut parisuhdeneuvonantajana parin vuoden takaiselle woofferille. Kylmä aamusuihku on vieläkin ottamatta, mutta onhan tässä aikaa vaikka koko vuosi. Seuraavaksi askartelemaan jotain syötävää - kokkaava mies on vieläkin hakusessa ;)

 

Hyvää tätä vuotta & mukavia seikkailuja kaikille! ♥♥