Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

torstai 23. helmikuuta 2017

Aikojen takaa

Vihdoin sain tyhjennettyä isotätiltä perintönä tulleet muutamat pahvilaatikot, jotka on majailleet meillä jo pari vuotta. Pientä lajittelua tein, aika vähän siellä on kuitenkaan sellasta tavaraa mille meillä olis käyttöä, enkä ala mitään säilömään vain velvollisuudesta.






Askel-boksi sisälsi kivoja kuvakorttisarjoja matkoilta ympäri Eurooppaa. Enää ei tällasilla taitais menekkiä olla.. Näyttää täti olleen aika liikkuvaista sorttia keski-ikäisenä, silloin joskus 70-luvulla, sieltäköhän tämä maailmanvalloitusinto on kotoisin. Oli tosi hauska katella kuvia tutuista paikoista, Visby näyttää ihan samalta kuin omissa muistoissa, ihmisiä tosin on noissa kuvissa paljon vähemmän. Samoin tuolla kuvien Funchalissa on niin rauhallinen tunnelma, ei ole rantakadulla tunkua..

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Muistutus



Olemisesta. Elämisestä.
Hyvästä, oikeasta, kauniista.
Haikeasta, vaikeasta.
Onnesta, ilosta, arjesta.
Ihmisen osasta.
Järjellä tuntien.
Tunteella järkeillen.
Pintaa syvemmältä.
Syvää pinnemmalta.

Kukaan ei kiellä
sinua itseäsi
sinulta itseltäsi
ellet
sinä itse.

Pysy elossa kuolemaasi saakka.

-Jussi Koski & Tommy Tabermann 

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pilvien päällä










Yhtenä pilvisenä päivänä hypättiin jeepin kyytin ja hurautettiin välillä ihan kinttupolkuja pitkin maailman katolle, pilvien päälle. Siellä paistoi aurinko :o) Oli kyllä elämys nähdä miten pilvimassat lähti laskeutumaan vuorten välistä laaksoihin. Vain seitsemän kilometrin kävelymatkan päässä olisi ollut se kaikkein korkein huippu, mutta parinkymmenen minuutin tauko ei antanut mahdollisuutta edes aloittaa reittiä. Hienot maisemat kuitenkin! Huipulta hurautettiin vielä merenpinnan tasolle kuuntelemaan Atlantin aaltojen loisketta. Uusi kampaus tuli kaupanpäällisenä kun ajeltiin katottomalla autolla pitkin moottoriteitä.

torstai 16. helmikuuta 2017

Kirjavinkki


(Ihan ite otin kuvan :o)

Olin kuullut tästä kirjasta jo parisen vuotta sitten, mutta nyt vasta se kirjastossa käveli "sattumalta" vastaan. Nappasin mukaan, ja luin ja monessakin kohtaa kyyneleet silmissä hymyilin ja nyökyttelin, koska tajusin että tää on just sitä samaa jota minäkin olen nyt pikkuhippusen ymmärtänyt! Ensin ajattelin että voi kunpa olisin lukenut tämän jo aikoja sitten, mutta sitten huomasin, etten aiemmin olisi vielä ollut valmis..

Ja pitäähän siitä pieni lainaus tietysti laittaa:
"Olen oppinut luottamaan äärettömän minäni viisauteen. Tiedän, että minä - samoin kuin kaikki muutkin - olen voimakas, ehdottomasti rakastettu ja rakastava voima. Tämä energia virtaa kauttani, ympäröi minut ja on erottamaton osa minua. Se on itse asiassa se, joka ja mikä minä oikeasti olen. Siihen luottaessani luotan itseeni. Se opastaa minua, suojelee minua ja antaa minulle kaiken, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ja hyvinvoiva. Minun tarvitsee vain olla se suurenmoinen rakkaus, joka minä oikeasti olen, ja antaa elämäni tapahtumien ja olosuhteiden tulla. Tiedän, että loppujen lopuksi kaikki tapahtuu minun kannaltani parhaalla mahdollisella tavalla. En oleta mitään ennalta ja luotan siihen, että kaikki on hyvin. Kun olen oma itseni, ainutlaatuinen suurenmoisuuteni johdattaa minut niihin suuntiin, jotka ovat hyödyllisimpiä minulle ja kaikille toisillekin. Muuta minun ei tarvitse tehdä. Silloin kaikki, mikä oikeasti on minun, tulee elämääni vaivatta mitä taianomaisimilla ja odottamattomimmilla tavoilla. Se todistaa minulle joka päivä todellisen minäni voimasta ja rakkaudesta."

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Bem-vindo









Joskus on vaan levitettävä kädet ja hypättävä ja luotettava siihen että kyllä elämä kantaa

perjantai 10. helmikuuta 2017

Maassa on lunta ja pakkasta





Onhan se täälläkin niiiin nättiä, ainakin sillon ku aurinko paistaa ja hanget kimmeltää. Ja auringonlaskun aikaan maisema on ihan oranssi ja sininen

maanantai 6. helmikuuta 2017

Suosittelen!











Jos Madeiralle olet menossa ja haluat kävellä levadanvartta pikkusen haastavammin (ja ehkä myös upeimmilla maisemilla) kuin maan tasalla pari metriä leveällä sorakäytävällä, niin tsekkaas nämä: Levada do Risco ja Levada das 25 Fontes. Ne on helposti käveltävissä silleen putkeen että ensin käy Riscon putouksella ja sitten laskeutuu noin neljä miljoonaa kiviporrasta alas ja käy katsastamassa ne 25 putousta (vähän ehkä huijausta tuo nimi, mutta todellakin näkemisen arvoinen paikka kuitenkin). Paluumatkalla voi joko kiivetä ne samat portaat takas ylös ja mennä takas aloituspisteeseen, tai sitten jatkaa 800 m pitkälle tunnelille ja kävellä vuoren läpi (!) toiselle puolen ja palaneen eukalyptusmetsän kautta takaisin sivistyksen pariin. Silloin joutuu kyllä vähän kyytejä vekslaileen. Jos kärsit kauheesta korkeenpaikankammosta niin ehkei sitten kannata, mutta ihan hyvin minä tuolla pärjäsin pienen kammoni kanssa. Ja vaikka alussa sataisi vettä, voi matkan varrella aurinkokin pilkistellä, ja silloinhan on hyvä mahdollisuus bongata myös sateenkaaria. Ihana paikka!