Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kohti parempia valintoja







En tiiä miks mua huvittaa nyt laittaa tänne näitä ruokakuvia. Mietitääs asiaa hetki.

Näin vuoden alussa niin monesta tuutista tulee ruokavalistusta, että pienellä ihmisellä menee ihan pää pyörälle. Kaiken media(laihdutus)hypen lisäksi on vegaanihaastetta, pätkäpaastoa, ketogeenistä ruokavaliota ja vaikka mitä. Lisäksi itse olen hieman tutustunut joogan sisaropin ayurvedan periaatteisiin, ja yrittänyt löytää minkälaiset ruuat ja miten syötynä on parasta just mulle. Parisen vuotta ilman eläinten osia on tehnyt selväksi sen että kasvissyöjänä haluan jatkaakin. En vois enää kuvitellakaan syöväni lihaa, kala ehkä menis vielä sillontällön, olen syönytkin sitä muutaman kerran vuodessa, lähinnä hätätapauksissa.. Maitotuotteet, hmmm, maitoa en ole juonut enää aikoihin, mutta vaihtelevia määriä jukurttia ja juustoa syön edelleen jos keho vastaa kyllä, kun kysyn siltä tarviiko se niitä just nyt. Mutta munia menee joka päivä, mielellään niitä omalla viljalla ruokittujen lähiluomukanojen munia, kaupan munat jotenki vähän tökkii vaikka luomua ovatkin.

Mää oon tuota ketogeenista miettinyt ennenkin, mut joku juttu siinä on ettei se mulle tunnu hyvältä nyt. Tässä asiapitoinen haastattelu aiheesta, ja onhan se niin että kyllä nuo tulokset puhuu puolestaan. Uskon silti että paras juttu mitä ihan jokainen meistä voi itsensä hyväksi tehdä on vähentää sokerin syöntiä (ja paras teko maapallon hyväksi on vähentää tehotuotetun lihan syöntiä), sillä se ihan oikeesti on vaan tottumuskysymys, ja takuulla ihminen pärjää ilman lisättyä sokeria. Ja jännää on, kuinka hetken päästä ei edes tee yhtään mieli ostaa saatika maistaa mitään pullaa/karkkia/limsaa/herkkua ym. Mulla on täällä yks 15-vuotias koehenkilö joka on huomannut ihan saman, ja sen kuinka huono olo oikeesti tulee jos joskus vetää sokeriöverit. (Fruktoosi onkin sitte yks mitä pitäis omassa elämässä tutkia enemmän.) Kunpa kaikki oppisivat ymmärtämään kehonsa viestejä ja syömään sitä mikä tuntuu hyvältä omassa kropassa.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Mitäs menit haluamaan!






Haa! Olen kyllä kuullut, että nykyään voi manifestoida mitä vaan hetkessä kunhan on vaan linjassa toiveensa kanssa ja kaikki esteet sen tieltä on raivattu pois ja mitä vielä. Mutta en ikinä olis uskonut että se oikeesti tapahtuu niin että sanoo tai ajattelee jotain, ja seuraavassa hetkessä se on silmien edessä. Tuo edellisessä postauksessa vaaniva oivallus nimittäin teki just niin, hyökkäsi ryminällä sieltä nurkan takaa! Ja yhtäkkiä on päivänselvää miksi mun on niin vaikeeta edes unelmoida mistään hyvästä, miksi olen niin monesti kieltänyt itseltäni jonkun asian haluamisen vedoten mielessäni siihen että siitä koituu vaan lisää vaivaa ja harmia. Kun mulla on nääs semmonen alitajuinen uskomus, että toiveiden täyttyminen on sitten loppujen lopuksi kuitenkin vaan pettymys, ja aiheuttaa syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kun en sitten kuitenkaan osaa oikein iloita siitä mitä sain.. Busted!! Mun mieli on vähän hämmennyksissään kun se jäi kiinni tämmösen tarinan sepittämisestä, mutta aa että tuntuu hyvältä nähdä viimein koko kuvio kaiken tän takana. Oon täällä pari päivää mutustellut tätä fiilistä, ja kuunnellut kun mieli kerii vielä enemmän auki tarinoidensa vyyhtiä. Oi elämä, on tää kyllä niin mielenkiintosta!!

torstai 10. tammikuuta 2019

Uutta potkua





Valoa tunnelin päässä. Siltä tuntuu nyt. Arki alkoi taas, ja vaikka se onkin pitkän lojuilun jälkeen näin alkuun melko rankkaa, niin silti se tuo päiviin kaivattua ryhtiä. Eka arkiviikon väsyjä olen paikkaillut nukkumalla parin tunnin aamupäiväunia, ja silti unta on riittänyt öihinkin ihan tarpeeksi. Päivät on jo pitempiä, ulkona edelleen kaunista, ja ennen kaikkea mieli on valoisampi. Mulla on jopa pientä suunnitelmanpoikasta kehkeytymässä tuolla mielen syövereissä, ja jotenkin musta myös tuntuu että joku huikea oivallus on ihan tuossa nurkan takana odottamassa paljastumistaan. Tällä viikolla alkaa myöskin kansalaisopiston jooga ja tanssitunnit, se on erityisen ihanaa, mua on jotenkin nyt tylsistyttänyt yksin treenaaminen tavallista enemmän (ja siksipä se onkin jäänyt melko vähälle). Ei muuta ku etiäpäin! Terveisin mummu lumen keskeltä

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Jotain tarttis tehrä..






"Jotenkin tuntuu että näin vuoden alussa haluais olla jämäkkä, ottaa jonkun suunnan, tavoitteen, tehä elämällään jotain merkittävää." Taas pulikoin näissä samoissa vesissä kuin tasan vuosi sittenkin. Jos jonkun tavoitteen tälle vuodelle tekisin, niin sen etten vuoden päästä olisi taas tässä samassa jamassa. Oli taas mahtavan kummalliset tämän vuoden ennusunet, niistä ei mitään tolkkua ota. Viime yönä muutin Kaliforniaan, se ei enää ollut tämän vuoden unia kylläkään. Jonkin verran tulevaa osaan kuitenkin ennustaa: kalenteri kertoo että tänä vuonna luvassa on muutama viikonloppu joogaopekoulutusta ja pari pikku reissua. Näiden lisäksi lähinnä odottelen ajan kulumista. Haluaisin taas alkaa maalaamaan, no mikäpä estää..?, ei kai muu kuin se ettei huvita tarpeeksi että viitsisin vaivautua.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Heippa 2018













Kiitos käynnistä! Tarjosit niin paljon hyvää, mutta myös monia mahdollisuuksia kasvuun. Eilen ennen vuoden päättymistä yritin miettiä kaikkea koettua, ja päällimmäisenä fiiliksenä oli paikallaan junnaaminen, sellanen ajatus ettei oikein mikä edennyt mihinkään koko vuonna. Sehän ei tietysti ole totta, ehkä ne ihan vuoden viimeisimmät ajat on olleet sellasta pysähtyneisyyden tunnetta.

Vuoden parhaisiin päiviin lukeutuu ehdottomasti naisten retriitti Kolilla. Tai sehän oli monta päivää, mutta mielessä tapahtumat siellä kietoutuu yhteen ja muodostaa yhden piitkän, vuoden parhaan päivän. Rummuttelu kallioilla, vaellus vesiputoukselle, uiminen vielä kylmässä Pielisessä, hyvä ruoka, vapauden tanssi kesäillassa siskojen kanssa, saunominen, kaikki tämä ja vielä paljon muuta. Ja ihmeesti kaikki muutkin vuoden parhaat hetket sisältää joko uimista, aurinkoa, tanssia, kohtaamisia heimolaisten kanssa tai vaeltamista.

Vuoden iloisimmat yllätykset tarjoili jooga, sekä joogaopettajakoulutus että ilmajooga. Yllätin ihan totaalisesti itsenikin lähtemällä joogaopekoulutukseen mukaan, enkä ole katunut hetkeäkään. (Hieman huonoa omaatuntoa olen tosin potenut siitä ettei päivittäinen harjoitus ole ollut ihan päivittäistä, mutta koska uskon että väkisin vääntäminen ei ole oikea tie, niin en jaksa stressata siitä sen enempää.) Ensinnäkin kaikki se, mitä mun keho (ja mieli!) pystyy tekemään ja se vieläpä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja bonuksena päälle kaikki uudet ihmiset! Niiiin kiitollinen!!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Taika-aika





Luontoäiti järjestää ihan parhaat ilotulitukset, muunlaisia en haluaiskaan nähdä. Ohjelmassa tänään hieman kuluneen vuoden muistelua, hieman kodin ja mielen siivoilua, ja illalla Pikkuneidin palautus kotiinsa. Mulla on pyrkimyksenä olla takas kotona vielä tämän vuoden puolella tekemässä muutamia uuden vuoden taikoja tai ainakin haluan ehtiä viettää aikaa ihan vain itseni kanssa. Rauhallista vuodenvaihdetta ja kaikkea ihanaa tulevalle vuodelle!

torstai 27. joulukuuta 2018

Sinne meni






Joulu ja jouluvieraat, jouluruuat ja suklaatkin melkein jo kaikki. Löysin (täältä) maailman parhaan sokerittoman kakun ohjeen ja se menee tiivistetysti näin: Sekoita kaksi kypsää banaania ja neljä kananmunaa blenderissä, lisää 10 tuoretta taatelia ilman kiviä, desi raaka- tai muuten sokeroimatonta kaakaojauhetta ja teelusikallinen leivinjauhetta sekä hiukan aitovaniljajauhetta. Sekoita tasaiseksi, kaada vuokaan, paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tein tästä pohjan puolukkaiselle (liivatteettomalle) juustokakulle ja kuorrutin koko komeuden sokerittomalla vauvojen hedelmäsoseella. Ja oli muuten hyvää, eikä syömisessä kestänyt kauaa.. Lähes sokerittomasta elämäntavasta johtuen makeat jouluherkut jäi aika minimiin, torttuja tein voitaikinasta ja keittelin kuivatuista luumuista soseen hilloksi = ei lisättyä sokeria. Lisäksi kokeilin ekaa kertaa tehdä raakakakkua, josta siitäkin tuli hyvää, nam. Konvehteja söin yhteensä ehkä 10 kpl, mikä on rutkasti paljon vähemmän kuin edellisten joulujen noin kymmenen paketillista.. Eikä tunnu että mistään olisin jäänyt paitsi.

Pikkuneiti oli joulun alla monta yötä mummulassa ja huomenna tulee taas yökylään. Tässä välissä nukun univelkaa pois ja vain lepään, jouluyöt oli yllättävän lyhyitä. Kaikki lapset oli paikalla vähintäänkin aattona (ja aattoyönä), ja viimeiset lähti koteihinsa eilen, ja tietty kaukolapsien kans piti viettää aikaa kun pitkästä aikaa tulivat käymään. Ilmajoogailtiin, neulottiin villasukkia, juteltiin, pelattiin ja kateltiin elokuvia. Ihan parasta