Elämää pellossa
keskiviikko 22. kesäkuuta 2022
Kesäpesäpäivät
sunnuntai 12. kesäkuuta 2022
Ruuhkaviikkoterveiset
sunnuntai 5. kesäkuuta 2022
Missä mun kesä?
tiistai 31. toukokuuta 2022
Retkellä
Paikallinen Pisa, jossa on myös torni (ei tosin kalteva, vaan kamala ritilälattiainen metallihökötys), johon en ainakaan minä uskaltautunut kiipeämään. Oli alkukesän vielä ötökätön, mutta hieman epävakainen päivä. Oi mikä metsä, ihanat ikiaikaiset kalliot, laelta näkymät kauas ja maisemassa noin miljoona vihreän eri sävyä. Mukana parhaat ystävät, kaikilla reput täynnä eväitä, ja mulla kamera kaulassa. Kaukana polulla nähtiin vilaukselta yksi muu ihminen. Eniten äänessä käki, muitakin lintuja kuului, ja välillä kun pysähtyi, pystyi kuulemaan maan puhetta. Ei autoja, ei taustamelua, vain luonnonrauhaa.
Opastaulu kertoo mm. näin: Pisan laki kohoaa 270 metriä merenpinnasta. Se kuuluu Kolin ja Vuokatin kanssa samaan muinaiseen vuorijonoon. Kova kvartsiittikallio on pysynyt ympäristöään korkeampana, kun eroosio ja jääkaudet ovat tasoittaneet maankamaraa. Vanhan metsän kätköissä elää monimuotoinen lahottajasienten, hyönteisten ja lintujen joukko.
perjantai 27. toukokuuta 2022
Yllätysvapaat
sunnuntai 22. toukokuuta 2022
Käsityömuisteloita
Mutta sitten esikoista odottaessa jostain tuli ajatus kutoa pikkuisia vaatteita, muistan tehneeni ainakin nutun, housut ja pipon, mintuvihreät keltaisilla resoreilla. Ja kun isot lapset oli pieniä, innostuin ompelemisesta. Ostin jopa saumurin, ja kiertelin varmaan viikoittain kangaskaupoissa katselemassa kivoja collegekankaita. Aika monet leikkivaatteet tuli silloin tehtyä, joitain mekkojakin ja muuta juhlavampaa. Sitten kaikki käsityöt jäi moneksi vuodeksi unholaan. Ehkä se oli sitä aikaa kun puutarhahulluus vei mennessään, eikä paljon muuta ehtinyt tehdä kuin tonkia maata ja hoivata lapsia. Muistan pyytäneeni äitiä opettamaan tekemään villasukan kantapään, että ehkä ainakin yhdet villasukat (tai todennäköisemmin yhden villasukan) olen tehnyt joskus vuosituhannen vaihteessa.
Heti maallemuuton jälkeen päätin opetella virkkaamaan, ehkä olin nähnyt jossain jonkun virkatun jutun ja halusin oppia tekemään samanlaisen. En enää tarkalleen muista mistä netin syövereistä löytyi kuvalliset ohjeet virkkaamiseen, ja niitä aloin sitten vaan kääntämään vasemmalle kädelle sopiviksi. Itse asiassa juuri virkkausjutut johdatteli mut blogien pariin, ja sieltäpä tuli innostus alkaa kirjoittamaan tätä omaa blogia, vuonna 2009(!). Virkkaaminen oli kivaa ja lopulta myös helppoa, kehittelin valmiiden ohjeiden pohjalta jopa oman pipomallin. Virkattuja pipoja on syntynyt vuosien varrella eri väreissä useita kymmeniä, olen käynyt erilaisissa myyjäisissä ja muualla niitä myymässä, ja vieläkin niitä löytyy sekä kotoa että kahvilapuodista. Ja tietty aina talvella omasta päästä, enpä ole juuri muita pipoja käyttänyt vuosiin.
Kesällä 2017 meillä oli brittiläinen kutova kokkipoika tekemässä peltoapulaisille ruokaa, ja vapaa-ajalla villasukkia. Jostain kätköistä löytyi puikkoja ja lankakeriä, ja iltaisin tämä britti opetti meidän muille apulaisille neulomista. Olihan sitä pakko itsekin yhdet sukat tehdä, ja luulen että siitä alkoi neuloosin esiaste. Ensin hyvin maltillisesti ehkä yhdet villasukat talvessa. Nyt parin viime talven aikana on neulehommelit vähän ryöpsähtäneet, ei ehkä vielä karannet käsistä kuitenkaan. Liikkeellä saattaa olla myös pienesti orastavaa kiinnostusta vaatteiden ompeluun..
Niin ja tietty on sitten vielä kaikki makrameejutut ja helmikorvisten ompelu ja ehkä vielä jotain muutakin käsityöksi luokiteltavaa..
sunnuntai 15. toukokuuta 2022
Uuteen viikkoon
Tässä on nyt ollut tämä parin viikon melkein-loma, joka on kylläkin hujahtanut ohi vähän liian nopeasti. Mihinhän aika on tällä kertaa kulunut?? Toki on ollut muutama työkeikka, joogaa ja muuta, sekä etä- että lähi - enhän mä vissiin oikeesti osaa lomailla.. Neuloosi on vähän rauhoittunut, olen saanut valmiiksi yhden kesäpaidan sekä hameen, ja vielä huvittelis tehdä pellavainen kesäneule jos jostain löytyis langat sellaseen. Pihahommia oon päässyt tekemään sen mitä tuossa pikkupihalla niitä on: yhden nurkan kaivaukset, heinien haravointia ja enimmäkseen vaan kevään etenemisen ihmettelyä. Puutarhakaupasta hain jo tomaatin- ja paprikantaimia, ne asuu vielä sisällä.
Tiistaina on kesäkahvilan avajaiset, ja sielläpä sitten olen paikalla ainakin tämän kuun loppuun asti aina kun auki ollaan. Huomisen otan ihan rennosti, yin ja zen olkoon täysikuupäivän teemat. Ja tiistaina saattaa alkaa myös kesäjooga, se on yhdestä osallistujasta kiinni, nähtäväksi jää miten käy.
Päivärytmi on pikkusen keikahtanut iltapainotteiseksi. Nyt kun ei ole joka aamu aikaisia herätyksiä, lukiolaisellakin on vain parina päivänä aamutunteja, ja illat on yöhön asti valoisat niin ei ymmärrä lähtä nukkumaan ajoissa. Ehkäpä jatkossa täytyy ihan laittaa kello yhdeksältä soimaan, jotta aamuissa säilyy jossain määrin leppoisuus. Just nyt haaveilen ehjistä pyöränrenkaista, aurinkoisista päivistä ja uimisesta(!!!), sataa saa noin joka kolmas päivä muutaman tunnin ajan. Naapurin takapihalla on vielä pieni lumivuori, jospa ois niin lämmintä että se sulais pian pois.