Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

torstai 20. syyskuuta 2018

Pätkä joogasutraa pohdittavaksi


"Mennyt kärsimys on jo koettu. Sille ei voi enää tehdä mitään. Meneillään oleva kärsimys on liian myöhäistä pysäyttää. Tuleva kärsimys on kuitenkin mahdollista välttää. Se edellyttää vastuunottoa. Meidän on lopetettava olosuhteiden ja muiden syyttely. Meidän on lakattava käyttämästä energiaamme sellaisten asioiden murehtimiseen joille emme voi mitään. Joogaa voi soveltaa omaan elämään välittömästi, ja näin tehdessään saa myös eväitä muiden auttamiseen.


Kärsimyksen välttämiseen on kaksi hieman erilaista lähestymistapaa. Toisessa keskitytään eliminoimaan kärsimyksen lähteet. Toisessa keskitytään henkisen autuuden kokemiseen. Riippumatta siitä kumpi omaa harjoitusta hallitsee, lähes kaikki harjoittajat tarvitsevat molempia. Meidän on tiedettävä mikä sitoo, jotta voimme välttää sitä. Meidän on myös tiedettävä mikä vapauttaa, ja keskitettävä huomiomme henkisiin mahdollisuuksiin.


Juuri nyt ja joka hetki tästä eteenpäin voimme tehdä valinnan, joka muutta tulevaisuutemme. Ymmärrys karman periaatteista auttaa meitä näkemään että menneet kärsimykset ovat vain toissijaisesti toisten aiheuttamia. Ulkoinen tekijä, oli se sitten henkilö tai huono sää, toimii kimmokkeena sisäiseen kokemukseen. Oli kimmoke mikä tahansa, kokemus on vain ja ainoastaan omamme. Se nousee omista painaumistamme. Kun muistoa menneestä kärsmyksestä valaisee joogan tieto, siitä voi ottaa opikseen. Sama koskee sitä mitä koemme juuri nyt. Ulkoiset olosuhteet, psykofyysinen kulkuvälineemme samoin kuin meneillään olevan kokemuksemme laatu ovat ne puitteet, jotka muodostavat meille omasta asenteestamme riippuen joko vankilan tai oven vapauteen. Olosuhteet ja kokemukset eivät määrää tulevaa kohtaloamme, vaan se tapa jolla näihin suhtaudumme ja mitä valintoja nykyisessä tilanteessa teemme."


(Olen siis ehtinyt hieman opiskella joogafilosofiaakin tässä hitaan viikon aikana..)

Kuvat viime viikolta Tahkolta.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Vähän ku loma





Tässä on nyt kokonainen viikko ilman vuuffereita, mikä tarkoittaa ihan erilaisia työrutiineja, eli käytännössä ei töitä juuri ollenkaan.. No tietty aina vois jotain tehä, mut nyt ainakin pitää oottaa että kellari viilenee tarpeeksi jotta sinne voi perunat ja porkkanat viedä, joten niiden nosto saa suosiolla odottaa ens viikkoon. Eilinen kului asioilla, pienimmäiselle ajokorttilupaa hakiessa (sentään vasta mopokortti!), ja ipanan luistintenmetsästyksessä. Tänään on ollut aikaa pestä pyykkiä, siivota keittiötä, vähän virkata, kuleskella pihalla kameran kanssa, ja nyt istuskella koneella.. Tosi harvinaista herkkua. Huomenna on tapaaminen anatomian ryhmätyön merkeissä, tostai ihan tyhjää, ja perjantaina lähen kohti Jyväskylää. Viikonloppu täynnä luentoja, mutta perjantaina olis muutama tunti aikaa kuleskella kaupungilla. Oisko antaa vinkkiä mitä kivaa siellä vois tehä tai nähä, kun on kävellen liikenteessä?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Seuraava etappi






Viikonloppu puolessavälissä. Tänään on ostettu tilalta sadekuurojen saattelemana, kamat on vieläkin autossa, joku muu saa ne tyhjentää. Nyt pieni hetki hengähdystä, juon ehkä kupposen teetä, lämmitän saunan, ja kudon pätkän sukkaa. Sitten on aika ottaa lahjapaketointijutukat esiin ja alkaa askartelemaan kuusvuotispakettia huomiseksi. Lupauduin apukaitsijaksi kaverisynttäreille, joten voipi tulla melkoinen hulinapäivä. Ens viikolla onneksi pääsee vähän hellittämään töissä, ja viikonlopuks reissuun.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Valmistautumista viikonloppuun






Sillä taas on aika ostaa tilalta, ja taas ollaan menossa naapurin lammastilalle yhteistapahtumaan myymään luomua. Eilen nostettiin ekat rivit perunaa, nyt ne pitää vielä lajitella ja pakata, tänään sadepäivänä korjataan myyntipöytää ja laitellaan kaikki tarvikkeet valmiiksi, vielä ennen lauantaita pitäis suurimmat porkkanat käydä nykäsemässä pellosta, ehkä myös punajuuria jos löytyy, lehtikaalia ainakin otetaan myyntiin, violettia pensaspapuakin elleivät ole ylikasvaneet jo, ja pari säkkiä puolikuivia sipuleita. Harmi kun hedelmiä ei vielä tule yli oman tarpeen, olishan se hienoo kaupata paikallista päärynää ja luumua tai edes luomuomenoita.. Mene sinäkin tilavierailulle tutustumaan lähialueen tuottajiin!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Mene metsään!










Tai käy kansallispuistossa! Mahtava päivä Tiilikkajärvellä eilen! Luonnon-ah-kauneutta, hiljaisuutta, vain muutama kanssavaeltaja, eikä yhtään ötökkää (eikä käärmettä)! Ja olis pitänyt ottaa uikkarit mukaan, sitä lähtiessä mietin mutta jätin ottamatta, vesi oli vielä lämmintä! Oikea taikapäivä!

lauantai 8. syyskuuta 2018

Yhä ylös yrittää








Eilinen paikallinen taiteiden yö -tapahtuma tarjosi hurjan paljon kaikenlaista. Niin paljon että monenlaista hauskaa jäi näkemättä ja kokematta kun yksi ilta ei kerrassaan riitä kaikkeen. Tällaset kivat, ihmiset liikkeelle saavat tapahtumat pitäis ehottomasti olla kakspäiväsiä! Pääsin kuitenkin käymään kirkontornissa. Jono oli pitkä, ja vain pari kourallista ihmisiä pääsi kerrallaan oppaan kanssa kiipeilemään rappusia noin 30 metrin korkeuteen.

Kunnan kotisivulta napattua: "Kirkon on suunnitellut arkkitehti Frans Anatolius Sjöström vuonna 1877. Kirkkoa rakennettiin vuosina 1877-1880. Kirkko vihittiin käyttöön 10.10.1880. Puukirkko haluttiin rakentaa mm. hintasyistä. Kirkon koristeellisuuden pelättiin nostavan kustannuksia liikaa. Kirkon rakentamiseen varattiin 2500 hirttä, kivijalan kivet ja runsaasti lautatavaraa."

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Yltäkylläisyyttä




Erään projektin seurauksena tupaan on muuttanut uusia vanhoja huonekaluja "kesämökiltä". Koti näyttää ihan uudelta, jotenkin tosi täydeltä yhtäkkiä. Mutta sen huomaan, että vuosien raivaustyön tulokset on vihdoin nähtävillä, on niin paljon kevyempi olla kun ihan joka paikka ei pursuile tavaraa. No siis, vanha punainen pöytä löysi uuden kodin porrashuoneen ikkunan alta, harrastuspöytänä.

Viime aikoina on ollut niin paljon syytä kiitollisuuteen. Vaikka olosuhteet viljelylle onkin olleet haastavat eikä paljon mitään ole myyntiin asti kasvanut, niin monenmoista lähiluomua on omaan käyttöön kuitenkin riittänyt. Tällä hetkellä iloitsen niin kovin omista luumuista ja päärynöistä! Luomutarkastajakin sanoi ettei kovin usein pääse maistamaan kotimaista luomupäärynää. Ja ai että ne onkin hyviä! Makeita ja mehukkaita.

Kitkemisurakan keskellä ilahduttaa ihanankirjavat vaahteranlehdet, joita poimin talteen kuin aarteita. Voipi olla että askartelut jää vähiin ja lehdet kuivuu käppyröiksi, mutta jo lehtien säilöminen muistoihin muutaman kuvan avulla lämmittää sekin mieltä hurjasti. Ja ties mitä taikaa on vielä tuloillaan! Syyspäivät kanojen kanssa, vaikkapa.