Suloinen sunnuntai

Lämmin, aurinkoinen ja tuulinen. Ja ihanan hiljainen, sillä meillä oli täällä kaks viikkoa yks vuufferi kahden lapsensa (7 ja 9 vee) kanssa, ja eilen he lähtivät toisaalle jatkamaan seikkailujaan. Olipa ihana herätä ihan omaan tahtiin, eikä kello kuusi ovien paukutteluun ja hepreankieliseen nahisteluun. Kuu on kuulemma tänään kaloissa, mitä ikinä se tarkoittaakaan, mutta ainakin kannattaa löytää aikaa vain olemiseen. Ja niin olen totisesti tehnytkin. Ollut koko päivän ihan pihalla ja vain hengitellyt. Vähän joogannut, kierrellyt kameran kanssa puskissa napsimassa kuvia ja herkkuja, ja pulahtanut uimaan. Kunnon palautumispäivä, näitä välillä tarvii.

Värkkyitä

Postista paketillinen luonnonhelmiä ja lankaa mikromakrameiluun, viime syksynä Nizzasta rannalta kerätyt kivet, vintiltä säkillinen pipolankoja, kaupasta uusia herkkuvärisiä sukkalankoja ja muutama iso rullallinen moppilankaa, metsästä keppejä. Mun huoneessa on pienoinen kaaos, kun yritän kehitellä jotain nopsakoita juttusia Sydämen syystapahtumaan. Toisaalta just nyt tuntuukin ihan oikeelta siirtyä pihatöistä käsitöiden pariin, ulkona alkaa jo tuoksua loppukesä ♥♥

Tänään jännää

Meillä sataa vettä! Harvinaista herkkua tälle kesälle, vaan ihmeestipä kaikki on kuitenkin kasvanut, ehkä nurmikko kärsinyt eniten muttei mitenkään liian pahasti. Ite vietän lököpäivää (taas!), muut lappaa polttopuita pinoon, siellä on jo tarpeeksi porukkaa siihen hommaan. Voin keskittyä käsitöiden tekemiseen, kuten sateisena päivänä kuuluukin.

Menen illalla katsastamaan yhtä asuntoa, kääks! Ajatus omasta rauhasta tuntuu supertarpeelliselta just nyt. Tää on ensimmäinen kämppä joka näytti niin kiinnostavalta että kysyin näyttöä. Tosi varovaisin mielin sinne menen, niillä on jonossa muitakin potentiaalisia vuokralaisia. Mut katotaanpa miltä tuntuu, puolin ja toisin.

Uusi arki

Mun vauva aloittaa lukion ylihuomenna! Huomenna mennään kirjakauppaan kun aikaisemmin ei olla ehditty koska kesä ja loma ja työ ja reissut. Pellolla hommat vielä jatkuu muutaman viikon, ja mulla alkaa työt kansalaisopistolla syyskuun puolessa välissä, näillä näkymin kaksi joogaryhmää viikossa. Sillä tienaa jo melkein sen verran että vois jonkunlaista vuokraa maksaa. Tässä yritänkin pikkuhiljaa käynnistellä asunnonetsintää, nyt vihdoin tuntuu siltä että olis aika hankkia oma elämä. Uusia tuulia päin ja silleen.

Meininki

Viikonloppu erilaisilla festareilla. Ei yhtään kännistä örveltäjää, ei tupakansavua, ei makkaraperunoita, ei lävistäjiä, tatuoijia tai benjihyppääjiä, ei musiikkia liian kovalla, sen sijaan rutkasti rakkautta, haleja ja hyviä viboja. Kolme kokonaista päivää magnesiassa siis, ja olihan se! Ihanaa mutta rankkaa, joka aamu käppästä torin laidalle odottelemaan lauttaa, raahata mukana joogamattoa plus extravaatteita repussa, juosta pitkin Suomenlinnaa tapahtumapisteeltä toiselle, jonottaa jopa tunteja aina yhteen workshoppiin, ja illalla väsynein jaloin kävellä takas kämpille muutaman tunnin unille, jotta seuraavana päivänä jaksaa saman ruljanssin uudelleen.. Plus noin viis tuntia junassa mennen tullen. Mutta kuten sanottu - ihanaa oli kuitenkin! Ohjelmaa oli niin paljon ja hyvää, että paljon jäi kokematta koska ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa, kaikkiin ei vain jaksanut raahautua, ja muutamiin oli ihan liian pitkä jono jo liian varhain. Sain noihin kolmeen päivään kuitenkin mahdutettua sekä itkua että naurua, yksinoloa ja ystävien tapaamista, esivanhempien piilotettujen tunteiden kohtaamista, pari mielenkiintoista luentoa, paljon mantraamista ja muita ääniä koska ne kiinnostaa erityisesti, vähän joogaa asanaharjoituksen muodossa, meditaatioita, villiä tanssia, rumpurentoutusta, kaakaoseremonian, niin paljon turhasta luopumista, sekä huikeimpana kokemuksena hengittämistä. Noin tunnin ohjattu kollektiivinen hengitysharjoitus ja melkein leijuin (niin kuin varmaan kaikki noin viiskymmentä muutakin), en olis halunnut palata takasin kehoon ollenkaan. Ihanaa olla minä!

Rauhaa

Ah, mikä viikko takana! Superihana, superkesäinen, superkiireinen, superlämmin, supersuperviikko! Saatiin kesäkyläilemään kaksi omaa lasta useammaksi päiväksi, vadelmatkin yllättäen kypsyivät joten joka päivä oli marjanpoimintapäivä, kahtena päivänä oli tanssikurssi työpäivän jälkeen, ja kolmen tämänkesäisen wwooferin lisäksi yksi viime kesältä tuli serkkunsa ja isänsä kanssa käymään. Syötiin päivällistä ja jäivät vielä telttaan pihalle yöksi, kun kaikki huoneet talosta oli käytössä. Huh! Eipä montaa hetkeä ollut ihan vain itseäni varten (aamujoogassa kuitenkin kävin, tottakai!). Nyt on ihan kuin toinen maailma, lämpötila putosi kahdessa päivässä 20 astetta, jopa vähän ripsuttaa vettä, lapset on palanneet koteihinsa ja se täälläasuvakin lähtenyt vielä loman viime metreillä sukulaisten luo kyläilemään, wwooferit vähentyneet yhteen, eikä marjatkaan enää kypsy hurjaa vauhtia. Vihdoin on aikaa vetää henkeä, seurustella kanojen kanssa, lämmittää leivinuunia, ja ihmetellä tätä ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta ♥

Kanatuisten paluu

Pitkän odotuksen päätteeksi viimein tällä viikolla he saapuivat: Annabelle, Matami, Kaneli ja Pikkis. Kesyjä, tulivat pihaparvesta ja ovat samaa erää kuin viime vuoden kanatuisetkin. Muutaman munan ovat jo pyöräyttäneet, ulos eivät vielä uskalla. Ehkä emme päästä heitä ollenkaan vapaasti ulkoilemaan, naapurin koira on liian lähellä. Kanaonni ♥♥♥♥