Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

tiistai 14. tammikuuta 2020

Enemmän taikaa





Hei sinä ihana! Heräsitkö tänä aamuna hymy huulilla ja sisin täynnä innostuksen hyrinää? Jos et, niin mietipä millä pienillä keinoilla voisit tehdä olosi ja elosi vähän taianomaisemmaksi? Jos joisitkin aamusmuuthin kristallilasista? Pukisit normivaatteiden alle ihanimmat pitsialusvaatteesi? Laittaisit kiiltoa huuliin, lakkaa kynsiin, tuoksua korvan taakse, korkkarit jalkaan? Varaisit hemmotteluhoidon? Kokkaisit itsellesi ihanan aterian laadukkaista raaka-aineista ja söisit sen kynttilänvalossa? Sujahtaisit illalla ylellisten satiinilakanoiden väliin?

Törmäsin tällaiseen upeaan ajatukseen, että tehtäis ihan tavallisesta elämästä vähän erilaista kiinnittämällä huomio pieniin ihaniin juttuihin, pysyis mieli parempana ja fiilis korkeella. Mutta.. ne keinot on itellä vähän hakusessa. Mitä jos mä rakastan hiipiä kotosalla villasukat jalassa, meikit ja laittautuminen ei oo ollenkaan mua, enkä mä saa mitään kiksejä mistään ylellisyysesineistä (on mulla toki eteerisiä öljyjä, joten tuoksupuoli on sentään hoidossa)? Mä nautin kulkee luonnossa, napsia kuvia kaikesta kauniista (nämä kuvat eiliseltä tutkimusretkeltä), opiskella itseäni, syödä lähes joka päivä samaa helppoa ruokaa.. Ehkäpä nämä on sit sitä mun elämän taikaa, vaan mietittäväksi jää miten sitä vielä voisi lisätä. Sillä tietenkin haluan lisää taikaa elämääni, kukapa ei!

Mikä tois sun elämään lisää taikaa?

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Mitä jos?


Jos kaiken tämän tylsyyden ja tekemättömyyden ja tietynlaisen yksinäisyydenkin oppisi näkemään siunauksena ennemmin kuin kirouksena. Että vihdoin on mahdollisuus oppia nauttimaan omasta seurastaan, kuuntelemaan omia tarpeitaan. Vaan hiukan on kivinen tämä tie kyllä, vaikkakin ajan myötä selkeesti jotain tapahtuu. Eilen alkoi työt, ja huomasin että tälleen neljän viikon tauon jälkeen olikin yllättävan vaikeeta olla äänessä koko tunnin (vaikka kyllä siihen seittemäänkymmeneenviiteen minuuttiin mahtuu aika paljon hiljaisuuttakin).


Jos vähentäis vielä entisestäänkin kaikkee kulutusta. Vähentäis syömiskertoja, turhia ruokia, lämpimän veden - ja miksei vaikka vessapaperin käyttöä, ylimääräisiä valoja, laitteita, liikaa lämmitystä. Tavaroita en edes mainitse. Mitä sitä ihminen oikeesti elääkseen edes tarvii? Ei paljon mitään. Vois näin erakoitumisen lisäksi alkaa myös askeetikoksi.


Jos myis kaiken omaisuuden pois ja menis luostariin (tai töihin..). Tai muuttais jonnekin lämpimään, Balille vaikka kun siellä on kuulemma halpaa asua, ja opettais vaan joogaa ja nauttis elämästä. Tänään olen tehnyt yhden palapelin, kastellut kukat, intouduin jopa joogaamaan, ja lueskelin koneelta yleisen asumistuen juttuja. Jännä elämä. Vois ees mennä laiskasti istuskelemaan johonkin rannalle.


Jospa ees ulkona olis semmoset kelit että pystyis käymään kävelyllä päätä tuulettamassa. Pelkkää luistinrataa joka suuntaan, nytkin jänskättää lähtä ajeleen töihin syrjäkylälle, minkähänlaista pomppurytinäjytinäkyytiä on tänään tarjolla. Sitä kohti.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Minne kaikki on menneet?





Eipä sillä että koskaan mitään suurta verkostoa tämän blogin kautta olisin saanutkaan (tai halunnutkaan saada) rakennettua, ja alkaahan tämä alustakin varmaan olla jo aikansa elänyt, mutta jotenkin on entistäkin hiljaisemmaksi käynyt elo (täälläkin..). Missä kaikki on? Instassa ehkä (niinkuin minäkin), twitterissä (kuulemma tylsää), nuoriso snapchatissä, pitäisköhän alkaakin juutuuberiksi, vai mitä näitä vielä on.. Tai ehkä ihmisillä onkin nykyään oikea elämä, niin ei tartte virtuaalielämää niin ahkerasti viettää. Itellä tämä blogi on toiminut päiväkirjana, paikkana jonne olen voinut kirjata sellaisiakin asioita joita ei fb:ssä kavereille jaeta eikä ne välttämättä näy instaan päätyvissä kuvissakaan. Samanlaisena aion tämän jatkossakin pitää, yhtenä osasena mua. Muiskis kaikille jotka täällä piipahtaa!

perjantai 3. tammikuuta 2020

Oletuksia



Olisin voinut kirjata ylös oppeja ja oivalluksia viime vuodelta, mutta vuoden vaihtumisesta on kulunut jo liian monta päivää, joten sen sijaan päätinkin ettei enää tarvitse katsella taaksepäin, paitsi joka kuukaudelta kuvan verran (vaikka niistäkin on jo parhaat näytetty).



Nyt käännetäänkin katse tulevaan. Tälle vuodelle on muutama juttu, jotka oletettavasti tapahtuu, mutta suurimmksi osaksi kaikki on vielä ihan kysymysmerkkiä, ja ties minkälaisia käänteitä vuoteen mahtuu. Ja sepä onkin varsin jännää se!



Joogatyöt jatkuu ainakin kevätlukukauden. On tehty vähän räätälöintiä ryhmien kanssa, sillä osa syksyn ryhmistähän oli vain lainassa ja palautuu hetkeksi takaisin alkuperäiselle opelle, mutta koko kevään ohjaan oletettavasti viidestä seitsemään ryhmää viikossa.


 
Joogakoulutuskin jatkuu, tai oikeammin alkaa kokonaan uusi juttu. Viisi pidennettyä viikonloppua koulutusta Helsingissä(!!). Sen tiimoilta toivon kehkeytyvän uudenlaisia työkuvioitakin vähän myöhemmin, saapas nähdä kuinka käy!



Kesätyötkin kelpais, vaikka ajatus kesälomasta ja mahdollisuudesta harrastaa kotimaanmatkailua ja muita kesäaktiviteetteja kiehtookin ihan täysillä. Niin tai näin, kesältä eniten odotan laiskoja päiviä luonnossa sekä tuntevani auringon lämmön iholla.



Minkälaisia oletuksia sulla on tälle vuodelle?

maanantai 30. joulukuuta 2019

Kolme lempparia





Kävinpä tässä eräänä - sinä ainoana - hurjana pakkaspäivänä moikkamassa kolmea mun lempiasiaa: aurinkoa, rantaa sekä metsää. Nämä kaikki löytyy vartin kävelymatkan päästä kotoa, ja varmasti vietän jatkossa täällä paljon aikaa kunhan tulee kevät ja kesä ja valo ja lämmin. Oli oikein voimaannuttava tapaaminen, vaikkakin naama meinasi jäätyä ennen kuin pääsin takas kotiin lämpimään.

Kivaa vuodenvaihdetta jokaiselle!
(Mitä jos kuvat oiskin NÄIN isoja??)

perjantai 27. joulukuuta 2019

Joutilas joulu - ja nyt liikkeelle!





Joulun just jaksoin vaan olla ja öllöttää, joulupäivänä siirryin omaan kotiin kun lapsetkin sekä joulukissa lähtivät omiinsa. Eilen tekemättömyys teki jo melko tiukkaa, joten suunnittelinpa sitten vähän kevään joogaohjelmia kun tuntui että pitää vähän liikahdella. Tänään tulikin pakollinen meno kaupunkiin, kun kännykästä hajosi laturi. Samalla käväsin kirpparilla ja ruokaostoksilla, enkä ollutkaan ainoa ihminen liikenteessä.. Pitkästä aikaa aurinkokin näyttäytyi, harmittavasti vaan just sen valoisan ajan olin menossa. Illansuussa päätin lähteä seikkailemaan ulos tuonne kirpsakkaan pakkassäähän (ehkä tosiaan tarttisin sen koiran kiskomaan mut pihalle, tai sit miehen - hmmm, kumpikohan olis helppohoitoisempi..). Kuljin pimeässä teitä ristiin rastiin, löysin oikopolun, kävin katsomassa kotia takapuolelta (tuolta alimmassa kuvassa olevan vaalean talon edestä), kävelin rantaan ja löysin sieltä metsän - tai puistoko lie, paljon isoja kuusia kumminkin ja polku myös näin lumien aikaan, meinas ihan liikutus tulla. Kohta tupsahdin polulta takas asutuksen pariin tuntemattomassa kohdassa, ja hetken oli jännä fiilis kun yritin arvuutella miten kauan kestää ennen kuin tiedän missä tarkalleen olen. Ei kestänyt kovin kauaa, joten kiersin vielä pienen ylimääräisen lenkuran ennen kotiinpaluuta. Ens kerralla pitääkin heittää sama lenkki päivänvalolla. Ja jotain muutakin liikkumista on pakko keksiä, näin pienessä kämpässä ei tule montaa askelta päivässä otettua..

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Se tulee





On vuoden pimein päivä, ja oikein nautin tästä joutilaisuudesta ja mahdollisuudesta kääntyä sisäänpäin, olla olemassa vain itselleen. No joulua vois tietty pienesti laitella tänäänkin, vaikka paljon on jo valmiina. Joulukukat paketissa, ruokia hommattuna ja jotain jo tehtynäkin, omassa pikku (huone)kuusessa pienenpienet valot. Ja mikä tärkeintä: kaikki lapset sadan kilometrin säteellä, melkein täällä siis. Niillä on yhteisiä hommeleita, ovat järjestäneet keskenään ohjelmaa, pakohuonetta, elokuvissakäyntiä ja sen sellaista kivaa myöhäiseen huomisiltaan asti, sitten ainakin osa tulee tänne vanhusten luo maalle, ja viimeistään aattona loputkin. Eli vietetään vielä tämä joulu perinteiseen tapaan kaikki yhdessä, sitten uudella vuosikymmenellä voidaankin alkaa luomaan uusia perinteitä. Hyvää joulua!

Kuvat viime vuodelta näihin aikoihin, nyt on vähemmän sekä lunta että auringonpaistetta.