Rullaati rullaa

Ja iso huoh - silleen hyvällä tavalla. Kaikki onlineryhmät pyörii ja arki rullaa taas omia latujaan. Vaan enpä olis ihan äkkiä uskonut että niin sitä vaan meikäläinen esiintyy "videolla". Kohta alkaa olla kevään viimeiset kansalaisopistojen tunnit, ja on tullut kyselyitä josko etäjoogaa vois silti vielä jatkaa.. Ehkä kehittelen jotain jos kysyntää kerta löytyy. Ensin täytyy selvitellä nuo yrityskuviot, nyt on ollut niin kiireistä(!) etten ole ehtinyt niihin paneutua. Kansalaisopiston kausi kun loppuu, niin lähen pariksi kuukaudeksi naapurin marjatilalle töihin, tälleen on alustavasti sovittu, jei!

Etätätä

Kohta sanon ison "huoh"in. Kohta, kun olen saanut kasattua opiskelijat niistä kahdesta viimeisestäkin ryhmästä, jotka sain tänään sovittua että siirtyvät etäopetukseen. Puheluita rehtoreiden kanssa, sähköposteja, lupien keräämistä whatsappia varten, kymmenien numeroiden tallentamista kännykälle, ryhmien muodostamista, viestintää, siinä sivussa zoomin käytön opiskelua, testi"kokouksia" perheenjäsenten kanssa, säätämistä, miettimistä miten äänen saa kuulumaan tarpeeksi kovalla, miten valaistus riitää illalla, miten sais päänkin näkymään kuvssa ymym. Paljon enemmän kuin yhden viikon työt, ja siihen päälle vielä sitten itse opetus. Vastapainoksi tarvitsen metsää, joka päivä edes pienen annoksen.

Muistettavien listassa: pue rintsikat ennen liveä.

Samaa ja uutta

Olen pyrkinyt viettämään aikaa ulkona joka päivä. Välillä on niin keväinen fiilis jo, ja välillä tuulee niin että korvat soi. Tässä eräänä päivänä päivänä herätin auton horroksesta ja ajelin Väisälänmäelle tervehtimään talvea ja metsää, ja kiipesinpä näkötorniinkin ihailemaan maisemia.

Kaikki tutut joogaopet on siirtyneet verkkoon. Nyt olisi niin kätevää käydä vaikka kenen tunnilla, mutta omakin opetus siirtyy viime viikon tauon jälkeen verkkoon huomenna. Saas nähdä kuinka tekniikka toimii, miten oppilaat osaa tulla mukaan, ja kuinka hölmöltä tuntuu itekseen hölistä olohuoneen nurkassa. Jännittävää!

Kevään tuntu

Joka iltapäivä kun on keväisen aurinkoista, kävelen kiertotietä metsän kautta rantaan ja sieltä toiseen metsään hakemaan hyvää tekeviä metsämolekyylejä. Puoli tuntia puiden sylissä rantakalliolla kasvot aurinkoon päin tekee jo ihmeitä. Lämmittää ja maadoittaa. Tänään kevät tuoksui jo enemmän, sohjo litsahteli askelten alla, tityyt laulelivat ja kuului joutsenten töötöttelyä kun laskeutuivat jäälle (ylin kuva). Metsikössä on ollut viime päivinä ruuhkaisempaa - koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, lapsiperheitä, kännykkäkuvaajia. Sinne kyllä muuten mahtuu, mutta näitä aurinkoisia kallioita on oikeestaan vain yhdessä kohdassa, siihen sai tänäänkin vähän jonottaa.

I ♥ arki

(Tai no, pieni tarkennus: I ♥ mun arki.) Matka siitä rasittuneesta suurperheen äidistä jolla piti olla aina kaikki langat käsissään tähän seesteiseen yksineläjään on ollut pitkä ja vaatinut hurjasti sopeutumista. Vaikka kaikki on ollut omia valintoja ja oon kyllä tykännyt elämästäni suurimman osan aikaa muutenkin, niin pakko silti myöntää että mun elämä just nyt on kyllä parasta ikinä! (vielä jos jotain toivoisin, niin jonkun jonka kanssa jakaa tämä kaikki, mutta ehkä senkin aika vielä tulee)

Aamuisin saan herätä rauhassa omaan tahtiin, venyä sängyssä pohjustamassa tulevaa päivää just niin kauan ku huvittaa (paitsi perjantaisin ku pitää olla töissä jo kymmeneltä - aamupäivällä!), syödä brunssin rauhassa - lähes aina sama muna-juusto-kurkku-hapankaali-pähkinä-avokadohässäkkä, hörppiä hissukseen teetä, tehdä pitkälle iltapäivään just sitä mitä huvittaa. Yleensä huvittaa ratkoa japanilaisia ristikoita, lukea kirjoja, käydä kävelyllä, suunnitella tulevia kuvioita, tai värkkäillä kaikenlaista, viime aikoina taas vaihteeksi makrameejuttuja. Sitten päivästä riippuen joskus neljän jälkeen teen ruuan, syön ja sit onkin jo aika lähtä töihin. Iltaisin saatan kattoo vaikka elokuvan tai jotain sarjaa, sit iltatoimille ja nukkumaan. Niin ihanan simppeliä! Viikonloput menee suunnilleen samalla kaavalla, mutta viime viikon jäljiltä huomas että tuommoset pitemmät lomat on vähän niinku liikaa. Tietysti oli kiva nähä kaikki lapset ja lastenlapset (ihmis- ja eläin-), mutta kestipä aika pitkään palautua sellasesta epäarkiviikosta.

Kaunis kevättalvi

Laitan tänne talteen näitä viime viikon ♥ aurinkoisia ♥ lumikuvia ♥. Tällä viikolla ei sää ole suosinut meitä lomalaisia ihan yhtälailla, mutta viime viikon ehkä kuuden päivän aivan huikea kevätputki säilyy kyllä muistoissa pitkään. Lomatekemistä on silti löytynyt: uimahalleilua, joogaa ja aikaa ystävien kanssa. Huomenna suuntaan Tampereen kevääseen, ja maanantaina takas arkeen - toivottavasti hyvin levänneenä ja palautuneena.

Mukavaa maaliskuuta! ♥♥

♥♥♥

- eli aurinkoisena kevättalven päivänä lapsenlapsen kanssa metsässä.

"Mummu, mää tunnen tän metsän, me aina käytiin täällä ku olin Päivillä hoijossa! Täällä on mun leijonakivi! Ja toinenkin, oikeestaan täällä on neljä leijonakiveä. Tällä leijonakivellä leikin ketunpoikasta ja muut nauro mulle, ne sano että ketut on nössöjä. Mut eihän ne oo, ketut on söpöjä. Voihan tuolla jään alla olla merenneitoja, voijaanko mennä kattomaan näkkyykö niitä. Mikä tuo ääni on? Ehkä ne merenneidot puhhuu tai loiskuttaa vettä. Kiivetään tästä takas metsään. Kato miten jännä käpy, laitetaan se tähän kaarnanpalalle, tää vois olla lautanen, mää vien tän johonki hyvvään paikkaan että oravat voi löytää tän. Jonku ison puun juurelle. Metsä on ihana ku se muodostaa leikkipaikan. Minkä voisin ottaa mukkaan ikuiseksi muistoksi tästä metsästä? Vaikka nää risut joissa on pieniä käpyjä, kato tää on ihan ku mopo ja tää toinen vois hypätä sen kyytiin."

Mummulla oli jo vähän ikävä ♥