Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta

Luulin olevani liikenteessä hyvissä ajoin.. Viime viikolla jouluostoksilla kaupoissa oli ihanan väljää, ei ruuhkasta tietoakaan. Perjantaina etsin netistä muutamaa puuttuvaa lahjaa, joista yksi löytyikin verkkokaupasta, varastossa monia kappaleita. Ajattelin ensin kuitenkin neuvotella Miehen kanssa aiheesta, joten jäi silloin vielä tilaamatta. Ja tänäänpä samainen verkkokauppa ilmoittaa ko. tuotteen toimitusajaksi 2-4 viikkoa!

Joulukortteja olen askarrellut ajat sitten. Viikonloppuna oli postitustalkoot, ja kas kummaa - neljä korttia puuttuu ihan kokonaan. Tarkoitus oli eilen ehtiä vääntelemään rautalangasta puuttuvat, mutta enpä ehtinyt kuin kaivaa rautalangat esille. Nyt voisin väännellä ne jos tietäisin mihin sen lankavyyhdin eilen käsistäni lykkäsin..

Olen myöskin käynyt läpi pitkin vuotta otetut tuhannet valokuvat, valikoinut niistä parhaimmat ajatuksena teettää kuvakirja joululahjaksi. Vihdoin sain viimeisetkin lavastetut joulukuvat mukaan, ja pääsin tekemään tilausta - jonka muuten täytyy olla perillä ylihuomenna jos kirjan mielii jouluksi saada. Mutta eipä toimikaan tilaus meidän koneelta juuri nyt.. Virhe komentosarjassa blaablaablaa..

Oikean valokuvaajan konfirmaatiossa ottamia kuvia tilasin onneksi ajoissa lisää. Niitäkin laitan joululahjoiksi. Mutta: miten laskinkin niin pieleen että joku sukulainen uhkaa jäädä ilman kuvaa.. Tänään soitin lisätilauksen lisätilauksen, ja sain kuulla että kuvien tekemisessä menee pari viikkoa.. No, jos ei jouluksi niin uudeksivuodeksi sitten..

...joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten

Eläintarha teettää melko paljon ylimääräistä työtä.. Eilen kävin kuskaamassa koululaisia, ja sillä välin Pikkukoira oli ilmeisesti hyvin tylsistynyt ja keksinyt itselleen ajanvietettä. Eteiseen tuotu 20 kg:n hiekoitusmurskesäkki oli raadeltu pikku silpuksi, murske levitetty iloisesti pitkin poikin.. No eipä siinä vielä kaikki, kissat olivat tulkinneet tilanteen siten, että heille on rakennettu uusi hiekkalaatikko. Eli siivottavana oli märkää, haisevaa mursketta eteisen täydeltä..

Kanalassa oli eilen ennätysmunapäivä, neljä uutta munaa. Ne ja muutaman edellisen päivän munat kököttivät kennossa keittiön apupöydällä - virhe! -, johon kissa hyppäsi mutustelemaan leivänmuruja. Kissa säikähti jotain, astui pari askelta taaksepäin, jolloin takakäpälät astuivat pöydänreunan ohi ja etukäpälillä piti ottaa tukea - munakennosta. Sitten lensi sekä kissa että munat lattialle.. Yksi muna säilyi ehjänä. Koirat auttoivat munasotkun siivoamisessa, mutta jäipä minullekin ihan tarpeeksi kaivettavaa lattialankkujen raoista.. Otin siihen kompostiastian vierelle siivouksen ajaksi, enkä vienyt heti takaisin paikoilleen - virhe! -, niinpä Pikkukoira hoksasi vielä levittää koko ämpärin sisällönkin lattialle. Söi tietysti kaiken herkkumuonan mitä törpöstä löysi, kuono oli ihan kahvinporoissa.. Tänä aamuna sitten ensi töikseen oksensi makuuhuoneen lattialle, sitten söi oksennuksena ja lähti innoissaan alakertaan odottamaan aamuruokaa.

Olisikohan nyt aika aloittaa ns. joulusiivous?


PS. Jokajouluinen lavastettu kuva lapsista ja elukoista ei tällä kertaa ollutkaan mikään helppo nakki. Kissat ja koirat ei mahdu samaan kuvaan, kissat vihoittelee toisilleenkin, koirat juoksee tiellä, lapset ei halua kuvaan, kissat karkailee tai vähintäänkin sylkee ja sähisee sekä raapii, koira kaataa kameranjalustan jne.. argh!

Pimeyden karkoitus

Aamuisin koululaisia bussille viedessä tuntuu kuin säkkiin sukeltaisi. Niin pimeää on. Ei auta valo talon katolla eikä pari taskulamppua. Musta maisema ja sade imee kaiken valon. Kun lapset on saatu matkaan, kävelen koirien kanssa kotiin. Yksin, pimeässä. Höpötän koko matkan metsän poikki, lauleskelen ja komentelen koiria. Kuvittelisin että karhut on jo talviunilla, ja ilvekset tuskin käy ihmisten kimppuun. Susistakaan ei ole viime aikoina tehty lähistöllä havaintoja.. Turvallista matkaa, mutta silti tuntuu hyvältä päästä pois pimeästä metsästä, nähdä valaistun talon nököttävän mäen päällä.

Laitoin eilen lisää valoja sisälle. Kokeilin muutamaa valosarjaa, joista aika monesta oli lamppuja pimeänä. Pitkissä tähtivaloissa paloi yhtä lukuunottamatta kaikki lamput, ne virittelin poikien huoneen isoon ikkunaan. Illalla sitten huomasin että puolet tähdistä oli sammuneet.. Ne on vielä niitä ihania ei-vaihdettavia lamppuja. Joten valokaupassakin on käytävä.

Ulkovaloille on paikka mietinnässä. Haluaisin leikkimökin räystäälle jääpuikkovalot, mutta se on sikäli huono paikka ettei näy sisälle yhtään mistään ikkunasta - no ihan vilaus saattaa Neitin ikkunaan näkyä -, ja ulkonakin pitäisi kiertää nurkan taakse niitä ihaillakseen. Pitää varmaan rakentaa etupihalle joku pömpeli valoja varten, pois koirien reitiltä etteivät tallo johtoja..

Nyt vaan täyttä päätä jatkamaan joulumielen etsintää! Säätiedotus ennusti että ehkä jo tänä iltana saattaa sataa lunta. Tai sitten olen nähnyt unta..

Pikkujoulua ja pihahommia

Kolmen muskettisoturin pikkujoulua vietettiiin eilisiltana. Juhliminen aloitettiin Luovan Puun joulupuodista, jossa kävimme kokemassa kiireetöntä tunnelmaa sekä ihastelemassa käsityöläisten taidokkaita töitä. Pienet olkienkelit ostimme kotiinviemisiksi. Sieltä suuntasimme kaupan kautta askartelemaan.. Illan aikana syntyi meriheinäkiekurat sekä muutama pikkuinen rautalankaenkeli. Herkkuja oli jos jonkunlaista, ja kotimatkalla olikin maha kipeä liiasta syömisestä ja nauramisesta.


Tänään on ollut loistava ulkoilukeli. Pihalla on taas riittänyt siistimistä ennen seuraavien lumien tuloa. Mies on Pienimmän kanssa pitänyt tynnyrissä nuotiota - se onkin maailman mielenkiintoisinta hommaa! Pihanraivauksen jälkeen palkitsin itseni pystyttämällä tien varteen pari heinäseivästä. Kärkkäisen sikapäiviltä ostetut amppelikoukut löysivät näin lopulta paikkansa. Nyt vielä pitää etsiä kauniit lyhdyt niihin roikkumaan.


Illaksi on odotettavissa vieraita, joten pitääkin alkaa leipaisemaan jotain hyvää.. Olisikohan toivoa löytää adventtikynttelikkö huomiseksi..?

Ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Valoa!

Ja ihanaa hämärää! Tykkään kovasti syksystä, talvesta, siitä iltojen hämärästä tunnelmasta, kynttilänvalosta. Vieraiden mielestä meillä on aina ihan pimeetä, kun on vaan jotkut pienet valot nurkassa ja pari tuikkua. Eipähän näy niin tarkasti kaikki roskat ja pölykoirat :o)

Pienet valot virittelin hassusti seinälle aarreaitasta löytyneen, valkoiseksi maalatun kehyksen taakse. Kehykseen on tulossa peili, ja valot on tulossa siihen ympärille. Sitten joskus.. Nallukka vartioi kulhossa olevia tonttukarkkeja, jotka kummasti hupenevat yhden jos toisenkin ohikulkiessa. Tasettiensipuleista kurkkii jo pienet vihreät piippanat. Tuoksua odotellessa..


Aurinko ei ole vieraillut meillä pitkään aikaan. Maa on taas mustana, ruskeana, lehtien peitossa. Osa syreeneistä pitää vieläkin tiukasti lehdistään kiinni. Riittää taas keväällä haravoimista. Talon harjalla loistaa valo - ja kauas loistaakin - vain silloin kun ulkoilemme pimeällä. Muita pihavaloja meillä ei ole, paitsi sellaiset liikkeentunnistimella varustetut lamput joka nurkalla.

Myöskin keittiössä meillä on ollut tosi huono valaistus, vain kattovalot sekä yksi loisteputki tiskipöydän päällä. Virittelin Ikean nipistinspotin liesituulettimenkuvun vai miksi kummaksi sitä isoa pellistä väännettyä pömpeliä lieden ja puuhellan päällä kutsutaan? huuva? reunaan, töpseli seinään ja naps valo päälle. Nyt näkee tehdä ruokaa! Toimii myös tunnelmavalona pitkin hämärää.

Monni-Monsteri

Olipa kerran kissakaverukset Milli ja Molli. Milli jäi auton alle ja Molli sai neljä pentua. Perheen ihmislapselle puhkesi allergia. Pennut löysivät lopulta uudet kodit, mutta pikkuisen arka emokissa ei. Niinpä ainoaksi ratkaisuksi jäi viedä Molli eläinlääkäriin viimeiselle matkalleen. Eläinlääkäri laittoi nukutusaineen ruiskuun ja Mollin tiukasti häkin seinien väliin. Molli sanoi miu. Silloin eläinlääkärin apuna ollut työelämään tutustuja sanoi: -Oota mää soitan meiän äitille. Ja niinpä hän ilmoitti äidilleen että meillä on nyt kissa. Siihen äiti vastasi ";oD". Eläinlääkäri ilahtui kovin, mutta vielä enemmän ilahtui Mollin entinen perhe.

Nyt Molly - nimi piti vaihtaa tyttömäisemmäksi - on ollut meillä kolme viikkoa. On pikkuhiljaa tutustunut uuden perheen ihmisiin, "vanhoihin" kissoihin sekä koiriin. Alkaa vähitellen tottua meidän elämänmenoon. Uskaltaa jo liikkuakin talossa. Liian innokkaille nelijalkaisille tuttavuuden tekijöille murisee ja sähisee.

Molly on vielä nuori kissa, reilun vuoden ikäinen. Kovin leikkisä, käyttää kynsiä kovasti.. Molly on ominut kodikseen keittiön nurkassa olevan pienen lipastonlaatikon, jossa meillä ennen säilytettiin maksettavia laskuja. Hassu pieni kissa.



Ensi viikolla Molly menee samaisen eläinlääkärin luokse leikattavaksi. Lupasi ensin kuitenkin tarkistaa ultralla ettei ole uusia pentuja tulossa..

Vähän jo jouluttaa..

Joulu hiipii tupaan pienin askelin. Lumi, joka tosin sulaa kovaa vauhtia pois, kirkasti maiseman, mielen ja ajatuksetkin. Lapset on olleet pienessä nuhassa, kurkkukipua ovat valitelleet mutta kenellekään ei ole noussut kuumetta. Kouluun en ole sairaita patistanut, monia sovittuja menojakin on peruttu. Ei ole mukava ihmisten seassa pärskiä, eikä uusia pöpöjä pyydystellä. Onpahan ollut hyvää aikaa suunnitella tonttujuttuja..

Lapset on tehneet joulutoivelistat. Ensimmäinen piparisatsi on paistettu ja maisteltu. Joulukortteja vähän jo askarreltu. Lahjoja mietitty ja näperrelty. Kummilasten joululahjatoiveita on varovaisesti tiedusteltu. Olisi ihana saada kaikki lahjat hankittua ennen jouluruuhkia. Vielä ihanampaa olisi jos ei tarvitsisi hankkia yhtään lahjaa, vaan kaikki voisi tehdä itse..

Liikkelle on kuitenkin lähdettävä. Yksi reissu hyvissä ajoin ennen joulua on tehtävä ihan Kuopioon asti, siellä on muutama sellainen asia joka vaatii maalaishiiren matkustamaan kauas kaupunkiin. Kuten punaiset huopikkaat..

Meneekö nämä kuvat oikeesti tuommoseksi puuroksi niinku näyttäis..?
Hassuja lumihiutaleita, pikselimössöä..