Bonus: vappupäivä Lissabonissa

Luulin jo itekin että matkapäivitykset loppuivat, vaan eipä. Kotimatkalla oli välilasku Lissabonissa, ja lentojen välillä reilu kymmenen tuntia aikaa. Hetken mielijohteesta päätin lähtä kaupungille kuleksimaan. Minä. Yksin! Vieraaseen suurkaupunkiin!! Kysyin infosta mitä tekisin, antoivat kartan ja neuvoivat bussireitin keskustaan ja kasvitieteellisen puutarhan sijainnin.

Oli ihana päivä. Aurinko paistoi, jakarandat kukki, ja ihmisiä oli liikenteessä vilisemällä. Kävelin sinne ja tänne, ihan vahingossa löysin hienoja nähtävyyksiä, vaikka sinne kasvitieteelliseen en sitten päässytkään.. Söin jäätelöä ja hedelmiä, istuskelin puistossa kirjottamassa päiväkirjaa, ja vielä ennen paluuta kentälle istahdin katukahvilaan salaatille. Hieno kokemus. Koskaan ennen en ole suurkaupungissa tuntenut oloani yhtä kotoisaksi. Tänne uudestaan ajan kanssa näkemään lähiseudutkin.

Pottutempaus

(Kuvassa olevat kivet eivät liity tapaukseen.) Mitä tehdä kun kohta on uusi kasvukausi käsillä ja kellari on vielä pullollaan perunoita? Viime kesänä potunviljely onnistui erittäin hyvin, sato oli huima ainakin määrällisesti, ja laadullisestikin ihan ookoo. Markkinointi ei näytä olevan meidän vahvuus, olen ehkä ennenkin sanonut että haluaisin viljellä puhdasta ruokaa kaikille helposti saatavaksi enkä tehdä mitään bisnestä. Tietty toivottavaa olis että tällä työllä sais elätettyä itsensä ja perheensä.. No mutta, päätettiin sitten antaa loput perunat pois ihan ilimatteeksi, kun onhan se toki paljon järkevämpää että vaivalla viljelty luomutuote päätyy sinne minne on tarkoitettukin, eli ihmisten ruuaksi, kuin mätänemään mettänpohjalle jonne me jouduttais kaikki syömättömät ja myömättömät potut kuitenkin kärräämään viimestään siinä vaiheessa kun kellari pitää laittaa kuntoon uutta satoa varten. Laitettiin ilmoitus tilan feisbuukkiin että täältä saapi tulla tiettyinä ajankohtina hakemaan ilmaisia luomupottuja, me kannetaan ne kyllä kellarista pihalle, mutta ei lajitella eikä pakata. Tilasto sanoo että ilmoituksen on nähnyt yli 400 ihmistä. "Pottukauppa" on ollut auki kahtena päivänä yhteensä 16 tuntia, ja asiakkaita on käynyt yhteensä VIISI kappaletta. Tässä uuden kasvukauden kynnyksellä pitää vissiin lähtä se motivaatio ihan lapiolla kaivamaan tuolta pellosta, sata kiloa vartavasten tilattua siemenperunaa odottelee maahanpääsyä..

Algar do Carvão

Vaikka en osannutkaan päättää mitkä näistä kuvista jättäisin pois kun monet näyttää melkein samoilta, niin mitkään kuvat ei ikinä pysty kertomaan miltä täällä tulivuoren purkausputkessa oikeasti näyttää ja ennekaikkea tuntuu, kun syvälle vuoren sisään paistaa päivä ja vesipisarat tippuu niskaan samalla kun silittelee ikivanhaa kiven pintaa. Maailma on kyllä täynnä ihmeellisiä paikkoja! Kun kysyin onko Terceiralla jotain mikä mun ehdottomasti pitäis nähdä, niin vastaus oli tämä luola, enkä kyllä yhtään epäile.

Angra do Heroísmo

Parikymmentä kilometriä Biscoitosista, saaren etelärannikolla sijaitsee Terceiran symppis pääkaupunki Angra. Sieltä löytyy mm. hieno puistoalue "kasvitieteellinen puutarha", jonka korkeimmalta kohdalta on aika hulppeet näkymät yli kaupungin; ihan oikee biitsi, jossa piti käydä jättämässsä jalanjäljet hiekkaan ja kahlaamassa Atlantin lempeissä laineissa;  Monte Brasil, niemennyppylä, jossa kulkee yksi saarten virallisista vaellusreiteistä, kävin käveleen sitä sen verran että sain kaupungista kuvan toiselta kantilta; ja tosi hyvä ja tuttavallinen fiilis, ainakin aurinkoisena perjantai-iltana.

Mistérios Negros

Viis kilometriä,

kolme tuntia,

satoja kuvia,

 tuhansia askeleita,

 vaihtuvia maisemia,

 haastavia polkuja,

 sammaleisia puita,

 jänniä juurakoita,

 luonnonhenkiä,

keijuja ja menninkäisiä,

laavakiviröykkiöitä,

vuortenhuippuja,

 erilaisia näkymiä,

metsänkuninkaan kruunu,

laitumellinen lemmikkejä,

katsomista kaukaisuuteen,

 metsämeditaatiota,

yksinoloa,

tulivuorelle kiipeilyä,

 itsensä pieneksi tuntemista,

 laajempaa perspektiiviä,

 voittajafiilistä,

 suunnatonta onnellisuutta &

 ääretöntä kiitollisuutta.