Aika sopivaa

Tuolla reissussa kun oli enimmäkseen vieraampia ihmisiä, korkeintaan vaan joogatunneilta tuttuja, niin joku siellä kysyi multa jotain siihen tapaan että miten sää oot aina noin chillisti, etkö sää koskaan hötkyile tai hermostu? Vastasin siihen enempiä miettimättä että noku oon järjestäny mun elämän sellaseksi ettei mulla oo kiirettä. Ja niin se muuten on, aikaa on vaikka kuinka. Kaikki menemiset järkkään silleen että mulla on oikeesti aikaa siirtyä paikasta toiseen, ja työkeikoilla oon aina reilusti ajoissa laittelemaasa paikkoja kuntoon ja laskeutumassa joogamoodiin.

Tykkään tästä mun pienestä hiljaisesta elämästä. Kaikki on loksahtanut sopivasti kohdalleen, sitä aikaa on koska työ on yleensä tollanen pikku siivu päivän lopusta. Mulle näyttää sopivan iltatyö, kunhan ei ole liian pitkiä tai myöhäisiä iltoja. Hitaat aamut on mulle aivan välttämättömiä, niinä parina päivänä kun on aamujoogaohjaus, kello soi jo aikaisin että ehdin tehdä mun aamurutiinit ja lähtä liikkeelle ilman kiirettä. Muina aamuina kello ei sitten soikaan, vaan herään kun oon nukkunut tarpeeksi. Yleensä kissat kyllä huolehtii että aamuruoka on kupissa yheksältä.

Oikeestaan elämästä hävis semmonen ylimääräinen hässäkkä ja säätö tietty siinä vaiheessa kun lapset kasvoi isommiksi, mutta myös siksi että uskalsin irroittautua toimimattomasta parisuhteesta. Stressitasot on laskeneet niiiiin paljon kun ei enää tarvinnut ottaa toisen tekemisiä, sanomisia ja tekemättömyyksiä niin henkilökohtaisesti. Vaikka edelleen välillä nyppii ja rankasti ne tekemättömät asiat, kuten autonraadot pihalla, monen kuukauden postit keittiön pöydällä ja sen sellaset, mutta enimmäkseen osaan jo nähdä niiden läpi.

 

Mulla on oma elämä, ja tärkeintä on mun hyvinvointi. Sylikissat, arkiliikkuminen, mukavat kotoisat harrastukset, luonto, pari hyvää ystävää joiden kanssa nähdään säännöllisesti, hyvät välit lapsiin, oikea ruoka ja elämäntavat, sekä sopivan stressivapaa tärkeä työ luo hyvän pohjan siihen. Ja tietysti välillä mulla on tosi tylsäääää, välillä on yksinäistäkin, mutta enimmäkseen mun elämä on aika ihanaa. Jos jotain joskus kaipaan niin sitä kumppania, enkä nyt välttämättä tarkoita romanttisessa mielessä, vaikka eipä kai sekään haittaisi. Luulen kuitenkin että mun ois enää aika hankala sopeutua johonkin hyvin erityyppiseen ihmiseen. Eli semmonen sopivasti samanlainen kelpais kyllä, heh.