Meidän auton nimi on Passatti, se on vuosimallia 2003 ja kuulunut meidän perheeseen kohta neljä vuotta, siitä lähtien kun muutettiin maalle ja arvattiin että yhdellä autolla ei pärjää. Käytiin koeajolla, todettiin hinta sopivaksi laatuun ja laitettiin nimi paperiin. Passatti on kotoisin Hollannista, joten siihen täytyi asentaa lohkolämmitin, ja vakionopeudensäädin myös. Nykyään mittarilukema lähentelee kolmeasataatuhatta. Väri (auton tärkein ominaisuus :o) on sellainen tummansininen jota ei muilla merkeillä olekaan. Passatti on mallia farmari, kulkee dieselillä ja ihan hyvin on pelannut. Mukaan mahtuu melkein koko perhe, ja elukoitakin muutama. Talvella kyydissä palelee varpaita, kesäautona ihan loistava automaatti-ilmastoinnin ansiosta. Penkinlämmittimiä ei ole. Kiihtyy kivasti, kulkee tasaisesti ja yleensä vie perille asti. On ollut vaivaa ilmastoinnin kanssa, ja joskus on kesken matkan hävinnyt tehot, ja muutamia muitakin vaivoja on ilmennyt, mutta kaiken kaikkiaan ihan kelpo peli.
On meillä toinenkin auto: Mazdan tila-auto vuodelta 2000. Silloin itsenäisyyspäivänä tutkailtiin netistä autoilmoituksia, kun oltiin päätetty että tila-auto pitää saada, ja Mazdan maahantuojalta löytyi tieto että myynnissä olisi 16 000 km ajettu saman vuoden yksilö. Heti arkipäivän koitettua lennähdettiin etelään, ja matkalla mietittin minkähänvärinen hän mahtaakaan olla. No, olipa iloisen turkoosi ja muutenkin oikein passeli, joten eikun huristelemaan puolen Suomen poikki kotiin uudella autolla. Painavana autona kahden litran koneella varustettuna Masa on melko laiska varsinkin pienillä kierroksilla, mutta kun ei kovin pieneen väliin yritä niin hyvin pääsee liikenteen sekaan. Masassa on kivat mittasuhteet, vastaantullessa näyttää söpöltä pikkupossulta. Tässä niitä varpaita talvisin vasta paleleekin, ja kesäaikaan ilmastointi melkein jaksaa puhaltaa takimmaiselle penkkiriville asti. Mukana kulkee tarvittaessa koko perhe, kissat ja koirat ja jopa vähän matkatavaroita. Masalla on tehty yhtenä kesänä kolmen viikon koko perheen reissu Tanskaan, ja muutenkin on ajeltu jonkin verran, koska mittarissa alkaa olla 200 000 km. Remppaakin on tehty jos jonkinlaista, ja varsinkin renkaita tästä poksahtelee yllättävän usein. Mietinnässä on vieläkö tarvitaan näin isoa autoa, muttei ainakaan vielä olla raaskittu luopuakaan.
Silloin tällöin pihassa majailee Neitin Valkoinen lähes parikymppinen farmaripösö, jota saapi lainailla jos muut autot ei jostain syystä ole käytössä. Viime kesänä ostettu kaikin puolin hyvä peli, hinta-laatusuhde on kohdallaan. On toiminut aivan moitteettomasti, ainoa vaiva on radio, joka on nyt alkanut temppuilemaan. Matkanteko on sikäli mukavaa, että saa kuunnella omia ajatuksiaan, sekä kaikenlaisia ylimääräisia ääniä mitä luulee kuulevansa milloin moottorista milloin renkaista.
Ennen näitä meillä oli -89 Mazdan farmari, joka oli meillä monta monituista vuotta, kunnes myytiin se "tarpeettomana" sukulaisille. Neitillä on ollut yksi peltoauto, joka myytiin pois, ja yksi punainen Pösö ihan ajokäytössä siihen asti kunnes hajosi viime kesänä, nyt toimii varaosapankkina ja auton päälle sataneen hangen paksuudesta voi päätellä ettei varaosia ole hetkeen tarvittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti