Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 5. maaliskuuta 2009

10 vuotta sitten, vuosi sitten, eilen

Kaivelin arkistoista kuvia maisemista joita perheen kanssa ihasteltiin 10 vuotta sitten jossain päin maapalloa. Arvatkaas mistä maasta kuvat on? Lapsia meillä oli silloin vähemmän kuin nykyään, nuorimmainen reissaaja oli puolivuotias. Ihana reissu, ihania muistoja..


Vuosi sitten vietettiin hiihtolomaa mummin ja ukin luona. Oltiin selaitu etuovi.comia jo pitkään, vaikka ei ollutkaan mitään tarkoitusta muuttaa kotoa. Siellä oli yksi kohde ollut jo kauan, ja aina kun kävin netissä täytyi tarkistaa vieläkö se on myynnissä.. Kohde sattui melkein meidän kotimatkan varrelle, joten kysäistiin voitaisiinko ohimennen käydä sitä katsomassa. Välittäjä suostui pitkin hampain lähtemään näyttämään meille niin kaukana toimistosta sijaitsevan kohteen vain jos olette tosissaan siitä kiinnostuneita.

Päivälleen vuosi sitten ajettiin ensimmäistä kertaa tähän meidän nykyiseen pihaan. Näkymät mykisti meidät. Talon ulkopuolelta ehkä eniten, koska niistä ei netissä ollut kuvia. Ja olihan se kokemus päästä sisälle taloon. Muistan kuinka kuljettiin huoneesta toiseen ja ihasteltiin hirsiseiniä, avaruutta ja kalustusta myös. Harmi kun kalusteet ei kuuluneet kauppaan..

Nykyään tähän kaikkeen on jo niin tottunut, tullut sokeaksi. Katsoo, muttei näe. Täytyy oikein muistuttaa itseään että katso! Katso nyt noita seiniä, kattoa, tätä tilaa! Huomaatko kuinka upeaa kaikki on, ja nyt voit ihastella niitä joka päivä!


Eilen näin kauniit, hymyilevät silmät! Ihan ventovieras mies, sanotaan vaikka kaupansetä katsoi suoraan silmiin kun jutteli muutaman lauseen. Tykkään katsoa ihmisiä silmiin kun puhutaan, ja tykkään ihmisistä jotka tekevät samoin. Niistä silmistä en saanut omiani irti. Muisto silmistä hymyilytti koko päivän!

Ja myöhään illalla ulkoiltiin. Oli ihanan tyyntä ja lämmintä, mittari just ja just pakkasen puolella. Olisi ollut oikein mahtava yöratsastusilma, mutta tyydyttiin kaivelemaan pihaleluja lelulaatikosta paksun hangen alta. Aarteita. "Oi, mun keppi! Tätä oonki ettiny!" Viuh,viuh!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanan näköisiä nuo teidän "reissu"kuvat! Aivan kuin jotain postikorttia katselisi. Itse olin 10 vuotta sitten viettämässä hiihtolomaa Kanarialla. Vuosi sitten oltiin perheen kanssa pikkulomasella Rukalla. Ja eilen, hmm..., pesin ikkunat viikon päästä lauantaina olevia juhlia varten ja muutenkin siivoilin kotia:) T. Hanski

Vianna kirjoitti...

Moi Hanski! Teilläkin on juhlat viikon päästä lauantaina! Meilläkin. Minäkin olen yrittänyt siivoilla kotia, mutta ikkunat jää kyllä varmasti pesemättä ;o)

Jossu kirjoitti...

Ihania kuvia reissusta. Paikkaa en osaa sanoa mutta varmaan jostain kaukaa todella kauniista vehreästä paikasta. Lomamuistot ovat mukavia ja onneksi on valokuvia niin palautuu nuo muistot vielä elävämpänä mieleen.
Loma virkistää mieltä aina, pienikin sellainen ja sitten on taas mukava palata omaan kotiin.

Mukava lukea että löysitte unelmienne kodin. Se oli varmasti tarkoitettu teille. Omaa kotia on kiva laittaa kauniiksi kun se on mieluinen. Me etsimme aikoinaan unelmien kotia, mutta se ei tullut vastaan ja sitten päädyimme rakentamaan uutta, jossa kylläkin on jo hieman remontoitukkin. Elämän kolhuja tulee vuosien varrella uuteenkin taloon..

Kauniilta ja niin rauhalliselta näyttää teidän pihapiirinne tuossa kuvassa. Ja siellä on hyvä niitä keppiaarteita kaivella.

Tilu kirjoitti...

Hieno pihapiiri, vastavierailulla blogissasi ja tykkään kovasti näkemästäni. Taidan kurkata tuonne puutarhapuolellesikin. : )

Vianna kirjoitti...

Hei Jossu!

Lomakuvia katsellessa voi hetkeksi palata niihin maisemiin ja tunnelmiin. Ihan melkein kuin olisi uudestaan lomalla..

Kotia meillä laitellaan pikkuhiljaa. Sisustusta, pikkuremontteja ja joskus ehkä jotain isompaakin. Sellaista tahtia että kun kaikki paikat on käyty läpi, alkupäässä näkyy jo rapistumisen merkkejä. Elämää.

Vianna kirjoitti...

Hei Tilu, tervetuloa! Puutarhaan myös!