Pitkästä aikaa työpäivä. Ihanaa vaihtelua. Pojat Miestä myöten koulussa ja päivähoidossa, Neiti vielä unillaan. Ulkona napakka pakkanen. Aurinko paistaa. Tuntuu ihan lomalta. Ja päivän työt pitäisi saada tehdyksi.
Kotona töissä oleminen on luksusta. Työmatka on tarpeeksi lyhyt. Toisaalta nenä on pidettävä ruudussa koko ajan, ettei ympärillä kummittelevat muut tekemättömät työt vie huomiota. Olisi niin paljon hommaa, mukavia juttuja myös, mutta yllättäen velvollisuudetkin alkaa tuntua houkuttelevilta.
Täytyy muistuttaa itselleen että leivän leveyden määrää loppuun asti tehdyt työt. Näin talvella kun töitä on muutenkin vähemmän, saa tosissaan patistaa itseänsä tekemään kaikki valmiiksi ennen kuin niitä kertyy taas ruuhkaksi asti. Voi kun oppisi tajuamaan sen.
1 kommentti:
*Aurinko paistoi.
Lähetä kommentti