Savon eläinsuojelu ry järjesti tänään kollien kastrointikampanjan. Meidän pikkukollista tuli killi.
Neitin kanssa lähdettiin viemään Noppua naapurikuntaan killistettäväksi. Oli paljon pakkasta ja Noppunen välillä palelee meillä sisälläkin. Niinpä kerättiin kaikki viltit ja vällyt mukaan. Noppu oli koko matkan kopassaan ihan hiljaa. Epäiltiin jo perillä että jäiköhän se kissa matkasta kun ei mitään kuulu. Sieltä vällyjen välistä eläinlääkäri kuitenkin löysi Noppusen.
"Voi kuinka pieni!" kaikki vieraat tätit huuhdahtivat yhteen ääneen. Häh, meistä Noppu on jo iiiso poika. Ikärajana operaatioon oli puoli vuotta. Kolme päivää alaikäinen Noppunen pääsi kuitenkin leikkauspöydälle. Nukutusainetta eläinlääkäri käytti ihan pikkupikkuriikkisen. Pienikokoisen neitikissan annoksen. Oli juuri sopiva määrä.
Ehdittiin istuutua odotushuoneeseen ja kaivaa kassista virkkuut esille. Pitemmälle ei ehdittykään. Koppi tuotiin kahtena palana, toisessa nukkui Noppu vällyihin käärittynä. Kannettiin kamat autoon ja huristeltiin kotiin. Matkaa oli vain reilu 10 kilometriä. Tuntui jopa lyhyemmältä kuin matka kotikunnan keskustaan.
Kotona Noppu asetettiin peittoineen pesuhuoneen lattialle. Unta riittikin vielä pari tuntia kotiinpaluun jälkeen. Sitten ojentui etujalka, pää nousi vähän. Kohta pieni ryömi pitkin lattiaa. Jalatkin alkoi kantaa pikkuhiljaa. Noppu etsi mukavamman kolosen pesuhuoneen nurkasta. Käpertyi sinne nuolemaan haavojaan.
Koira nuolee Noppusta usein. Se on semmoinen hellyydenosoitus. Tykkään susta ja siksi levitän kuolaa joka puolelle. Nyt pitäisi pitää Koira pois Nopun kimpusta pari päivää. Täytyy miettiä minkälaiset nukkumajärjestelyt on tarpeen.
Huomenna Noppu on jo oma itsensä. Juoksee jalkoihin ja juttelee.
Neitin kanssa lähdettiin viemään Noppua naapurikuntaan killistettäväksi. Oli paljon pakkasta ja Noppunen välillä palelee meillä sisälläkin. Niinpä kerättiin kaikki viltit ja vällyt mukaan. Noppu oli koko matkan kopassaan ihan hiljaa. Epäiltiin jo perillä että jäiköhän se kissa matkasta kun ei mitään kuulu. Sieltä vällyjen välistä eläinlääkäri kuitenkin löysi Noppusen.
"Voi kuinka pieni!" kaikki vieraat tätit huuhdahtivat yhteen ääneen. Häh, meistä Noppu on jo iiiso poika. Ikärajana operaatioon oli puoli vuotta. Kolme päivää alaikäinen Noppunen pääsi kuitenkin leikkauspöydälle. Nukutusainetta eläinlääkäri käytti ihan pikkupikkuriikkisen. Pienikokoisen neitikissan annoksen. Oli juuri sopiva määrä.
Ehdittiin istuutua odotushuoneeseen ja kaivaa kassista virkkuut esille. Pitemmälle ei ehdittykään. Koppi tuotiin kahtena palana, toisessa nukkui Noppu vällyihin käärittynä. Kannettiin kamat autoon ja huristeltiin kotiin. Matkaa oli vain reilu 10 kilometriä. Tuntui jopa lyhyemmältä kuin matka kotikunnan keskustaan.
Kotona Noppu asetettiin peittoineen pesuhuoneen lattialle. Unta riittikin vielä pari tuntia kotiinpaluun jälkeen. Sitten ojentui etujalka, pää nousi vähän. Kohta pieni ryömi pitkin lattiaa. Jalatkin alkoi kantaa pikkuhiljaa. Noppu etsi mukavamman kolosen pesuhuoneen nurkasta. Käpertyi sinne nuolemaan haavojaan.
Koira nuolee Noppusta usein. Se on semmoinen hellyydenosoitus. Tykkään susta ja siksi levitän kuolaa joka puolelle. Nyt pitäisi pitää Koira pois Nopun kimpusta pari päivää. Täytyy miettiä minkälaiset nukkumajärjestelyt on tarpeen.
Huomenna Noppu on jo oma itsensä. Juoksee jalkoihin ja juttelee.
2 kommenttia:
Oi pientä potilasta.
Potilas oli jo leikkauspäivän iltana ihan oma itsensä. Leikkihiiret lenteli. Ihan kuin mitään operaatiota ei olisi ollutkaan. Pienet paranee niin nopeesti.
Lähetä kommentti