Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

torstai 15. tammikuuta 2009

Kylmää. Pimeää. Ja ihan hiljaista. Ihanaa.

Kävin tarjoilemassa hevosille lämmintä vettä ja heiniä. Ensin ei ketään näkynyt, sitten metsästä alkoi kuulua ryskettä ja kohta kaksi hahmoa juoksi kohti. Tyytyväisenä jäivät kuuraparrat rouskuttelemaan eväitään. Pörröturkit.

Joskus tekee mieli heittäytyä hangelle ja vain seurata kuinka tähdet tuikkii taivaalla. Muutama minuutti universumin syleilyssä palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja on todellakin ihan hiljaista. Jostain kaukaa kuuluu koiran haukunta, ja vierellä hevoset roukuttaa heinää. Ei muuta.

Kotiin päin potkutellessa ripset jäätyy. Ja nenäkarvat. Hangella säihkyy miljardit timantit. Kunpa aina muistaisi olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Ei kommentteja: