Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Kainaloinen

Meidän "pieni" hassu kissavauva Noppu. Ihan pian puoli vuotta vanha ja on jo kuin isot kissat. Melkein yhtä iso ja melkein yhtä viisas. Ei ole nirso kissa vaan syö ihan kaikkea. Ihmisten ruokia, koiranruokaa, isojen kissojen ruokia, jätteitä kompostista. Joskus jopa omaa vauvakissanruokaa. Kasvattaja sanoi että kuivaruokaa pitää olla koko ajan tarjolla, mitähän siitä olisi seurannut.

Noppunen on reippaudellaan ja rohkeudellaan valloittanut koko perheen. Isot kissat eivät enää jaksa olla niin vanhuksia. Elävä vieterilelu pistää nekin leikkimään. Koira on muuttunut kissamyönteisemmäksi ja lopettanut kaiken liikkuvan perässä säntäilemisen. Noppu kun suostuu leikkiin muutenkin. Menee koiraa kohti häntä pystyssä ja kehräten.

Noppu taitaakin pitää koiraa äitinään, asettuu sievästi kainaloon nukkumaan. Ja välillä työntää pään koiran massukarvoihin, etsii varmaan maidontuoksua. Ihania otuksia.

1 kommentti:

Hallatar kirjoitti...

Oi. =)

On aivan ihmeellistä
että kissa ja koira
ovat ystäviä! =)