Pitkästä aikaa saatoin pojat koulubussille. Matkaa bussille kertyy vain parisataa metriä, osa siitä metsässä. Tietä pitkin sentään. Oli vielä ihan pimeää. Vain taskulampun pieni valo suurten kuusten keskellä. Mahtavaa.
Tuuli oli yöllä puhaltanut pellolta lunta tielle niin että ilman aurauskeppejä ei olisi arvannut mistä kohti tie kulkee. Tiedossa siis lumitöitä.
Matkalla Pienimmän hoitopaikkaan näin kolme muuta kulkijaa. Kahdenkymmenen kilometrin matkalla siis. Ihan vielä ei väenpaljous ala ahdistamaan.
Nyt takaisin töihin. Vieressä iki-iki-ihanainen Aki Sirkesalo laulaa: "Kadutko koskaan mihin kaikkeen rämään ja roskaan elämä kuluu jos ei pidä unelmistaan kii.."
1 kommentti:
Avasin sivusi ja heti silmäni osui kahteen sanaan, jotka hyppäsivät esille. =)
Mie halusin päästä katsomaan Tavastiaa,
ihan tuon kappaleen takia.
En ole vielä nähnyt sitä paikkaa...
Mutta rämää ja roskaa yritän vältellä.
Siun blogisi ja kuvasi ovat ihania. =)
Lisäänkin siut suosikkeihini. =)
Lähetä kommentti