Laskeskelin tässä juuri, että nyt on puolet urakasta peruskoululaisten äitinä takanapäin. Kymmenen pitkää kouluvuotta olen aamuisin herätellyt koululaisia matkaan. Huolehtinut että tarvittavat tavarat on repussa, aamupala syötynä, läksyt tehtynä. Pakannut jumppapusseja, köyttänyt suksia paketiksi. Etsinyt aamukiireessä pipoja, lippiksiä, hanskoja, kenkiä, kirjoja, monisteita, kännyköitä. Unohtanut ostaa eväitä luokan herkkupäivään. Selvitellyt opettajien kanssa milloin mitäkin pienempää ja isompaa juttua. Ja paljon muuta, muistanut ja unohtanut.
Olisikohan juhlan paikka..? Juhlisin itseäni, omaa jaksamistani. Ja tietysti samalla pienten ja isompien koululaisteni jaksamista ja koulumenestystä. Kuluneelta kouluvuodelta tuli tänään kaksi melkein liian hyvää todistusta.
Eikä sovi unohtaa että vielä on kymmenen vuotta tätä samaa edessäpäin. Juu, kääretorttua iltapalaksi.
2 kommenttia:
Höh höh. Että siellä sitä herkutellaan. Ja jos minun todistus olisi kyseessä, ei näin myönteistä tekstiä olisi tullut. :(:D
Olipa kiva lukea tästä näkökulmasta, mutta
näinhän se menee. Totesin juuri miten lomalta nyt tuntuu kun ei ketään tarvitse herätellä vaan voi vain itsensä laittaa ja lähteä töihin. Koulun päättäjäisiä edelsi muutamat retket ja eväät juttuineen...Ehdottomasti nyt juhlitaan jaksamista; lapsille se on elämänpituinen rikkaus! =)
Lähetä kommentti