Korkeakoski, Maaninka
Olisi pitänyt lukea opastetaulu ennen kuin lähdettiin metsään..
3,5 km pitkä Kanjonin kierros osoittautuikin 5,5 km pitkäksi lenkiksi, josta viimeiset kaksi kilometriä kulki "vilkasliikenteistä" autotietä pitkin..
Käännyttiin puolenvälin Kokonkallion jälkeen samaa reittiä takaisin.
Ei kun uudelleen: alamäki, puron ylitys, ylämäki, jyrkkä reuna, alamäki, silta, ylämäki. Parissa kohdassa oli vielä jäätä..
Löytyipä se koskikin lopulta. Vielä 190 porrasta ensin alas - ja vielä lopuksi yylös.
Mahtava paikka. Ollaan käyty kerran aiemminkin, keväällä 1993 kun Neiti oli vauva. Silloin ei kierretty Kanjonin kierrosta.. Kaikki tykkäsi, pojat viiletti pitkään reipasta vauhtia. Lopussa alkoi askel kaikilla jo vähän painaa. Pienin sai viimeisen ylämäen kyyditystä. Onneksi oli jätskikiska lähellä. Täytyy tulla uudestaankin, geokätkö jäi tällä kertaa löytämättä.
Automatkalla jalat sai vähän huilia. Kun ajettiin kotipihaan, Vähän-Isompi kysyi Pienimmältä: "Mennäänkö tramppiskalle?"..
4 kommenttia:
On kyllä komiat maisemat! Tuollaiset sopivan pituiset reitit on kivoja lasten kanssa kulkea.
Onneksi en ollut mukana, olisin kuollut noin pitkälle matkalle, olisitte saaneet minua kantaa koko matkan. Hei kuule onko nyt näin että sinä et käy lukemassa minun blogiani, mutta silti puhelimessa minulta tivaat miksen ole käynyt kommentoimassa?
Melkoinen retki ja tosi hienot maisemat!
Heh, etsin linkattavaa blogikirjoitukseeni, kun viikonloppuna käytiin Kanjonin kierroksella, ja löysin sinut. :)
Meillä kävi vähän päinvastoin, koski löytyi vaan ei melkein millään polkua. Voimat hupeni melkeinpä jo siihen, mutta jaksettiin vielä kierroskin, pienimmäinen oli loppumatkan hartiakyytiläisenä.
Lähetä kommentti