Tuntomerkit

- Pituutta 172 cm, sopivasti lihava eli paino on normaalipainon ylärajoilla. Massua sen verran että vatsatanssi onnistuu. Jalat on pitkät ja tukevat mutta vyötärö löytyy!

- Hiukset pitkät, ei välttämättä paksut mutta niitä on paljon, joten häntä on paksumpi kuin hiirellä. Hiukset ei kuitenkaan koskaan ole hännällä. Luomukampaus: pelkkä pesu, joskus harjaus. Kampaajakäynti kerran vuodessa, jos sitäkään, edellisestä on vuosi aikaa. Väri kirjava: juuresta 20 cm omaa väriä eli sinänsä ihan kaunista vaaleahkoa harmaahtavahkoa, latvassa kulahtanut moniväriliukuvärjäys, nyt näyttää lähinnä keltaiselta.

- Silmät vaaleahkon ruskeat, iho vähän oliiviin vivahtava siis vihreä :o)

- Meikkiä ei ole. Joskus ihan tosi harvoin jos on vaikka jotkut juhlat tai muuten vaan haluaa näyttää vielä kauniimmalta niin sitten ripsiväriä. Sotamaalauskiintiö tuli teinivuosina täyteen.. Ei myöskään hajuvettä tms, luomumeinigillä mennään. Deodoranttia sentään..

- Silmälasit, ei tosin koskaan kotona. Ulkona aina aurinkolasit paitsi pimeällä ilmalla, sateella tai talvella ;o) Sitten kun ulkoa mennään esim kauppaan niin aurinkolasit on tuossa hiusten seassa otsalla kun ei niitä aina jaksa koteloon laittaa.

- Vähän epäsiisti olemus. Saattaa olla heiniä hatussa tai kuraa lahkeessa. Multaa kynsien alla. Karvoja vaatteissa, eläinten ja ihmisten. Ei sentään ketsuppia suupielessä.. Ihan julkisillakin paikoilla. Näyttää siltä kuin ei katsoisi usein peiliin, ja totta se onkin.

- Jalassa aina farkut. Kesällä pellavahousut tai pitkänpitkä hame. Villasukat, kesällä ei sukkia ollenkaan. Kengät vähän äijät, ei mitään naisellisia kapeita eikä korkeita. Paita mielellään trikoota, v-kaula-aukolla, muotoonommeltu ja pituuttakin saisi hieman olla. Pitkähihaisissa usein liian lyhyet hihat, koska on piitkät kädet. Talvella aina pipo päässä, lämpimämmällä säällä huivi tai hattu. Kaupungilla mennään kesäisin paljain päin. Takki on jostain syystä aina musta, muissa väreissä ei löydy kivoja malleja. Muissa vaatteissa värejä löytyy melkeinpä laidasta laitaan.

- Usein pihalla pylliselemässä, kuopsuttelemassa kädet mullassa. Puutarhatöitä ei voi tehdä hanskat kädessä! Voi löytyä myös värkkäämästä jotain kummaa tai haaveilemasta vaikka vilkaisu ympärille osoittaa että muutakin tekemistä olisi..


Tämä haaste kertoa tuntomerkkejä itsestään tuli Jossulta. Aika monen tuntomerkkejä olenkin jo mielenkiinnolla lueskellut, mutta jos et niitä vielä itsestäsi ole kertonut niin siitä vaan paljastamaan mistä juuri sinut voisi tunnistaa..

Kevätpäivänä Kuopiossa

Luksusta. Kaupungin laitamilla kävelyllä ystävän kanssa. Ilman lapsia, kamera mukana. Haistelemassa kevättä lämpimänä sunnuntaipäivänä, ilman kiirettä mihinkään. Tätä ei tapahdu liian usein.

Olipa ihana kävellä ja jutella niitä näitä. Bongailla kevätkukkasia ja pörriäisiä. Nauttia auringonsäteistä ja lämmöstä. Välillä täytyi hidastaa vauhtia kun tuli niin kuuma mustassa kevättakissa. Ja tietysti piti pysähdellä ottamaan kuvia.





Sokerina pohjalla: sinivuokkoja!


Kotimatkalla bongailin lintuja. Pellolla lepäili neljä joutsenpariskuntaa.

Retkiä

Tallilla. Minulla on kuulemma ongelmahevonen. On valloittanut kaikkien kaksi- ja nelijalkaisten sydämet. Ongelmallista tästä olisi luopua, niin tallinpitäjä sanoi.


"Meidän" pojat.


Koko issikkalauma. Kaunis näky.


Kotona retkeiltiin pihassa. Evästauko pidettiin maitolaiturilla.


Leikkipuisto lepikossa. Kaatuneita puunrunkoja ja kiipeilykiviä.


Uskollinen ystävä. Aina mukana.

Viikon varrelta

Tällä viikolla olen ulkoillut. Paljon. Tuulessa ja tyynessä. Auringonpaisteessa. Kasvoille on piirtynyt jo aurinkolasien rajat.

Aamuisin olen kuljeskellut Koiran kanssa pelloilla kuuntelemassa lintujen korviahuumaavaa aamukonserttia. Harmi kun en tunnista lintujen ääniä, mutta sen tiedän että laulajia lähimetsässä on paljon. Ja niillä on paljon asiaa. Täytyy varmaan opetella tunnistamaan erilaisia lurituksia. Mustarastaan olen nähnyt parina päivänä hyppelevän pihassa. Tänään yli lensi jättimäinen hanhi (kanadanhanhi?). Laulava lintukoira bongasi kanalinnun (pyy, teeri?) kuusen latvasta, ja kohta niitä lähti lentoon kokonainen parvi. Tikka nakutteli aamulla kelossa.

Lasten kanssa ollaan ulkoiltu päivisin, tehty lissää kessää ja nautittu kärpästen surinasta eteläseinällä. Olen mittaillut pihaa, tehnyt suunnitelmia tulevia kesiä varten. Ja kuivattanut pyykkiä ulkona. Miehen kanssa ollaan nautittu lämpimistä illoista ulkona. Touhuttu kaikkea pientä, kuten siivoiltu autotallia. Käyty kävelyllä ja ihasteltu auringonlaskuja..


Sisällä ollaan nautittu auringonvalosta ja lämmöstä. Vähän mietitty lattiaremppaa. Kurjaa kun lapset saa keittiössä juostessa tikkuja jalkapohjiin. Pölyä ja karvaa on lakaistu nurkista pois taas oikein kunnolla. Kunpa joku innostuisi tarttumaan ikkunanpesu-urakkaankin.. Ei se pakoilemalla valmistu, joten on varmaan pakko kohta antaa periksi.



Pääsin jo upottamaan kädet kyynärpäitä myöten multaan. Sisällä, kun ulkona on vielä lunta ja maa jäässä. Olen iloinnut mullasta pilkistävistä vihreistä lehdistä, koulinut taimia, järjestellyt ruukkuja ja ihmetellyt taas kaikkea tätä. Kuinka niin pienestä voi kasvaa jotain suurta. Myös kissat innostuivat puutarhuroimaan..

Harjoituskappaleita

Tehtiin Neitin kanssa parit korut. Neiti valitsi donitsiin sopivat helmet meidän hyvinhyvin pienestä helmivarastosta. Seassa on myös muutama ametisti. Ne on niin kauniita! Valmistus jäikin melkein kokonaan meikäläiselle. Pujottelemiseen saisi olla vähän sujuvammat sormet. Onneksi Neiti malttoi avustaa solmujen tekemisessä, se oli melkosen vaikeaa.. En siltikään yhtään ihmettelisi vaikka joku kaunis päivä jokin solmuista pettäisi ja helmet pomppisivat pitkin poikin..


Vihreään viritelmään on kasattu muutama yhteensopiva (?) helmi. Siitä löytyy granaattikin! Ja näitä ihanaisia vihreitä siruhelmiä. Opettelin virkkaamaan hopealankaa ja helmiä sekaan. Ainakin oli huomattavasti helpompi päätellä langat pitävästi.. Ei muuta kuin lisää harjoittelua.


Vartavasten purkkeihin kylvetyt omenansiemenet ei ole itäneet. Sen sijaan kummastelin sitruunapuiden juurelta nousevia taimia. Pieninkin huomasi ne: " Jaaha, mun omenapuut on syntyny. Mutta missä se kolmas on?" Oli niin kärsimätön että pisteli osan Royal Galasta kaivamistaan siemenistä sitruunapuun juurelle.. Pitihän ne vauvat sieltä pelastaa omiin purkkeihin.

Sunnuntaikävelyllä

Kuntojumppaa tuulessa ja tuiverruksessa. Kierrettiin kaikki pellot ja vähän metsiäkin. Välillä upottiin hankeen. Lunta on paikoitellen vielä polviin asti!

Naisten töitä

Tänään ollaan vietetty hauskaa päivää. Perjantai on koululaisilla lyhyt päivä. Pienten poikien kanssa järjesteltiin poikien huone kuntoon. Pysyy siistinä ehkä hetken. Nuoriso ahersi omien huoneidensa kimpussa. Neiti innostui vihdoin raivaamaan huoneestaan kaiken ylimääräisen pois. Tuli tooosi ihana, siisti ja iso huone. Nyt vaan täytyy löytää sijoituspaikka kaikelle sille ylimääräiselle.. Pojatkin innostui majailemaan Neitin "uudessa" huoneessa niin että peitto meni ihan ruttuun.


Kotitöiden kiintiö tulikin tältä päivältä jo aikaisin täyteen. Sain vihdoin Miehen irroittamaan makuuhuoneesta sen lattialistan joka haittasi kolme kuukautta sitten aloitetun seinänmaalauksen etenemistä. Joten muutama hetki vierähti maalisutin jatkeena. Seinä näyttää huikean valkoiselta, vaikka tarvitseekin vielä toisen maalikerroksen. Ilta-auringon valossa seinä näyttää vienosti punertavalta, kuitenkin paaljon valkoisemmalta kuin ennen. Oli alunperin samanvärinen kuin lattia ja hirret - kaikki samaa puunväriä läpi koko talon.. Nyt - kuten ennenkin - alkoi huvittamaan laittaa lisää valkoista maalia seiniin, oviin, ikkunoihin..

Leppoisaa viikonloppua!

Tehhään kessää

Oi! Meillä paistaa aurinko! Kovasti on tehnytkin töitä, talon etelänurkalla näyttää jo hieman keväiseltä. Vähän jo tartuin haravaankin ja varovasti rapsuttelin syksyn lehtiä kevään tieltä pois.


Ollaan jo vähän malttamattomia lumien sulamisen suhteen. Aurinko tarvii selvästikin apua..


Kas nääin lentää jäämurkaleet. Melko haperoa jäätä, meni ihan pikkuriikkisiksi murusiksi.


Talon pohjoispuolella, pääoven edessä on vielä paksu ja liukas kerros jäätä. Kaiveltiin aluksi kiviä vähän esiin..


.. Ja kun Vähän-Isompi tuli koulusta kaiveltiin liikuntaseikkailun rastinkeruun innoittamana vielä lisää kevättä näkyviin.


Siitä tulikin monta rastia. Jääkakku oli paksu, mutta onneksi on painava äiti joka sai kävelemällä jään säröilemään.. Uudet Batman -kumpparit pääsi toimittamaan mittatikun virkaa.

Tuliaisia

Sukulaistätien asuttamassa kerrostalossa alkaa putkiremontti. Remonttifirma ilmoitti viime torstaina, että kellarikopperot täytyy olla tyhjennetty tiistaihin 14.4. klo 7.00 mennessä. Ja monikohan talon asukas on iloisena lähtenyt pääsiäisloman viettoon. Tai ollut jo lomareissussa kun ilmoitus on tullut.. Mieskin joutui sitten pääsiäis"lomalla" kellarintyhjennystalkoisiin.

Toi vähän tuliaisia.. Ihania erivärisiä patenttikorkkipulloja 8 kpl. Yksi vaaleanturkoosi tosin sai särön kuljetuksessa, nyyh. Juuri se jonka korkissa lukee Hartwall. Pulloissa on vielä sisältökin mukana, sokeroitua mustaherukkamehua..


Vanhimmat on vuodelta 1961. Museotavaraa.. Voi olla että joudun kaatamaan mehut pois..


Isotäti (92 vuotta) antoi palkaksi kellarintyhjennyksestä kaksi Arabian voipyttyä.


Sekä tällaisen karhupurkin. Näitä meillä on jo ennestään yksi, pelastettu isovanhempien mökiltä muutama vuosi sitten.


Tänään ollaan vietetty oikein leppoisaa "pääsiäiskukon munapäivää". Kohta aletaan valmistelemaan villasukkaa (lammasta) ruuaksi, ja ohjelmassa on vielä piiitkä lenkki koiran kanssa tuolla harmaassa ulkoilmassa.

Kevättä kohti ja silleen. Jospa joku päivä aurinko näyttäytyisi meillekin.

Pitkäperjantain ylläri

Pitkäperjantaiaamu "valkeni" hieman utuisena. Lunta tuprutti vaakasuoraan. Ihan useampi sentti satoi lunta aamupäivän aikana. Ja sitten illalla vielä lisää.. Kaunista pääsiäiskeliä.. Ei paljon huvittanut lähteä pihalle kevättöitä tekemään. Koko päivän oli pakkasta, joten kevät ei edennyt tänään yhtään. Grr..


Eikä edellisetkään hanget vielä ole sulaneet. Ainakin lumi on puhdasta, niin valkoista että häikäisee. Tai häikäisisi jos pilvikerros olisi ohuempi ja auringon voisi kuvitella olevan melkein näkyvissä.


Talonmiehelle tuli vähän lisää lumitöitä. Talvitamineet ei ihan vielä jouda varastoon..

Riemunkirjava

Meidän kevääseen kuuluu värit. Vähän-Isompi toi tänään koulusta kasan pääsiäisaskarteluja. Hyvä niin, koska olen itse ollut tosi laiska askartelemaan viime aikoina. Pääsiäispuu koivunrisuista tehtiin Pienimmän kanssa, kun hoitotäti on yhä vaan sairaslomalla ja piti muka keksiä jotain. Yleensä käytetään puuhun pajunoksia. Tänä vuonna ei olla käyty poimimassa yhtään pajuja eikä bongailemassa pajunkissoja. Koivunrisut on mukavan rentoja, taipuu kivasti munien painosta. Melkein maahan asti.


Lapset saivat sukulaisilta yhteisen pääsiäiskukkakorin. Tavallisesti on ollut jokaiselle oma pieni kori, mutta tällä kertaa kukkakaupassa ei ollut tarpeeksi sieviä pieniä astioita. Yksi iso istutus on kyllä näyttävämpi. Voi olla kylläkin hankala jokaisen viedä oma kori omaan huoneeseen.. Mukana on nupullisia krookuksiakin, niiden ilmestyttyä on vielä riemukkaampaa.


Pääsiäispöytään hain kimpun, vaikken yleensä leikkokukista niin perustakaan. Annoin kukkakauppiaalle vapaat kädet, ja tällaisen melko rauhallisen kimpun hän sitten sitaisi.


Meillä on harvinaisen rauhallista.. Puoli perhettä lähti pääsiäisenviettoon toisaalle. Tulevat sitten sunnuntaina kotiin, saadaan yksi lomapäivä viettää koko perheen kesken. Jäätiin Neitin ja Pienimmän kanssa kolmestaan elukoita hoitamaan. Saapa nähdä tuleeko äitin viereen ruuhkaa ensi yönä..

Hyvää Pääsiäistä!

Haikeaa ja iloista

Maisemassa on jotain erilaista. Aivan kuin jotain puuttuisi.

Tänä aamuna Mies kysäisi ohimennen mihin aion suunnata Koiran kanssa aamulenkille. Ensimmäisenä kävi mielessä että hevosten luo, mutta täytyikin korjata: hevosaitaukseen. Käytiin hissukseen kävelemässä aitaus ympäri. Taivaalta sateli hiljalleen pörröisiä lumihiutaleita. Vähitellen kavionjäljet ja kakkakasat peittyy lumen alle.. Vaan kylläpä ne kakat sieltä vielä esiin tulee ja sitten alkaakin taas yksi urakka!

Heppaherrat muutti eilen. Aamulla eläinlääkäri kävi tekemässä Tummalle myyntitarkastuksen, totesi hevosen kaikin puolin terveeksi ja hyväksi. Vieläpä kehuikin: Näin nuori issikka ja nyt jo näin mahtava luonne! Kyllä on ostajalla käynyt hyvä tuuri! Tarkastuksen jälkeen allekirjoitettiin kauppakirjat ja uusi omistaja kysyi että joko ne pojat tänään lähtee uuteen kotiin. Tulihan se vähän yllättäen..


Iltasella lastattiin. Vaalea meni rohkeana poikana ensin kärryyn. Siellä sitten tovin odotteli kaveriaan. Tulihan se toinenkin, pitkän köyden ja leipien avustuksella. Kovasti pelotti mennä koppiin vaikka oltiin kyllä etukäteen kuivaharjoiteltu. Mahtava huomata hevosen luottavan niin paljon että tulee perässä noinkin pelottavaan paikkaan kunhan vaan jaksaa selittää ettei ole mitään hätää.

Onneksi matka oli lyhyt. Pihlajapihan tallilla poikia odotteli kolme uutta issikkakaveria ja iso joukko innostuneita ihmisiä. Olen tositositosi iloinen että pojat pääsivät paikkaan missä hevoset saavat olla hevosia. Asua lauman kanssa pihatossa kengättöminä, ja käydä "töissä" ilman kuolaimia.

Olipa ilo nähdä kuinka hevoset ilostuivat tavatessaan uusia kavereita. Matkan rasitukset taisi unohtua hetkessä.

Näytän sulle kieltä :oP
(tässä ollaan vielä kotona)

Sitten tämä:


"This blog invests and believes in the PROXIMITY-nearness in space, time and relationships. These blogs are exceedingly charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in prizes or self-aggrandizement! Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers!”

Lämpöä, läheisyyttä ja ystävällisyyttä ilmentävän tunnustuksen olen päättänyt ojentaa eteenpäin

Elämän Talon Jossulle
Idyllin MariaK:lle
Marian Kotiin ja Puutarhaan
Tilulle Tiluntaloon
Sinisen Enkelin Lennulle