Syysauringossa

Etsi kaikesta hyviä puolia, erityisesti silloin kun kohdallesi osuu jokin vaikealta tuntuva tilanne. Kaikki mitä koemme, kasvattaa meitä. Tämä tarkoittaa, että loppujen lopuksi kaikki koituu omaksi parhaaksemme.

Uuden tien ja uuden suunnan omaksuminen edellyttää uusia ominaisuuksia ja voimavaroja. Ne ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita tarvitsemme voidaksemme saavuttaa edessämme odottavat suuret asiat.


Ei väliä, missä olet tai miten vaikealta asiat näyttävät, olet aina matkalla kohti suurenmoista tulevaisuutta. Aina.

Romukoppa

Parin viikon takaisella paperikassikurssilla punoin sanomalehtikassin lisäksi tällaisen romukopan. Kori on tehty toimikaspunontana aikakauslehtien mainossivuista, ja sen oli tarkoitus olla väriltään pääasiassa pinkki-sini-vihreä.. Jotenkin nuo värit tuntuu lisääntyneen matkan varrella, ja aika paljon on myös valkoista seassa, mutta eipä se haittaa. Hirveen kauheen tyytyväinen pussukkaan kyllä olen, se on kerrassaan mainio juuri tuohon romukoppatarkoitukseen. Sinne voi heittää kaikki avaimet, kännykät, lompakot, taskulamput, kaiken sälän mitä yleensä etitään pitkin taloa.

Oikeesti romukoppa roikkuu tuvan puolella hirsiseinässä, mutta kuvauksen ajaksi nostin sen eteiseen kellon tilalle. Ensin muka siivosin kaikki häiriötekijät pois kuvasta, mutta sitten hokasin että meillä onkin aika kivannäköinen punainen sisustus eteisen nurkassa. Jokohan vähän jouluttaa..?


Tällä kertaa kurssilla oli melko vakavat jälkiseuraukset. Olen haalinut lehtiä myös muiden talouksista, irroitellut sivuja, leikannut niitä määrämittoihin, lajitellut pinoihin värin mukaan. Vielä pitäisi taitella ne samanlevyisiksi suikaleiksi, liittää yhteen tavalla tai toisella tarpeeksi pitkiksi pötköiksi ja lopulta vielä jollain ajalla punoa.. Hidasta hommaa, kun on niin paljon työvaiheita ennenkuin pääsee itse punontaan käsiksi. Sanomalehtikoreja olen pari ehtinyt tehdä, ne annoin lahjoiksi.

Hei hulinaa!

Olihan syysloma! Lomalla olin kolmen päivän paperikassikurssilla - siitä lisää myöhemmin, tanssin, reissattiin lasten kanssa, käytiin hoplopissa ja tietomaassa, uitiin, kyläiltiin, heräsin lähes joka aamu seitsemältä, tein ruokaa, ajoin satoja kilometrejä autolla ja käytiin kaksilla synttärikahveilla.

Nyt meillä on vaihteeksi koko perhe koolla ja vielä yksi ylimääräinenkin silmäpari. Vielä-Isompi ja Neiti saapuivat muutamaksi päiväksi kotiin viettämään omia syyslomiaan. Neitillä on elukat mukana ja Vielä-Isommalla yksi kaveri. Toistaiseksi kaikki sietää toisiaan, kattellaan kauanko rauhaisaa rinnakkaiseloa kestää.. Nyt taas nautitaan tästä hulinasta hetki, ja sitten taas toivon mukaan päästään nauttimaan vähän rauhallisemmasta menosta.

Tänään Pienimmällä on uintipäivä koulussa, Vähän-Isommalla taas taksvärkkipäivä kotona. Koulubussi on siirtynyt talviaikaan, noutaa meidän lapset jo 7.10, taskulampulle on tosiaan käyttöä aamuisin. Lähdenkin tästä herättelemään unikeot, ja ehkäpä keksin järjestää vaikka kuuden tunnin siivousmaratonin.. Iloa viikkoosi!

Terveisiä tien päältä

Eilen kuskasin itseni ja pienet pojat isoon kaupunkiin isoveljen luokse kyläilemään ja syyslomailemaan. Tarkoitus on asua viisi päivää kerrostalossa ja yritää sopeutua hulinaan. On ehkä pikkuisen vaihtelua meille maalaisille. Tänään käytiin leikkimässä, huomenna on luvassa vähän tietopitoisempi päivä. Katotaan nyt mitä kaikkea tässä ehtii, ihan lasten ehdoilla mennään.

Parin päivän sisään on tullut ajeltua liukkaassa, pimeässä, sateessa, ruuhkassa ja vaikka minkälaisissa olosuhteissa. Tämän viikon saan toimia koulutaksikuskina Oulun keskustassa aamukahdeksalta ja neljän aikaan iltapäivisin.. Kääk!! Onpa muuten vilinää! Ihan silmissä vilkkuu kun autoja ja ihmisiä tulee ja menee joka suuntaan. Pääasia että kaupunkilaistunut lapsi viihtyy vilskeessä, täytyyhän se uskoa kun se niin kovasti sitä vakuuttelee.

Luulenpa että perjantaina on melko ihana palata kotimaisemiin, tosin viime viikon lumet on tainneet sulaa jo kokonaan..

Herra kana & kumppanit

Vissiin noilla kanoilla oli jotkut "oikeatkin" nimet.. Nykyään yksi on Blondi, yksi taas Kukko eli Herra kana, yhtä kutsutaan Helmi-kanaksi ja yksi on Kirjava kana, yhdellä raukalla ei ole nimeä lainkaan.


Nyt kun ulkona satelee lunta ja talvi tekee tuloaan, meillä on miettimistä mitä tehtäis kanoille. Ovat niin tottuneet tuohon lähes sadan neliön ulkotarhaan, tuntuis aika pahalta ahtaa niitä taas muutaman neliön kanalaan.. Hienon pesänkin ovat ihan itse rakentaneet luonnon helmaan, ei ole kelvannut sisällä oleva pesäkoppi, ei. Suklaamunan sisuksista löytyi sopiva pesämuna, menee ihan täydestä kanoille. Noin neljän munan päivävauhtia ovat tähän asti pitäneet, alkaa kohta tuo päivän lyhentyminen vähentämään munintatahtia.


Mies aikoo rakentaa navetasta verstaan itselleen, joten sitten kanat ei enää pysty siellä asumaan. Jotenkin en kuitenkaan usko että se vielä tämän talven aikana tapahtuu. Taitaa kanat päästä takaisin samaan koppiin kuin viimekin talvena, siellä on hyvä keinovalojen avulla jatkaa munintaa vielä tovin. Jos siis suostuvat pysyttelemään sisällä.. Eiköhän niiden voi antaa ulkoilla niin pitkään kuin tarkenevat, joulukuulle asti?


Vaan olipa mahtava kaakatus yhtenä päivänä kun pihakissa kävi kurkkimassa aidan takana. Kanat ihmettelivät kaulat pitkinä että onpas siinä pieni kettu. Taisi vaan kissa pelätä kanoja enemmän kuin kanat kissaa..

Meillä

Tehdäänpä pieni kierros pihapiirissä. Syksy on ollut niiin kaunis, ja kohta on kaikki lehdet sataneet maahan. Tuomet on olleet jo tovin paljaina, koivuissa vielä muutamissa lehdet tiukasti tallella.

Hyvässä kasvussa oleva syysruispelto on häikäisevän vihreä muuten harmaanruskeankeltaisessa maisemassa. Pellon reunalla möllöttää iso röykkiö keväällä poimittuja kiviä sekä vino pino halkoja leivinuuninlämmitykseen.



Harmaa, kaunis lato melkein naapurin rajalla toimii talvetuspaikkana monille koneille. Vaivalla vanhoista ovista kasattu "ovi" on ihan hämäystä, oikeasti latoon mennään pellon puolelta, tämä on siis takaseinä.

Apilapellon takana pilkistelee navetan eteläpääty, sekä vähän aitankattoa ja traktoritalliakin kumpareen takaa kurkistaa. Takanaolevaa metsikköä on vähän raivattu, sinne se lätäkkö joskus tulee..



Punainen tupa on meidän kuivaamo. Tykkään hurjasti tuosta notkahtaneesta tynnyrinkansista tehdystä katosta, se on vaan niin söpö. Muutenkin pikkutönöllä on kauniit mittasuhteet, ja olenkin miettinyt voisiko tästä muokata pikku mökkeröisen..

Vanha riihi toimi yhden talven heppaherrojen pihattotallina, ja on siitä asti ollut ihan tyhjillään. Tästä olis ehkä tulossa meidän rantasauna..



Kultaiset heinät huojuu syystuulessa riihen nurkalla. Takana pilkottava pelto olisi tarkoitus ensi keväänä kyntää ja kylvää siihen viherlannoituskasveja ja loppukesällä mahdollisesti syysruista.

Vanha vilja-aittakin on joskus ollut punainen, nyt jo kauniisti kulunut. Kahdella nurkalla kasvaa koivut ihan seinässä kiinni. Rakennus on melko matala ja ikkunaton, mutta ehkäpä tästäkin saisi kehitettyä jotain käyttötilaa..



Pihalla saattaa vaahteranlehtimatolla kahlata vastaan kunnon kotitarvepantteri, pihakissa numero 2.

Kaikkea sitä..

Heli oli blogissaan raottanut käsilaukkuaan, ja kehotti muitakin tekemään samoin. No, olenhan ennenkin esitellyt mitä kassista löytyy, katotaanpa mitä tällä kertaa mukana kulkee.

Viime aikoina kassina on toiminut Marimekon pieni, pullea ja pirteä olkalaukku. Sinne ei pajon turhaa roinaa mahdu, hyvä että edes lompakko sujahtaa sisään, sen verran pieni on suuaukkokin. Kassissa roikkuu tietysti heijastin, ja sisällä on silmälasikotelo (sis. silmälasit ja aurinkolasit), lompakko, autonavaimet (sen auton jolla en yleensä aja), kynä, kärrypoletti jossa "avaimenperänä" pieni led-lamppu, terveysside, nippu pikaruokalan servettejä, K-kaupan keräilylappu (en juuri koskaan asioi K-kaupassa) sekä pari kuittia, joista toisen taakse on listattu hienojen biisien nimiä. Ei siis kovin kamala sotku, tämän perusteella mua vois jopa pitää melko siistinä ihmisenä..

Mutta.. Totuus paljastuu kun kaivellaan pulleaa lompakkoa..

Sieltä löytyi paaljon kortteja:
- ajokortti
- pankki-visakortti
- S-bonuskortti
- plussakortti
- kirjastokortti
- hesburgerin bonuskortti
- Miehen kotijäätelökortti
- seppäläkortti
- lindexkortti
- lindexin sukkakortti
- kappahlkortti
- mydoris-anton&ninakortti
- Miehen starkkikortti
- edellisen kotipaikan kirjastokortti
- vanhaksi mennyt lahjakortti
- 5 eri tilinumerokorttia: 2 omaa, yrityksen ja 2 lasten
- 2 x vuosimatkavakuutuskortti (vanha sekä voimassaoleva)
- subclubkortti
- kotipizzan etukortti neljään eri kotipizzaan
- entisen kotipaikan kukkakaupan etukortti
- lemmikkikaupan etukortti
- vanhentunut luontaistuotekaupan etukortti
- etukortti taimistolle, voimassa kesän 2009
- askartelukaupan etukortti
- tiimarin etukortti viime joululta
- virkistyskylpylän etukortti, vanha
- hammaslääkärin ajanvarauskortti x 2, viime kesältä
- kampaajan ajanvarauskortti tammikuulta
- käyntikortteja omia ja muiden
- oma ja pienten poikien kelakortit
- silmälasikortti

Ja korttien lisäksi vielä paaljon muutakin:
- muumilakanoiden keräilylappu (tyhjä), voimassa 31.5.2010 asti
- 4 sarjaa kappahl -etukuponkeja (maaliskuulta, heinäkuulta, elokuulta ja syyskuulta)
- jätskiauton etukuponki, voimassa 5.3.2006 asti (tämä on siksi mukana kun siitä löytyy jäsennumero, vaikka ehkä se löytyy tuosta etukortistakin..)
- kesäpiha 2010 -messujen pääsylippu x 2
- kirjaston nettipalvelun salanumero
- pari viikkoa sitten otetut passikuvat, omat ja kahden lapsen
- lasten ja aikuisten sarjaliput edellisen kotipaikan uimahalliin (vieläköhän lie voimassa)
- postimerkkejä, Suomen ja Uuden Seelannin
- kakskymppisiä: 20 FIM (juu siis markka), 20 SEK, 20 NZD
- takuukuitti lego -lautapelistä
- pari kuittia verotukseen
- pari lippulappua, joissa ihmisten nimiä ja puhelinnumeroita
- yhden kuitin nurjalle puolelle joskus keväällä tehty tilauslista Hyötykasviyhdistyksen siemenistä
- vino pino kuitteja syys- ja lokakuulta
- rahaa 39,89€

No huhhuh!! Melkein puolet noista joutaa pois, olipa ehkä aikakin siivota lompakko.. Nyt alkoi kiinnostamaan mitä kaikkea löytyy vaikkapa autosta, ehkä pitäis siivota se seuraavaksi..?

Operaatio Hurrikaani, suunnitelma

Hmmm, nyt kun talosta on vihdoin viety tavaroita pois, eikä vain siirrelty paikasta toiseen, löytyy taas tilaa vaikka mille, ainakin uusille suunnitelmille.. Neitin huusholliin on vielä lähdössä peilipiironki ja kirjoituspöytä, jotka eivät mahtuneet edelliseen kuormaan. Joten, here's the plan:

Ex-poikienhuoneesta poikien loput tavarat poikien uusiin huoneisiin. Tilalle kaikki askartelu-, käsityö- ja tietokonekamppeet. Rummut yläaulaan. Tuvasta lehtiä täynnä oleva kehto niin ikään yläaulaan. Pulpetille maalaus ja Pienimmän huoneeseen. Penkkiin vihdoin jalat paikalleen ja penkki leikkimökkiin. Keinutuoli kuntoon. Telkkarikaappiin maali pintaan ja ovet paikoilleen. Kunnostettuun patakaappiin niin ikään pintakäsittely. Tuvan sohva porrashuoneeseen. Uusi pehmeä sohva tupaan. Hyllykkö tuvan ikkunan alta porrashuoneeseen, tilalle istuimia - puusohva kenties? Myös keittiöön ikkunan alle tarvitaan remontin jälkeen sohva! Poikien huoneisiin verhot. Ja mikä tärkeintä: kaikki ylimääräinen, paikasta toiseen ajelehtiva roina pois.

Ensimmäinen päivä on jo takana, ja illalla oli toosi hyvä olo kun tuntui siltä että oli saanut jotain oikeesti aikaan. Nyt on huhkittava niin kauan kuin virtaa riittää. Jospa se pääkin operaation edetessä selvenee.. Joten eikun poppi soimaan ja raivoomaan lisää! Mutta ensin pieni lenkki raikkaassa syysilmassa koiran ja kameran kanssa. Kaunista loppuviikkoa!

Metsänreunassa

Ei nähty karhuja, hirviä, susia eikä ilveksiä. Ei edes hirvikärpäsiä tai punkkeja. Saaliiksi saatiin keppejä, pikkuämpärillinen kiviä sekä kuraa kumppareihin.

Syksyn paras ostos: pehmeät fleecepintaiset teddyvuorelliset karvaturritakit pojille (ja Neitille kans) Halpa-Hallista 14,90€/kpl.

Paluu juurille

Neiti vietiin eilen elukoineen ja muuttokuormineen Kuopioon, samaan asuntoon jossa me asuttiin 18 vuotta sitten. Eli takaisin synnyinkotiinsa :o)

Ulko-ovi oli vaihtanut väriä, pihalle oli rakennettu terassi, ja tapetit seinillä oli vaihtuneet valkoiseen maalin, mutta muuten asunto oli ihan samanlainen kuin silloinkin. Tuntui ihan hassulta tehdä aikamatka niinkin kauas taaksepäin..

Pipsu oli alkuun vähän ihmeissään uudella pihalla, vieraiden tuoksujen keskellä. Heti muutui ilme kun edellinen asukas sai kaikki omat kamansa pois, ja kannettiin Neitin tavarat tilalle. Kisutkin kotiutuivat hetkessä. Vähän totuttelemista Pipsulla - ja Neitilläkin - on ulkoilemisessa, kaupungissa kun ei saa juoksennella mielin määrin vapaana. Ja voi että kun siellä on paljon outoja tuoksuja, ihmisiä ja koiria!

Ja ai että nuo sileät vaaleat seinät näyttää sitten hyvältä! Rauhallinen tausta vaikka mille. Jotain pientä sisustusremppajuttua Neitillä taitaakin olla mielessä, ehkä päästään auttamaan.