Lunta odotellessa

Viikontakainen talvi tuli ihan puskista. Lähdin lunta pakoon etelään (yhden yön yli, ja sielläpä oli vielä enemmän lunta..), kotiinpaluun jälkeisenä yönä lumet häviskin ihan kokonaan. Nyt on ehditty siivota pihalta pois enimmät sinne kuulumattomat objektit, sekä vaihtaa melkein kaikkiin autoihin talvirenkaat. Oikea talvi saa tulla.

Gaia

Mulla on uus idoli: Kaija Juurikkala. Tapasin Kaijan huhtikuussa, kun hän oli maalaamassa sielun muotokuvia täällä meilläpäin. Olin just palannut Ranskanreissulta, vähän riekaleina, ja käynyt hyvän ystäväni luona energioitumassa (ja saamassa selville jotain aivan huikeaa), ja siinä tuli puheeksi että hän menee kattomaan ku Kaija maalaa. No minäkin sitten menin, lumouduin, istuin siellä ainakin viisi tuntia, katselin kun sielu toisensa perään tuli näkyväksi, ilmoittauduin itsekin jonon hännille, ja tulin maalatuksi. Myöhemmin ostin Kaijalta toisenkin taulun. (Enkä kerro kumpi kuvista on kumpi :o) Nyt on vuorossa Kaijan kirjat. Olen ahminut juttuja intuitiosta, hengistä, sieluista, entisistä elämistä..

"Minästä

Olemassaolo ilmenee kahdessa muodossa. Näiden vuorovaikutuksesta syntyy kaivattu henkilökohtaisten valintojen polku. Jos ei tutustu Korkeampaan minäänsä, on altis ajelehtimaan kenen hyvänsä auktoriteetilta vaikuttavan persoonan ohjauksessa. Ainut todellinen auktoriteetti on oma Korkeampi minä. Miten siihen voi tutustua? Miten sen tunnistaa?

Kriteeri on Rakkaus. Mutta rakastuminen ja rakkaus eivät ole sama asia. Rakastumisessa lainataan energiaa toiselta, kun taas rakkaus virtaa sisimmästä eli Ykseydestä. Se tulee yhtä aikaa sisältä ja kokonaisuudesta, joten sillä ei ole suuntaa eikä tilaa. Se on. Se on Läsnäolo.

Korkeampi minä on ehdottoman rakkauden lähettiläs, joka haluaa kantajalleen vain ja ainoastaan hyvää. Tämä ei tarkoita, etteikö Korkeampi minä haluaisi saattaa kulkijaa haasteisiin. Päinvastoin. Aina kun voimavarat suinkin antavat mahdollisuuden, se on jo ottanut asianomaista käsipuolesta ja vienyt kohti niin sanottuja ongelmia. Onko joku tullut tänne pyytämään helppoa elämää ja pääsemään vähällä? Huihai!

Korkeampi minä ei toimi kunnianhimosta niin kuin ego, joka janoaa hyväksyntää toisilta ihmisiltä, vaan sen kannustin on se tärkeä sopimus, jonka sielu on tehnyt ennen kehoon asettumistaan. Tuo sopimus pyyhkiytyy pois tietoisesta muistista, mutta Korkeampi minä muistaa - ja mieluusti muistuttaa lupauksensa mukaisesti. Ehkä siitä syystä sitä perinteisesti kutsutaan myös omaksitunnoksi. Ollos siis utelias Korkeamman minän tunnistamiseksi. Hän on oppaista merkittävin ja kulkee alati matkassa ensimmäisestä viimeiseen hengenvetoon.

Mistä tietää kenen matkaan voi lähteä? Miten erottaa varmuudella Korkeamman minän muista auktoriteeteista?

Kun keskustelee Korkeamman minänsä kanssa, ei tarvitse kysyä, mitä muut ajattelevat. Jos luulee arvostuksensa nousevan, on tekemisissä egonsa kanssa. Korkeampi minä on sielun ääni eikä se kumarra mitään muita lakeja kuin sielun sopimusta ja universumin lakeja. Korkeampi minä oli allekirjoitushetkellä paikalla.

Rakkauden lähettiläänä Korkeampi minä on ilon sanansaattaja. Siksi kanssakäymisessä on huumoria ja veikeää yllättävyyttä. Yllätykset ovat korkeamman minän lahjoja. Ne ovat tietoisuuden saavuttamattomissa. Kun ihmettelee sattuman voimaa ja osuvuutta, on kiitoksen velkaa Korkeammalle minälleen.

Ilman minän ja Korkeamman minän keskinäistä liittoa elämää sävyttää alituinen kaipaus.

Yksinäisyyttä kokee ihminen, jonka energia virtaa rakastumisen tavoin ulkopuolelta. Hän on ihminen, joka piirtyy olemassa olevaksi muiden katseiden kautta ja siksi yksin ollessaan kaipaa alati - katseita ja lainaenergian virtausta.

Ihminen, jolla on yhteys Korkeampaan minäänsä, on saavuttanut myös yhteyden Ykseyteen. Hän kokee rauhaa, koska tuntee olevansa osa kokonaisuutta, täydellisyyttä. Häneen virtaa energia elämän alkulähteestä, eikä hänen tarvitse pelätä sen ehtymistä."

Kaija Juurikkala & Janne Ruokonen: Askeleita - Intuition mestarikurssi

Mössö

(Mulla ei näytä olevan mitään valtaa siihen, miten nämä kuvat tänne sijoittuu, joten antaapa olla näin kun kerran haluavat.. Eikä mulla edellenkään näytä olevan juuri ollenkaan ruokakuvia..)

Kiitos juttuvinkistä, Huopalintu!

Miten meillä syödään enemmän kasviksia ja juureksia (koska pakko on kun ne on "ilmaista" ruokaa)?

Smoothiet ei meillä ole kovin vihreitä. Niihin laitan etupäässä jäisiä marjoja banaanin ja avokadon kaveriksi. Toki vois kokeilla porkkanaa tai punajuurtakin, pitääkin ottaa ne testaukseen kunhan smoothiekausi taas kunnolla alkaa.. Sipsejä olen tehnyt vain lehtikaalista, se on kyllä aivan superhyvää! Voisin yrittää myös muita laatuja, jos olis sellanen siivutin jolla sais tarpeeksi ohuita lastuja. Kaupan juuressipsithän on tosi namia..

Uunijuureksina menee kaikki: perunat, porkkanat, lantut, palsternakat, punajuuret, sipulit, kurpitsatkin. Loraus oliiviöljyä ja sopivat mausteet, ja tulee niin hyvää että! Tai sitten tehdään kiusaustyyppinen ratkaisu, eli paistetaan uunissa (kaura)kerman kera. Hyvää on myös uppopaistettuna ranskisten tapaan joko sellaisenaan tai tempuroituna - namskis!

Kaikkein eniten teen kuitenkin erilaisia mössöjä. Eli otetaan kaikkee tuoretta, omaa tuotantoa ja kaupastaosatettua, pilkotaan, paistetaan öljyssä kunnes kypsää, maustetaan, lisätään tarvittaessa joko (kaura)kermaa tai tomaattimurskaa, syödään riisin tai pastan tai quinoan kanssa tai vaikka sellaisenaan. Tein monenlaisia mössöjä läpi kesän, ja joskus kun väki kyseli että mitä siinä ja siinä ruuassa oli kun se oli niin hyvää, niin en koskaan enää muistanut mitä kasviksia ja mitä mausteita sillä kertaa oli mukana. Muistaakseni se oli italialaispariskunta, joka viime kesänä sanoi että heilläpäin tuommosta ruokaa kutsutaan nimellä sotku eli 'mess' (mikä ikinä se italiaksi onkaan..), niin nyt tiedän vastata kun joku kysyy:

- What's for lunch?

- I'm making a mess.

Kasvukausi 2016

Kiitos juttuvinkistä, Sirkku!

Tehdäänpäs pikku katselmus kuluneeseen kasvukauteen nyt kun lähes koko sato (vielä muutama punajuuri, nauris ja lehtikaali on pellossa uhmaamassa pakkasia) on saatu korjattua talven varalle ja tarhurin on aika vetää vähän henkeä.

Mitäs meillä tänä vuonna kasvoi?

Marjoja ja hedelmiä kuten ennenkin. Myyntiin asti mansikkaa ja vadelmaa. Itelle saatiin muutama maistelumarja pensasmustikkaa, karviaisia ja vaaleanpunaisia herukoita. Näiden pellolla kasvavien lisäksi pihalta löytyy kaikkia muitakin herukoita (puna-, musta-, valko- ja viher-) sekä mesimarjoja, ne ei kuitenkaan ole luomuvalvonnan piirissä, eikä näinollen myöskään myynnissä. Omppupuista pari lajiketta teki hedelmää, samoin yksi päärynäpuu. Kunnon satoa saadaan odotella vielä muutama vuosi. Viiniköynnöksistä suurin osa on hengissä, kukkia ja marjoja odotellaan saataviksi tulevina vuosina. Kuten myös luumuja ja kirsikoita.

Perunaa ja vihanneksia. Pottua kolmea eri lajiketta, yhteensä varmaan noin parikymmentä aaria. Porkkanaa kymmenisen aaria, varhaisempaa ja myöhäisempää lajiketta, jotka kuitenkin molemmat olivat yhtä hidaskasvuisia ja myöhäisiä, ja jäivät harmittavan pienikokoisiksi verrattuna edellisiin vuosiin. Myyntiin asti vielä sipulia, ja omiksi tarpeiksi palsternakkaa, naurista, punajuurta, hernettä, kesäkurpitsaa, kurpitsoita, vähän lehtikaalia, pinaattia ja tilliä, yksi avomaankurkkutaimi. Kukkapenkissä oreganoa. Yritettiin kasvattaa myös maissia sekä kyssäkaalia. Viime talvi vei syksyllä istutetut valkosipulit.

Lisäksi pinta-alallisesti suurimmat tuotteet, eli ohraa myytäväksi luomukanalaan, ja viherlannoituksena apilanurmea, joka meni rehuksi emolehmille.

Eli aikalailla sitä samaa mitä edellisinäkin vuosina. Ensi vuodeksi on suunnitelmissa vaikka ja mitä, saapa nähä miten käy sitten kun aika koittaa..

Semmonen kesä

Meillä kun näköjään kesä on yhtäkuin kesävieraat eli apukädet, niin tänä vuonna kesä kesti toukokuun lopulta lokakuun alkuun. Paljon tehtiin, nähtiin ja koettiin, uusia ystäviä saatiin taas ympäri maapallon (Portugali, Puola, Sveitsi, Australia, Brasilia, 2 x Japani, 2 x Saksa, 3 x USA, 4 x Ranska). Mistä niitä apukäsiä sitten oikein tulee? Meille peltotyöapulaiset on tulleet wwoofindependentsin kautta, ja tänä kesänä meillä oli ekaa kertaa oma kokki laittelemassa sapuskoita valmiiksi sillä välin kun me muut aherrettiin pellolla. Keittiöhenkilö saatiin workawaysta, ja nyt me on jo sovittu ensi kesäksi työajat toisen kokin kanssa. Superia! Ja ei voi kuin todeta, että helpottaa ainakin meillä elämää hurjasti tämmönen vapaaehtoisten majoittaminen. En kyllä ikinä enää vaihtais pois! Just tässä mietin, pitäisköhän talviaikaan ottaa joku kaveriksi raivaamaan roinat kämpästä..

(Vinkvink! On muuten tosi mukava ja edullinen tapa matkustaa maailmalla tuo vapaaehtoistöiden tekeminen, nuorisolle erityisesti ja miksei meille vanhoillekin. Kävin ite kerran ja aion mennä uudestaankin!)

Leppeää lomailua

Takana hieman toista viikkoa tätä ns. lomaa, ja sitä samaa edessäpäin vielä x viikkoa.. Kovin rankkaa lomastressiä en ole vielä toistaiseksi kokenut. Mitä sitä sitten on tullut tehtyä..? Kas, siinäpä hyvä kysymys.. Enimmäkseen olen vain oleillut itseni kanssa: kuunnellut lähes taukoamatta musiikkia, piirtänyt & maalannut (ei silleen rempasti - mullon uus harrastus!), käynyt läpi vanhoja valokuvia (nämäkin joulukuiset lainakuvat löytyi muistikortin kätköstä), tanssinut ja tanssinut, virkannut pipoja ja villapaitoja, lojunut sohvalla ihan hiljaa itseäni kuunnellen, hymyillyt ja nauttinut hetkestä. Semmosta palautumista koko kesän kestäneestä hyörinästä ja edustamisesta. Ajattelin, että kovasti haluaisin lähtä johonki reissuun, mutta nyt ei jotenkin tunnu siltä, on hyvä näin. Ja musta tuntuu, että kohta alkaa tehdä mieli vähän kesyttää tätä ainaista kaaosta täältä..

Sokerikuorrutettu aamu

Jatketaanpa vielä tällä sokeriteemalla.. Tämmösen sokerin nauttiminen on enemmän kuin sallittua. Niin ihana aamu! Tyyni, hiljainen, kaunis, kirpeä. Rauha ♥ Eikä tuo yhden asteen pakkanenkaan pahalta tunnu, ollenkaan, ihan tarkenee ilman hanskoja hetken kuvia räpsiä.

Ihanaa loppuviikkoa Sulle! ♥

Sokeriton syyskuu vol 2

Taas haastoin itseni sokerittomaan syyskuuhun, ja se sujui ihan mainiosti. Toki lipsumisiakin sattui: tuli nautittua vahingossa tai ihan tarkoituksella paahtoleipää (kerran), karjalanpiirakoita (kerran), puolukkahilloa (kerran) ja kotiviiniä (muutaman kerran). Ja olihan meillä ipanan synttäritkin, herkkuja piti vähän maistella. Ja kokki käytti välillä ruuissa hunajaa. Siinäpä ne makeutukset taitaa olla.

 

Nyt sitten heti kuunvaihteessa ostinkin suklaalevyn, ja söin jo puolet.. On sentään tummaa suklaata ja pieni levy, ei mitään maitosuklaata enää vois kuvitellakaan. Taidankin pitää vielä sokerittoman lokakuunkin, sillä erotuksella että suklaa on sallittua pienissä määrin, ja poikkeustilanteissa tietty muutkin herkut :o)

Tämmösiä herkkuja meillä onkin vaikka kuinka:

Supersyyssunnuntai

Herääminen ihan rauhassa omaan tahtiin, aamupäivästä viemään vuoden viimeiset apukädet junalle - nyyh (iso kiitos ja hyvää matkaa Norjan kautta Brasiliaan!), ex-temporeretki Väisälänmäelle kun keli oli mitä parhain ja arvelin vielä jonkunverran syksyisiä lehtiä puissa olevan. Sitten lapsi pyysi pyöräilemään, ajeltiin sellanen kaheksan kilometriä.. Pikku päikkärit, ja tanssimaan: päivän kombo lattareita & itämaista. Nyt oon vähän tööt, ja huomenna taas aikainen herätys.. Ihania syksyisiä päiviä tulevaan viikkoosi! ♥