Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuumeessa


Kesäflunssanpoikanen lähti ennen kuin kunnolla tulikaan, siihen varmaan auttoi kaapinperukoilta kaivetut villasukat ja Miehen vaatekaapista lainattu fleesepusero. Nyt on iskenyt aivan erilainen kuume, matkakuume! Jo jokunen viikko sitten muistelin kaiholla meidän viidentoista vuoden takaista lähes puolen vuoden pituista reissua maailman ääriin. Sitten juteltiin naapurin kanssa vapaaehtoistyöntekijöistä, joita voisi olla mahdollisuus saada tilalle töihin. Löysin WWOOFin, ja täytyy sitä vielä tutkia tarkemmin, josko vaikkapa sellainen oikeasti onnistuisi. Tosi mielelläni ottaisin meille vaikka vaihto-oppilaita, vapaaehtoistyöntekijöitä, tai ketä tahansa jotka vaan haluais tulla kattomaan meidän elämänmenoa. No, ajatus sai vielä jatkoa, kun tässä yhtenä päivänä kesken mansikanpoiminnan Mies ehdotti että lähdetään joku talvi itse vapaaehtoistyöhön jonnekin luomutilalle. Ilman muuta! Ajateltiin sitte lähtä joku tammikuu Uuteen-Seelantiin poimimaan hedelmiä, tai työhön viinitilalle.. Onhan siitä jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi sielläpäin on käyty, ja sillon jo päätettiin että vielä kerran palataan. Ja otetaan hyvä kamera mukaan!
---
Ote matkapäiväkirjasta tammikuussa 1999:
"Ensimmäinen yöpaikka varattiin Wanakasta, jonne matkaa Balfourista on vain reilu parisataa kilometriä. Sopivan lyhyt matka aloituspäivälle, tiedetään jo kokemuksesta, ettei lasten kanssa koskaan pääse lähtemään matkaan aamulla aikaisin. Ensin purruutettiin Queenstowniin. Matkalla nähtiin Lake Wakatipu -järvi, ja hieman mutkaista tietä sekä paljon yliajettuja opossumeita... Queenstownissa oli paljon turisteja, ja meistäkin alkoi tuntua enemmän turisteilta kuin Balfourissa (siellähän olemmekin oikeastaan paikallista väestöä...). Silmiinpistävän paljon oli myös vanhoja paappoja ajelemassa hienoilla vanhoilla avoautoilla. Parta vain hulmusi tuulessa... Queenstownista ajateltiin ajaa Wanakaan hieman pienempää tietä pitkin, olisi kulkenut Uuden-Seelannin pääväylistä kaikkein korkeimmalla. Opasteet oli kuitenkin tosi huonot, ja niinpä ajeltiin sitten pitempää reittiä. Pitkän matkaa vieressä kulki joki, mutta niin syvällä solassa, ettei sitä paljon näkynyt. Cromwellin liepeillä oli paljon hedelmätarhoja, ja koskapa juuri on sadonkorjuu meneillään, ostettiin mekin suoraan tarhalta vastapoimittuja aprikuuseja ja kirsikoita matkaevääksi - nam!"
---
Ja nyt tämä ajatus ei jätä mua rauhaan. Kaivoin jo kartankin esiin.. Kävin läpi kaikki reitit mitä silloin ajettiin, kaikki paikat mitkä nähtiin. Tein mielessäni listaa minne kaikkialle täytyy mennä uudestaan, ja missä ei vielä ole käyty. Nyt täytyy enää miettiä mikä talvi päästään lähtemään, voi murh, kun nuita lapsia ei voi ottaa mukaan eikä oikein jättää kotiinkaan..


Ei kommentteja: