Miehet möksällä

Kolme päivää kalastusta, uintia ja lettujen syömistä. Ja on ne näköjään käyneet Kiutakönkäälläkin :o)

Mun vasen alaselkälihas sanoi tänään reps, ja nyt voinkin ihan oikeutetusti hieman hengähtää, teettä muilla kaikki työt, ja kinuta silittelyä. Saunanlauteille en taida tässä kunnossa könytä.

(Kuvat otti Mies, ja kysyin ihan luvankin niiden julkaisemiseen)

Huojuvassa ladossa

Onnea on ihanat ystävät ♥! Joku sellanen joka soittaa ykskaksyllättäen ja kysyy lähekkö illalla, ja jolle mielellään vastaa että lähen, ja sitte lähtee sen kanssa tänne kuuntelemaan tätä, ja on mukavaa, eikä vähiten siksi että matka suuntaansa kestää toista tuntia ja matkalla ehtii jutella yhtä ja toista. Ja oishan sekin ihanaa jos meillä olis hirsirakennukset yhtä hyvässä kunnossa..

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,

Kuinka onnellinen voikaan olla hän,

Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.

Maalaismaisemaa en saata unohtaa.

-Jukka Virtanen

(Ja sitten kotiintullessa huomaa että ne pojatkin on tulleet mökiltä ja valloittaneet tehokkaasti tietokoneet..)

Voihan vattu!

Nyt on kuulemma ainoa hetki koko kesänä kun voi olla pois kotoa muutaman päivän. Pojat (yks iso ja kaks pienintä) meni mökille lomailemaan ilman sähköä, vettä, telkkaria, pelikoneita. Tekee niille niiiin hyvää. Unohtui pyyhkeet, uimashortsit, parkkikiekko, melkein juomavesikin. Onneksi kauppa on neljänkymmenen kilometrin päässä :o) Nuoriso lorvii nurkissa. Minä istun pokkari taskussa vattupuskassa naama aurinkoa päin, istun rappusilla putsaamassa puna-, kelta- ja valkosipuleita, istun keittiössä paistamassa kesäkurpitsalettuja, istun telkkarin ääressä aivot narikassa. Vielä pitäisi hetki istua saunassa, sitten voi oikaista vaakatasoon. Huomenna lisää vattuilua ja yks lenkki kylälle, muilta osin on ihan vapaapäivä. Niin ja se pokkari, vanha ja halpa, ottaa teräviä ja värikkäitä lähikuvia pelkällä napin painalluksella. Ihmeellistä!

Keidas keskellä Tyrnävää

Lyhin reitti meiltä Oulujoen taimistolle kulkee Tyrnävän keskustan läpi. Edellisen kerran olen liikkunut sielläpäin joskus lapsena, enkä ole kiinnittänyt juurikaan huomiota mihinkään. Perjantaina matkalla bloggaajatapaamiseen huomasin keskellä kylää kauniita vanhoja rakennuksia, ja koska mulla oli reilusti ylimääräistä aikaa, parkkeerasin auton ja hipsin kameran kanssa tutkimaan aluetta lähemmin. Vanhasta meijeristä oli tehty kirjasto, vieressä oli kauniitä punaisia puutaloja, kulkuväylät siististi päällystetty, ja yhdessä nurkassa niin hieno viheralue että todellakin kannatti pysähtyä!

Istutukset oli ryhmitelty siististi reunustettuihin ruutuihin, välissä suorat kivituhkakäytävät, osa käytävistä oli päällystetty betonikivillä. Kasveja oli yhdessä ruudussa vain yhtä tai kahta lajia, nekin matalia. Keskellä puistoa oli alue hiekkaleikkejä varten sekä monta penkkiä istuskeluun. Samoin yhdellä sivulla oli iso hiekka-alue, jonka läpi kulki pölleillä reunustettu kivipuro. Puistoa kiersi matala betonikivimuuri.

Alueen levollinen yksinkertaisuus vetosi muhun todella. Ja vieläkin enemmän mielenkiintoa toi se, että keskiakselien jakamat neljännekset ei olleet kaikki täysin symmetrisiä. Sainkin mukaani monta todella hyvää ideaa, toivottavasti pääsen niitä joskus jossain hyödyntämään. (Hmmm.. kuinkahan tällainen ruutukaava toimisi rinteessä, ja onko alueen pakko olla neliö/suorakaide.....?)

Kuvia alueesta otin paljon enemmänkin, mutta ne on julkaisukelvottomia, koska mulla on se vino horisontti -syndrooma.. Tasamaasta otetuissa kuvissa se pomppaa vielä enemmän esiin, sattuu ihan silmiin kattoo niitä.. Mut hei, menkää itse katsomaan jos sielläpäin liikutte, oli hieno paikka!

Kivaa tiedossa

Mää pääsen reissuun! Viime talven yrttikurssilaiset, Mies mukaanlukien, saivat kutsun kahden päivän yrttiretkelle Mikkelin seudulle. Ja koska tilaa kuuluu olevan, aion törkeesti ängetä mukaan kuokkimaan. Tokihan maksan sen saman satakakskymppiä bussikuljetuksesta, kohteiden esittelyistä ja majoituksesta kuin muutkin, pieni hinta kaikesta siitä mitä on luvassa: yrttiviljelmiä, hotelliaamiainen, uima-allasosasto, kahdenkeskistä aikaa ymym. Ainoa huono puoli on se, että reissuun lähdetään just meidän kuopuksen 10-vuotissynttäripäivänä, aikaisin aamulla. Neiti onneksi lupas vahtia poikia sillä aikaa, helppo homma kun silloin ei vielä edes koulut ole alkaneet. En melkein malta odottaa!

Lisäksi sain vihdoin suunniteltua meidän pihan melkein kaikilta osiltaan sellaiseksi että olen itsekin tyytyväinen. Eli nyt on sitten piha puoliksi tehty, koska on se sen verran hyvin suunniteltu. Luulenpa vaan, että sen valmiiksi tekemisessä (tai siis pihahan ei koskaan ole valmis) menee vielä kauemmin kuin tähän suunnitteluun, johon siis kului viisi kokonaista vuotta. Mutta pikkuhiljaa, niin ne on hommat meillä ennenkin edistyneet. Ja kerkee varmaan taas suunnitelmat muuttua matkalla moneen kertaan, mutta nyt on ainakin hyvä pohja olemassa. En melkein malta odottaa sitäkään että pääsen pihaa oikeesti rakentamaan!

Märkää, kylmää ja sokeria

Teettipä tosiaan töitä saada revityksi pellosta edes se yksi kopallinen mansikkaa.. Kylmää, märkää, ihan syyspäivä, mikä ihana tekosyy siirtyä sisätiloihin ja pitkästä aikaa katsella kunnolla ympärilleen. Voi jee.. Tiskivuoret, pyykkivuoret, rojuvuoret, niitä meillä riittää.. Tiskikone jauhoi kaks koneellista ihan putkeen, ja kun sain kolmannenkin puolitäyteen, oli yksi tiskiallas jo tyhjä. Ja karmeen likanen. Pohjaan pinttyy ajan saatossa aina tollanen musta töhnäkerros, joka ei lähde harjalla pyörittämällä. Mitään myrkkyjä en siihen ole kokeillut, kun ei meillä sellasia edes ole enkä halua ostaakaan. Meillä posliiniallas puhdistuu kostealla sokeripalalla hankaamalla.

Kolmen sokeripalan jälkeen näyttää jo vähän paremmalta:

Yhden ison ja syvän altaan puhdistamiseen reunoja myöten kului kahdeksan palaa sokeria ja aikaa noin kymmenen minuuttia. Ei ihan kauheen iso satsaus lopputulokseen nähden. Tiskivuoren valloitus jatkunee huomenna, ehkäpä pääsen etenemään jo toisenkin altaan pohjaan asti :o)

Kohta helpottaa

Tänään tuli enää 25 kg mansikkaa, tosin jätettiin kaksi pisintä riviä poimimatta. Keskiviikon mansikat on jo kokonaan myyty, asiakkaat tulevat jopa poimimaan itse, paitsi meidän pitää poimia yksi kopallinen (naurettavan vähän!). Perjantaillekin on mansikanpoimijoita tulossa, ja sen jälkeen mekin myydään jo eioota. Mietin vaan että mistähän me nykästään ne kilot mitkä pitäs toimittaa Ouluun, kun sielläkin ois ostajia jonoksi asti..

Yllättävän kivuttomasti kyllä mennyt tämä mansikkasesonki. Alkukaudesta oli vähän enemmän tohinaa, ja vaikeuksia saada kaikki mansikat sijoitetuksi jonnekin. Nyt tämän myöhäisemmän lajikkeen kohdalla ei niin isoa satoa tullutkaan, joten hyvin on pärjätty kahdestaan, plus mitä välillä on käynyt noita itsepoimijoita. Ja jotta ei jatkossakaan hommat liian helpoksi kävisi, meillepä tuleekin ensi kuussa tuhat kappaletta uusia mansikantaimia! Sekä lisätään myös rönsyistä noita omia, jotta päästään vähän uudistamaan kasvustoja.

Ja sitten kun mansikoista ei enää marjoja saa, niin viime kesänä istutetut vadelmat alkaa tuottaa satoa. Ne onkin melkoisia jättivattuja! Saas nähdä miten helisemässä me niiden kanssa ollaan, pitääköhän ostaa toinenkin uusi pakastin..? Vattujen lisäksi alkaa "kypsyä" myös perunat, kesäkurpitsat, kyssäkaalet.. Että ei tässä ihan vielä kesälomalle päästä..

Kiinalainen juttu: ilottomuus

Ilottomuus - mm. viha, inho, vastahakoisuus, julmuus, kärsimättömyys, kiireisyys

Vaikutusalue: sydän, ohutsuoli
Tasapainottavat tunteet: rakkaus, ilo, kunnioitus, arvostus
Psyykkiset ominaisuudet: lämpö, elinvoima, innostus
Elementti: tuli

Ilon puute on perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan suurin syy sydämen ongelmiin. Ilottomuus ei tarkoita surua, joka aiheutuu jonkun ihmisen tai jonkin asian konkreettisesta menettämisestä, vaan pikemminkin alakuloisuutta, jonka luo jatkuva tyytymättömyys omaan itseen tai olemassa olevaan tilanteeseen. Elämää ei yksinkertaisesti enää koeta hauskana. Motivaatio puuttuu ja kaikki tuntuu saman vanhan toistolta. Taistelu olemassaolosta on vähitellen tukahduttanut kaikki välittömät ilonilmaisut. Sydän "vuotaa verta", koska emme voi nauraa ja nauttia elämästä. Ilottomuus vaikuttaa lisäksi ohutsuolen toimintaan, niin että sen kyky ottaa vastaan ravinteita huononee. Sydän- ja verisuonisairauksille alttiita ovat erityisesti niin sanotut täydellisyyden tavoittelijat ja työnarkomaanit, jotka suhtautuvat elämään liian vakavasti. Myös viha voi vaikuttaa sydämeen negatiivisesti. Itsensä tai toisen ihmisen tai jonkin tilanteen vihaaminen on vahingollista ja palautuu pitkällä aikavälillä takaisin omaan kehoomme. Viha, pahansuopuus ja suuttumus jäytävät sydäntä ja johtavat tyhjyyden, yksinäisyyden, eristyneisyyden ja tyytymättömyyden tunteisiin ja aiheuttavat tuskaa sisimmässämme. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös sitä vihaa, inhoa, väheksyntää ja kunnioituksen puutetta, jota saatamme tuntea omaa sisäistä minäämme kohtaan. Kiihtymys, kärsimättömyys ja kiirekin vaikuttavat sydämeen vahingollisesti. Ihmistä ei ole luotu ryntäilemään tapaamisiin ja kokouksiin niin, ettei hänellä välillä ole aikaa lounaaseen tai päivälliseen. Ihmistä ei ole tarkoitettu alistamaan muita itsekkyydellä ja oveluudella tavoitellessaan tietä maineen ja kunnian huipulle. Nopean menestyksen perässä juokseva ihminen, joka ei ota muita huomioon ja haluaa kahmia kaiken itselleen, on sulkenut sydämensä eikä hänen elämänsä ole tasapainossa. Hän ei enää jaa muille sitä lämpöä, jota hänessä kerran oli. Hänellä ei ole kärsivällisyyttä muita ihmisiä kohtaan. Tällainen ihminen elää minäkeskeisessä maailmassa ilman myötätuntoa toisia kohtaan eikä kiireeltään näe elämän kauneutta. Elämän läpi ryntääminen vie mahdollisuuden iloita yhdessäolosta ja estää tuntemasta läheisyyttä ja lämpöä. Tämänkaltaiset ihmiset eivät enää anna tukea muille vaan uhraavat armottomasti muut omaa etuaan ajaessaan. He eivät ole ymmärtäneet, että eristäytyminen johtaa vain tyhjyyteen ja sisäiseen tyytymättömyyteen. Mitä enemmän he tavoittelevat rahaa, ihailua tai tunnustusta, sitä ontommaksi heidän sisimpänsä muuttuu. He eivät ole oivaltaneet, että jakamalla rakkauttamme sekä pysymme ehjinä että saavutamme kaiken tavoittelemamme, ja enemmänkin. Sydämeen kohdistuva kielteinen vaikutus voi johtaa erilaisiin sydänongelmiin, joista sydänkohtaukset ja -infarktit kuuluvat nykyään tavallisimpiin.

(Lena Johannson: Reiki, parantava energia)

Kuumeessa

Kesäflunssanpoikanen lähti ennen kuin kunnolla tulikaan, siihen varmaan auttoi kaapinperukoilta kaivetut villasukat ja Miehen vaatekaapista lainattu fleesepusero. Nyt on iskenyt aivan erilainen kuume, matkakuume! Jo jokunen viikko sitten muistelin kaiholla meidän viidentoista vuoden takaista lähes puolen vuoden pituista reissua maailman ääriin. Sitten juteltiin naapurin kanssa vapaaehtoistyöntekijöistä, joita voisi olla mahdollisuus saada tilalle töihin. Löysin WWOOFin, ja täytyy sitä vielä tutkia tarkemmin, josko vaikkapa sellainen oikeasti onnistuisi. Tosi mielelläni ottaisin meille vaikka vaihto-oppilaita, vapaaehtoistyöntekijöitä, tai ketä tahansa jotka vaan haluais tulla kattomaan meidän elämänmenoa. No, ajatus sai vielä jatkoa, kun tässä yhtenä päivänä kesken mansikanpoiminnan Mies ehdotti että lähdetään joku talvi itse vapaaehtoistyöhön jonnekin luomutilalle. Ilman muuta! Ajateltiin sitte lähtä joku tammikuu Uuteen-Seelantiin poimimaan hedelmiä, tai työhön viinitilalle.. Onhan siitä jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi sielläpäin on käyty, ja sillon jo päätettiin että vielä kerran palataan. Ja otetaan hyvä kamera mukaan!

---
Ote matkapäiväkirjasta tammikuussa 1999:

"Ensimmäinen yöpaikka varattiin Wanakasta, jonne matkaa Balfourista on vain reilu parisataa kilometriä. Sopivan lyhyt matka aloituspäivälle, tiedetään jo kokemuksesta, ettei lasten kanssa koskaan pääse lähtemään matkaan aamulla aikaisin. Ensin purruutettiin Queenstowniin. Matkalla nähtiin Lake Wakatipu -järvi, ja hieman mutkaista tietä sekä paljon yliajettuja opossumeita... Queenstownissa oli paljon turisteja, ja meistäkin alkoi tuntua enemmän turisteilta kuin Balfourissa (siellähän olemmekin oikeastaan paikallista väestöä...). Silmiinpistävän paljon oli myös vanhoja paappoja ajelemassa hienoilla vanhoilla avoautoilla. Parta vain hulmusi tuulessa... Queenstownista ajateltiin ajaa Wanakaan hieman pienempää tietä pitkin, olisi kulkenut Uuden-Seelannin pääväylistä kaikkein korkeimmalla. Opasteet oli kuitenkin tosi huonot, ja niinpä ajeltiin sitten pitempää reittiä. Pitkän matkaa vieressä kulki joki, mutta niin syvällä solassa, ettei sitä paljon näkynyt. Cromwellin liepeillä oli paljon hedelmätarhoja, ja koskapa juuri on sadonkorjuu meneillään, ostettiin mekin suoraan tarhalta vastapoimittuja aprikuuseja ja kirsikoita matkaevääksi - nam!"

---

Ja nyt tämä ajatus ei jätä mua rauhaan. Kaivoin jo kartankin esiin.. Kävin läpi kaikki reitit mitä silloin ajettiin, kaikki paikat mitkä nähtiin. Tein mielessäni listaa minne kaikkialle täytyy mennä uudestaan, ja missä ei vielä ole käyty. Nyt täytyy enää miettiä mikä talvi päästään lähtemään, voi murh, kun nuita lapsia ei voi ottaa mukaan eikä oikein jättää kotiinkaan..

Melkein vapaapäivä!

Olipas kiva viikko! Ihan jo pelkästään siitä syystä, että vielä henki pihisee ja järkikulta on jotakuinkin tallella. Meinas kyllä usko loppua jossain vaiheessa.. 

Pidettiin tänään yhdet 15-veekekkeritkin. Neiti leipas mansikkakakun(!), ja Mies teki ruokaa viimeisestä hirvenpaistista. Koti oli ihan hyrskynmyrskyn.

Eipä meillä käynyt edes vieraita. Yhdet tutut vaan, ja se olikin ihan sopiva määrä. En ois jaksanu stressata yhtään mistään, ja nyt ei onneks tarvinnut.

Tänään ehdin viedä kamerankin kunnolla ulkoilemaan. Uimassakin kävin, vaikka yöllä tuntui vähän nuhaiselta. Niin tuntuu muuten nytkin, niisk..

Ja nautiskelin vapaahetkestä pärräilemällä ruohonleikkurilla pitkin pihaa. Se on oikeesti Neitin hommaa, ja se ajoikin tänään jo koko etupihan, mutta jäipä tuota leikattavaa vielä mullekin.

Huomenna päivä on uus. Ihan vähän mansikanpoimintaa, hieman raivaussahalla ajoa ja ehkä muutama rivi kitkemistä. Vatturiveille tukinarujen laittoa. Tai jotain. Pientä.

Nyt ihan paras ajatus ois ottaa lasi viiniä, tai kaksi, istahtaa sohvanpohjalle, ja laittaa pyörimään joku hömppäleffa. Taitaa jäädä kuitenkin tekemättä.

Nimittäin tuolla keittiössä kolisee siihen malliin, että laitetaan kuitenkin vielä yksi satsi mehua lorisemaan. Ja pari (siis kakstoista) kiloa mansikkaa odottelee pakastimeen pääsyä..

Sata lasissa

päivän sana on mansikka, joka päivän sana on ollut mansikka, mittään muuta ei ehi ajatellakaan, poimitaan, punnitaan, pakataan, perataan, pakastetaan, mehustetaan, hillotaan, syödään mansikoita kyllästymiseen asti, lapsetki sanoo äää taasko mansikoita, vähän on myytykin, enemmänki ois voinu, aika paljo nyt menny valmiiks poimittua, vähemmän on ihmiset ite halunneet poimia, tietää töitä meille poimijoille, hyvähän se toki on, ois kiva välillä tehä muutaki, ollaan kuitenki joka päivä muistettu uimassa käyä, on yks kesävieraski meillä ollu jo viikon, huomenna tai yli- ootellaan lisää porukkaa, pitäs vähän siistiä sisätiloissa, tai ehkä kestitäänki vieraita leikkimökissä, tarjotaan niille jotain mansikkaista, ehkä jopa kakkua jos ehitään leipoo, tai sitte pistetään ne popsimaan mansikoita suoraan pellosta, oispa hyvät kelit ja aurinko paistais, vois olla ulkona koko ajan, vaan sitte on riesana paarmat, ne tykkää musta enemmän ku mää niistä, aika vähän niitä kuitenki on, eikä ne paljon pure, eikä ne puremat kauaa kutise, ja parasta kuitenki on ku välillä pääsee hyppäämään järveen, karkuun paarmoja ja kuumuutta, huomennaki hommat jatkuu pellolla, ois ainaki kolme riviä poimittavana, vaikka aika lailla mehumarjalaatua enää tulee, mutta toinen lajike alkaa just kypsyä, siitäki tulee muutama kopallinen, ne onneks menee aika hyvin kaupaksi, ja loput soseutetaan ja pakastetaan, uus pakastinki piti ostaa, että kaikki mansikat mahtuu, se on kohta täynnä, niitä sitte talvemmalla jalostetaan tuotteiksi, pitää ensin jostain löytää kunnon elintarviketila jota voi vuokrata, sitte aletaan tekeen herkkuja joulumyyjäisiin, etikettejäki ollaan jo vähän suunniteltu, nyt alkaa näyttää hyvältä, hyvää yötä, paitsi että ennenku pääsen nukkuun pitää vielä pakastaa muutama mansikka, vaikkei edellisetkään ole vielä ihan jäässä