"Paavon polku on yli 100 km pitkä patikointi- ja hiihtoreitti Lapinlahden eri kylien kautta ja se tarjoaa vaihtelevia maastoja mäkisistä metsistä järvien ja jokien rannoille tai Väisälänmäen kansallismaisemassa. Polun varrella on levähdyspaikkoja laavuineen ja kotineen. Paavon polku on saanut nimensä Tölvän kylällä vuonna 1777 syntyneen Paavo Ruotsalaisen mukaan. "Erämaan profeetaksi" kutsuttu Ruotsalainen kulki saarnamatkoillaan kinttupolkuja pitkin tuhansia kilometrejä."
Kuljetaan muutama sata metriä meidän postilaatikolta alamäkeen, ja sujahdetaan pois tieltä PP-kyltin kohdalla. Seurataan puiden runkoihin maalattuja sinisiä reittimerkkejä. Saavutaan metsälammen rantaan, puolilahoja pitkospuita riittää monta sataa metriä.
Alkaa satelemaan vettä. Lammella uiskentelee joutsenperhe. Niitä seurataan kuusenoksien alta levähdyspenkiltä. Jatketaan matkaa metsään ja yritetään väistellä hirvikärpäsiä, joita kopsahtelee niskaan jatkuvasti. Koiralle huudellaan kovalla äänellä mahdollisten karhujen karkottamiseksi.
Kurkistellaan metsän takana häämöttäviä naapurin peltoja ja navetanpäätyä. Ollaan melkein sivistyksen parissa. Jatketaan matkaa metsän läpi. Välillä kuljetaan horsmien valtaamaa metsäautotietä. Tien vierestä napsitaan puolukoita matkaevääksi.
Hakkuuaukkojen ja lahojen siltojen jälkeen tullaan ihanaan kuusikkoon. Kuulostellaan peikkoja ja menninkäisiä, niitä varmasti asuu juuri täällä korpikuusten kantojen alla. Tässä kohti käännytään kotiinpäin, vaikka polku vielä jatkuukin mutkan takana.
Kotimatkalla tutkiskellaan ohimennen naapurin kiviaitaa ja ihmetellään kaukana siintäviä sinisiä "vuoria" ja pilviä. Komeat on maisemat.
Illan hämärtyessä putkahdetaan viimeisen mutkan takaa pihaan, ja tunnetaan kuinka sydänalassa läikähtää ilo, onni, kiitollisuus. Täällä korpimetsien sylissä se on: k o t i. Kotipihalla riisutaan vaatteet ja listitään "muutamia" hirvikärpäsiä. Pyydetään vielä Miestä tarkistamaan hiukset, ja sieltä pipon altakin löytyy yksi salamatkustaja.
Kuljetaan muutama sata metriä meidän postilaatikolta alamäkeen, ja sujahdetaan pois tieltä PP-kyltin kohdalla. Seurataan puiden runkoihin maalattuja sinisiä reittimerkkejä. Saavutaan metsälammen rantaan, puolilahoja pitkospuita riittää monta sataa metriä.
Alkaa satelemaan vettä. Lammella uiskentelee joutsenperhe. Niitä seurataan kuusenoksien alta levähdyspenkiltä. Jatketaan matkaa metsään ja yritetään väistellä hirvikärpäsiä, joita kopsahtelee niskaan jatkuvasti. Koiralle huudellaan kovalla äänellä mahdollisten karhujen karkottamiseksi.
Kurkistellaan metsän takana häämöttäviä naapurin peltoja ja navetanpäätyä. Ollaan melkein sivistyksen parissa. Jatketaan matkaa metsän läpi. Välillä kuljetaan horsmien valtaamaa metsäautotietä. Tien vierestä napsitaan puolukoita matkaevääksi.
Hakkuuaukkojen ja lahojen siltojen jälkeen tullaan ihanaan kuusikkoon. Kuulostellaan peikkoja ja menninkäisiä, niitä varmasti asuu juuri täällä korpikuusten kantojen alla. Tässä kohti käännytään kotiinpäin, vaikka polku vielä jatkuukin mutkan takana.
Kotimatkalla tutkiskellaan ohimennen naapurin kiviaitaa ja ihmetellään kaukana siintäviä sinisiä "vuoria" ja pilviä. Komeat on maisemat.
Illan hämärtyessä putkahdetaan viimeisen mutkan takaa pihaan, ja tunnetaan kuinka sydänalassa läikähtää ilo, onni, kiitollisuus. Täällä korpimetsien sylissä se on: k o t i. Kotipihalla riisutaan vaatteet ja listitään "muutamia" hirvikärpäsiä. Pyydetään vielä Miestä tarkistamaan hiukset, ja sieltä pipon altakin löytyy yksi salamatkustaja.
3 kommenttia:
Vau, upeita paikkoja, maisemia ja taloja! Ja teidän talo on ihan mieletön! Maalla on mukavaa :).
Ihania noi pitkospuupolut.
Eräällä reissulla totesin että hirvikärpäset rakastivat vaaleansinisiä tuulipuvun housujani sillä ne vaan suhahtivat niihin kiinni samassa kun sain jalkani autosta ulos. Inhoja ötököitä.
Oi kuinka satumaiselta nuo metsäkuvat näyttää... :)
Lähetä kommentti