Hetkittäin olen tuntenut olevani lomalla. Olen nauttinut kirkkaasta auringonpaisteesta, räystäiltä tippuvasta vedestä, linnunlaulusta ja jopa navetan katolta pudonneen lumen lapioimisesta - reitti kanalaan täytyy pitää auki. Olen humpsahtanut lumikengät jalassa niin syvälle hankeen etten omin avuin päässyt pois. Olen pudonnut rattikelkan kyydistä hurjassa vauhdissa, mäessä oli vieläpä hyppyreitäkin. Yhtenä päivänä taivaalta satoi silkkaa vettä.
Yritin etsiä vierailta pikkukyliltä kirpputoreja, mutta enpä löytänyt. Täksi viikonlopuksi olen matkustanut junalla takaisin juurilleni. Kävin äitin kanssa shoppailemassa: lapsille uudet keväiset pussilakanat, itselle uusi vähän kevyempi takki (musta), ja muutamia uusia vaatekappaleita sille lapselle joka on yhtäkkiä venähtänyt ainakin kaksi senttiä minua pidemmäksi.
2 kommenttia:
Herkulliset värit pussilakanoissa. Mahtava tuo ylimmän kuvan rakennuksen seinä. Ihanasti elämää nähnyt. Haaveilen pyykkien ulkona kuivattamisesta, mutta meilläkin niin paljon lunta, että joutuu odottelemaan.
Hei Taika! Seinä on meidän navetasta, kyllähän se jo uutta maalia kaipaisi, mutta maalaamisella ei tosiaankaan ole mitään kiirettä, tykkään siitä hirveesti just noin. Eilen meinasin viedä lakanat ulos kuivumaan. Ihanaa, kun pian pääsee nuuskuttelemaan ulkonakuivattuja pyykkejä.
Lähetä kommentti