Seuraavien kuuden viikon ajan meillä on uudenlainen perhesysteemi. Sunnuntai-illasta torstaihin Mies asuu lähes sadan kilometrin päässä kotoa suorittamassa työharjoitteluaan. Minä leikin sillä aikaa yksinhuoltajaa. Viikonloppuisin vietämme täysipainoista perhe-elämää. Tällainen on suunnitelma, saapas nähdä kuinka käy.
Ensimmäinen viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Heti aamusta tuli sähkökatkos, pääsin hakemaan uuniin puita kun vein pojat koulubussille. Puidenhakureissulla sisäinen taiteilijani havahtui katsomaan aamun kauneutta. Yritin tallentaa näkymiä kameralla, luontoäitihän tässä se varsinainen taiteilija on. Aurinko jo korkealla, linnut äänessä, pakkanen ei tunnu niin kovalta kuin mittarilukema antaa ymmärtää.
En ole vielä kyllästynyt talveen, lumeen ja kylmään. Tähän asti talvi on ollut lähes tavallinen. Jos huhtikuun lopulla ei pelloilla ala multa pilkottamaan, niin sitten voin tuskailla lumen paljoutta..
Nyt uuni on lämmin, sähköt palasivat, istun tässä kuuntelemassa kellon raksutusta ja koiran unihengitystä. Ihan hyvät kuusi viikkoa tästä varmasti tulee.
2 kommenttia:
Minäkin soisin tämän ihanan talven vielä jatkuvan... =)
Sinä tulet pärjäämään loistavasti.
Kiitos Una! Ihana taikatalvi.. Aion kyllä pärjätä, ensimmäinen viikko on melkein jo mennyt!
Auringonpaistetta päivääsi!
Lähetä kommentti