Vähän-Isompi on tällä hetkellä Tenavaleirillä. Sai kutsun entiseltä joukkueelta, että jos haluaisi lähteä leirille vahvistukseksi. Kiva että huolivat vielä joukkoon. Täällä uudella paikkakunnalla ei ole sopivanikäisten junnupesis oikein saanut suurta suosiota. Mies on lupautunut valmentajaksi jos halukkaita ilmaantuu tarpeeksi. Pesiskoulussa on paljon innokkaita junnuja, joten jospa ensi talveksi saadaan Vähän-Isommalle harjoittelukavereita.
Tänään käytiin moikkaamassa leiriläistä, ja katsomassa pari peliä. Lähes vuoden pelaamattomuus näkyy jossain määrin, mutta hyvin on vanhaan joukkueeseensa uudelleen sopeutunut. Mukava nähdä miten rennosti pelaavat, eikä tunnu missään vaikka kaikki pelit ovat hävinneet 2- 0. Viimeisessä alkusarjan ottelussa tulikin sitten voitto. Näyttää siltä että homma on mukavaa ja pojat mielellään pelaavat, ja niinhän sen pitää ollakin. Joidenkin muiden joukkueiden aikuiset sen sijaan tuntui olevan vähän liian tosissaan, karjuivat naama punaisena jos jokin meni vähän pieleen.. Aika raakaa, kuitenkin kyse on 11-12-vuotiaista nassikoista.. Eipä ehkä tarvi ihmetellä jos peliura loppuu lyhyeen kun ei enää huvita. Tai ehkä se vaan "jalostaa luonnetta" ja "opettaa elämän realiteetteja", tiedä häntä.
Ja koska oltiin vähän niinkuin reissussa, pitihän siihen näin kesäpäivänä sisällyttää hiukan rantailuakin. Hetki kahlailtiin ja Pienin lillui rantavedessä. Sitten tuli mieleen sinilevät, ja käytiin tarkistamassa tilanne ilmoitustaululta ja tänä aamuna olikin varoituslappu sinne tuotu. Ei näyttänyt muita rannankäyttäjiä haittaavan, pikkulapset tonki ahkerasti vedenpohjaa ja isommat hyppi tornista. Me sitten häivyttiinkin paikalta. Ja kotona heti suihkuun kun rannalla ei sellaista mahdollisuutta ollut.
Siilinjärvellä oli aikaa myös käväistä parilla kirpparilla, pitsalla ja pakolliset ruokaostoksetkin täytyi lähtiessä tehdä. Ostarilla bongattiin jätti-Jättis, kyllä tällaisella lähtis jäätelönälkä vähäksi aikaa..
Ja nyt täytyy alkaa katsomaan urheilukanavalta naisten superpesisottelua Siilinjärveltä, leiriläiset on katsomossa. Ties vaikka näkyisivät telkkarissa, kuten sunnuntain miesten itä-länsi -ottelussa.
Tänään käytiin moikkaamassa leiriläistä, ja katsomassa pari peliä. Lähes vuoden pelaamattomuus näkyy jossain määrin, mutta hyvin on vanhaan joukkueeseensa uudelleen sopeutunut. Mukava nähdä miten rennosti pelaavat, eikä tunnu missään vaikka kaikki pelit ovat hävinneet 2- 0. Viimeisessä alkusarjan ottelussa tulikin sitten voitto. Näyttää siltä että homma on mukavaa ja pojat mielellään pelaavat, ja niinhän sen pitää ollakin. Joidenkin muiden joukkueiden aikuiset sen sijaan tuntui olevan vähän liian tosissaan, karjuivat naama punaisena jos jokin meni vähän pieleen.. Aika raakaa, kuitenkin kyse on 11-12-vuotiaista nassikoista.. Eipä ehkä tarvi ihmetellä jos peliura loppuu lyhyeen kun ei enää huvita. Tai ehkä se vaan "jalostaa luonnetta" ja "opettaa elämän realiteetteja", tiedä häntä.
Ja koska oltiin vähän niinkuin reissussa, pitihän siihen näin kesäpäivänä sisällyttää hiukan rantailuakin. Hetki kahlailtiin ja Pienin lillui rantavedessä. Sitten tuli mieleen sinilevät, ja käytiin tarkistamassa tilanne ilmoitustaululta ja tänä aamuna olikin varoituslappu sinne tuotu. Ei näyttänyt muita rannankäyttäjiä haittaavan, pikkulapset tonki ahkerasti vedenpohjaa ja isommat hyppi tornista. Me sitten häivyttiinkin paikalta. Ja kotona heti suihkuun kun rannalla ei sellaista mahdollisuutta ollut.
Siilinjärvellä oli aikaa myös käväistä parilla kirpparilla, pitsalla ja pakolliset ruokaostoksetkin täytyi lähtiessä tehdä. Ostarilla bongattiin jätti-Jättis, kyllä tällaisella lähtis jäätelönälkä vähäksi aikaa..
Ja nyt täytyy alkaa katsomaan urheilukanavalta naisten superpesisottelua Siilinjärveltä, leiriläiset on katsomossa. Ties vaikka näkyisivät telkkarissa, kuten sunnuntain miesten itä-länsi -ottelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti