Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Vonkamiehiä


Meidän Koira sattuu olemaan tyttö. Ja tyttökoirilla sattuu olemaan juoksuaika pari kertaa vuodessa. Meidän Koiralla juoksu sattuu olemaan juuri nyt.

Monta juoksua on jo takanapäin. Meidän Koira on vähän sellanen piilojuoksija, pesee itsensä huolellisesti eikä jätä paljonkaan tippoja ihmisten siivottavaksi. Yleensä juoksuaikana Koira on epätavallisen rauhallinen, nukkuu vaan jossain nurkassa ja haaveilee poikakavereista. Ruokahalu on - jos mahdollista - vieläkin suurempi kuin yleensä. Pöydiltä katoaa voileipiä, juustoja, kastikkeet lautasilta. Raukka on opetettu lattialuutuksi, luulee olevansa pöytäluutu myös. Aikansa haaveiltuaan Koira muuttuu takaisin normaaliksi itsekseen. Näin siis yleensä, mutta tähän asti ollaankin vietetty taajamakoiran elämää.

Maalla asiat on näköjään toisin. Kylän koirat juoksentelee vapaana koko ajan. Liekö kaikki lähitienoon poikakoirat tietoisia että meillä asuu juoksunarttu. Meidän pihalle on nimittäin muuttanut kaksi vierasta koiraa. Juu, poikia molemmat. Kultainen noutaja ja seropi, jossa näyttäisi olevan ainakin pystykorvaa ja jotain noutajaa. Tämän viikon pojat on viettäneet juosten rinkiä pihassa, haukkuen ja välillä lymyillen lähimetsikössä. Välillä on häipyneet näkymättömiin ja kuulumattomiin. Sentään.

Sisällä Koira nukkuu ja haaveilee poikakavereista, kunnes havahtuu pihalta kuuluvaan haukuntaan. Ja siitä konsertti alkaa. Järjetöntä ulinaa, haukkumista, ravaamista ikkunasta toiseen. Kaikki ikkunalasit on maalattu kuolalla. Ja pihalla pojat jatkaa kutsuhuutojaan. Hangetkin on jostain syystä kellertyneet..

No, eipä siinä mitään että tätä tapahtuu päiväsaikaan. Mutta viime yönä kello 3.30 Koira alkoi haukkua ja ulista alakerrassa. Ja pihalta kuului vastaus. Olihan sitä pakko nousta ihmettelemään että niinkö ne pojat tosiaan yötä myöten meillä luuhustelee.. Koira köytettiin hihnalla portaikkoon, että pääsee portaiden alle omalle pedilleen rauhoittumaan. Eipä auttanut. Lopuksi Koira piti kytkeä makuuhuoneen sängynjalkaan kiinni. Kesti puolitoista tuntia ennen kuin vaikeni ja malttoi alkaa nukkumaan.

Niinköhän tuo jo pesää rakentaa..

1 kommentti:

Shädäp kirjoitti...

Pahvilaatikkoon?