Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 20. joulukuuta 2018

Vauvakuvia


Alkuun kesäinen rumpukuva lammen rannalta, sillä enhän halua säikäyttää heikkohermoisempia heti karkuun.. Seuraavaks vois ehkä uskaltaa kattoo kuvaa jossa pikku Luikero lymyää piilossaan.. Iiiks!



Ja siinä hän on koko komeudessaan! Lampropeltis getula nigrita, meksikon musta kuningaskäärme nimeltään Lucifer eli Lusikka, tuttujen kesken Luikero / Ruikelo / Luigi, rakkaalla lapsella on monta nimeä.. Tämmönen uus lapsenlapsi muutti meille sillä välin kun reissasin pitkin Välimeren rannikkoa. Hän on ihan vauva vielä, reilu neljä kuukautta vanha poikanen. Kesällä teini keksi alkaa mankumaan käärmettä, ja kun enemmän asiaa tutkin niin mietin että miksipäs ei. Helpompi tää on ku joku karvanen eläin. Syö kerran viikossa, kakkaa kerran viikossa, ei tarvi ulkoiluttaa, ei haise, on melko aktiivinen ihan päivälläkin eikä vain piileksi koko aikaa, ja sitä voi myös silitellä ja sen kans voi jossain määrin touhutakin.



Ja sillä on maailman nopein kakshaaranen kieli jolla se lipoo ilmaa! Oikeesti oon aina pelännyt käärmeitä ihan hulluna, ja vieläkin on hiukka kuumottavaa kun hän luikertelee käsissä.. Kuningaskäärmeet on kuristajakäärmeitä eli niillä ei käsittääkseni ole myrkkyhampaita, joten ei tarvi pelätä ihan niin paljon, vaikka kyllä nekin puree jos niitä joku uhkaa eikä ne pääse karkuun. Jännä tutustua paremmin käärmeiden sielunelämään. Tämä pieni on jo luonut nahkansa meillä kerran (lie kasvattajan luona myös ennenkuin tuli meille), eli se kasvaa - hui, isona siitä tulee ehkä metrin mittainen, sitte voi tuntua hurjalta kun se luikertaa pitkin käsivartta..

3 kommenttia:

Anneli A kirjoitti...

No voi hurja, millainen kotieläin teillä on. Hienoa että olet päässyt käärmekammostasi eroon tämän uuden lemmikin ansiosta. Minun on vaikea kuvitella tuollaista lemmikiä meille. Tosin ei meillä ole mitään muutakaan lemmikkieläintä. Ihanaa joulun aikaa perheellesi ja tälle lemmikille!

Tillariina kirjoitti...

Ihana! Minussa on jokin vika kun en älyä pelätä käärmeitä! Kai se on se kun ne ovat tuollaisia putkia! Sitten kissat raapii ja joskus nätisti pureekin pohkeeseen, niin ettei jälkeä jää, mutta tuntee. Syynä se kun ruokakippo ei oo piripintaan! Hyvää Joulua!

Vianna kirjoitti...

Juu hän on kyllä sellanen sydäntensulattaja ♥
Kissanhäntä käyttäytyy vähän samalla tavalla, kietoutuu jalan tms ympärille, että jotain tuttua alusta asti :o)

Kiitos, hyvää joulua myös teille Anneli ja Tillariina! ♥