Koskaan ennen en oo nähnyt niin paljon alastomia miehiä kuin Firenzessä (erityisen hauska oli hän kuka yrittää ottaa selfietä mutta joku on pöllinyt kännykän! :o) Vaan olihan se melko hulppeeta kuljeskella samoja katuja joita pitkin tyypit kuten Leonardo da Vinci tai Galileo Galilei on aikoinaan kulkeneet. Firenzessä sais kyllä helposti kulttuuriähkyn. Yritinkin keskittyä kaupungin laitamilla pyörimiseen, mutta se oli kyllä päivässä nähty. Hetken vietin keskustassa, mutta jotta oisin oikeesti saanut kaiken mahdollisen irti olisin tarvinnut oppaan. Sit ois tietty voinut hypätä bussiin ja ajella vaikka Fiesoleen, mut jotenkin tässä vaiheessa matkaa olin tosi tyytyväinen ettei edessä ollut enää kuin junamatka Roomaan, siirtyminen jollain konstilla lentokentälle ja lento kotiin. Parasta Firenzessä olikin edellämainitun ystävän tapaaminen ja oikea italialainen pizza. Ja kukapa tietää, ehkäpä vielä joskus pääsen naksauttamaan munalukon Ponte Vecchiolle juuri noihin kaltereihin jossa sanotaan: It is not allowed to put locks on the railing :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti