Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Onnellinen, mutta väsynyt (ja vähän surullinenkin)






Työt ei oo ihan vielä tältä erältä ohi, on kymmenen riviä pottua nostamatta, hedelmäpuut verkottamatta, kompostit tyhjentämättä, valkosipulit istuttamatta, kasvihuone- (sekä kukkapenkki)projekti kesken (ja liekö etenevätkään enää tänä vuonna), mutta ihan melkein valmista jo on! Tänään lähti tän kesän viimeinen vvuufferi kotimatkalle, ellei nyt äkkiä ilmesty vielä joku uus joka haluaa välttämättä hetkeksi tulla auttamaan. Onhan se aina haikeeta ku ne lähtee, mutta täytyy kyllä sanoa että ilmassa on jo pientä henkisen uupumuksen poikasta. Onneksi mun ei enimmäkseen oo tarvinnut edustaa ja viihdyttää vieraita enää tässä loppukesän aikana, mutta ei se oo pelkästään se, vaan jotenki kaipaan nyt vaan sellasta rauhaa ja hiljasuutta, ettei koko aika tarvi kuunnella puheensorinaa ja kikatusta. On tässä muutama kyynelkin tirautettu viime päivinä, sillä ilmeisesti naapurin koira oli käynyt luvatta vierailulla pihassa ja tappanut meidän kanat..

3 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Voi ei kanojen kohtaloa... Ootteko saaneet selvitettyä asiaa naapurin kanssa? Voi vinetto minkä teki koira!!! Toi on kyllä niin harmillinen juttu, ai että mua harmittaa sun puolesta, kun niin oot kanoista tykännyt!!

Tsemppiä vielä loppurutistukseen töiden kanssa ja ansaittua lepoa sulle! ♥

Helmi Nainen kirjoitti...

Voi kanat :( Toivottavasti asia on hoitunut niinkuin Helikin kyseli?
Pikkusen vielä ja sitten alkaa vapaammat ajat..jaksaa jaksaa :)

Vianna kirjoitti...

Kiitos teille ♥

On yritetty, mutta helpompaa taitaa olla ottaa yhteys johonkin ulkopuoliseen tahoon.