Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää, kuvin ja sanoin.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Huimaa




Tänä aamuna heräsin huikeeseen auringonnousuun! Pompin yöpaidassa pihalla kuvailemassa, ja sitten vasta aamutoimiin, koska first things first. Lapsi kerkes koulubussiin, juttu mitä ei kovin usein viime aikoina oo tapahtunut. Laittelin itteeni lähtövalmiiksi kansalaisopiston aamujoogaan, kun yhtäkkiä huomasin että sataa lunta. Noooo, sinnepä sitä kylälle kuitenkin varovasti ajelin, ja joogatunnin jälkeen maa olikin jo ihan valkoinen. Tooosi hissukseen kaupan kautta kotiin, kaikki etukäteen suunnitellut lenkit ja ajelut tuntuikin nyt hyvin ylimääräisiltä. Kylällä oli just ja just plussalla, kotona vielä pakkasella. Kotimatkalla on yks hurja kohta, jyrkät mutkat molempiin suuntiin ylämäessä, ja tie täynnä loskaa. Siinä alkoi vähän kuumotus iskeä, kun pykälä on kolmosella, vauhtia neljäkymppiä ja renkaissa ei pitoa juurikaan. Mietin että mitä teen jos vauhti pysähtyy, en pääse uudestaan liikkeelle, enkä voi peruuttaa mäkeä alas.. Niinpä vaan toivoin että jos pidän kaasun sopivan kevyenä vaikka renkaat lyökin tyhjää, vauhti riittäisi mäen päälle asti. Ja riitti se. Yhtään ei pelottanut se, ettenkö pysyisi tiellä, ja onneksi ei ollut myöskään vastaantulijoita. Viimeiset neljä kilometriä on hiekkatietä, siinä jo ihan kunnon lumipäällyste, mutta supervarovasti sai siinäkin mennä. Kotona löin kunnon tärinät päälle hetkeksi, söin navan täyteen ruokaa, ja oi mikä kiitollisuus siitä että pääsin ehjänä perille, ja oikeestaan ihan kaikesta.

Laps just soitti että tuu hakeen koulusta, ei jaksa odottaa koulubussia ku seuraava menee vasta tunnin päästä. En aio mennä! Sen sijaan otan pari tuntia rennosti, pakkaan parin päivän kamat reppuun, ja vähän myöhemmin pyydän kyydin kylälle (pitempää mutta hiukan tasaisempaa reittiä pitkin), koska sieltä lähtee yhteiskyyti joogaopekoulutusviikonloppuun.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

No huh!! Ompas hassu näky tuo lumi yhtäkkiä!! Ja se on kyllä aina niin pelottavaa ajella, kun ne ekat liukkaat tulee. Talven mittaan siihen tottuu ja vauhti on aivan toinen kuin alussa - toki tietty ne renkaatkin on yleensä sillon jo nastat, toisin kuin ekoilla lumilla. Täällä oli aamulla puoli 8 aikaan pakkasta 4 astetta ja auton ikkunat ihan jäässä. Sit yhtäkkiä puolen tunnin kuluttua huomasin, että räystäiltä tipahtelee vesi ja ne auton lasitkin oli jo sulat... lauhtui siis tosi nopeasti! Onneksi, nimittäin mullakin oli 25km ajeltavaa heti siinä aamusta.

Kivaa joogailua sulle!

Vianna kirjoitti...

Joo kyllä ne aina nuo syksyt ekat lumet - ja liukkaat - tulee hiukan yllättäen.. Hyvin pääsin joogaileen ja vielä takaskin. Nyt on taas ihan lämmintä säätä luvassa, joten eipä ois kannattanutkaan talvirenkaita vielä alkaa vekslailemaan. Aika äkkiä isot tiet oli sulat, mutta täältä syrjäkorvesta on aina vähän jännää ajella sinne isommille teille..