Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Onko sittenkään?





 
Nyt on joku en tiiä mikä mutta ei ihan omalta jutulta tunnu. Tämmönen ihme öllötys-möllötys, mitään ei huvittais eikä jaksais. Ihanku yhtäkkiä huomais että onkin vaan koko aika tolkuttanut itelleen että joojoo kaikki on just hyvin ja oon kyllä onnellinen just näin, ja sitte tulee joku ja osottaa sormella että kato! tuoko muka on ookoo?? Että herää pahvi, oisko aika ottaa langat omiin käsiin ja rakentaa semmonen unelmien elämä ihan aikuisten oikeesti, mitähäh?!? Ja sitte on ihan melkein shokissa kun muistaa että niinjaajoo, minähän se tosiaan päätän minkälaista elämää elän, ja onko tämä nyt muka sitä korkeinta. Ihan kauheesti en aivokapasiteettia aio vatvomiseen käyttää, mutta kyllä se jossain tuolla koko ajan raksuttaa, taustaohjelma, ja sitten joskus valmis ratkaisu pullahtaa ulos ihan päivänselvänä. Sitä odotellessa..

2 kommenttia:

Tillariina K. kirjoitti...

Jaa, itte kai sen kuitenkin parhaiten tietää, onko onnellinen! Mä tykkään omassa yksityiselämässä elää aika simppeliä ja epäsosiaalista elämää. Mun rauha ja tasapaino on vaarassa, jos tiedossa on jotain sosiaalista hömppää, joista muut ihmiset näemmä iloitsevat, odottavat ja järjestävät itselleen. Mä niin toivoisin, että mä saisin jäädä kaikesta sellaisesta ulkopuolle. Mua niin ketuttaa jo viikkoja ennen...ei taho! Töissä täytyy olla 60 % sosiaalisempi kun oikeasti on. Se ottaa voimille! Siitä saa onneksi kuitenkin palkkaa! Minuun vedotaan sillä, miten tärkeää jollekkin toiselle on, että olen mukana! En minä? Miksei sillä oo merkitystä? Pöh!!

Vianna kirjoitti...

Totta tuo, itse sitä on itsensä paras asiantuntija. Ei pidä tehdä mitään vain miellyttääkseen toisia! Mutta entä kun sitä itse huomaa että onkin vain "teeskennellyt", ja sitten yhtäkkiä: PAM - tajuaa että eiiii se näin meeeee.. On taas vähän itsetutkiskelun paikka.. Oi elämä ♥