Matkailua, enkeleitä, luomuviljelyä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Kuvia ja vähän tekstiä.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Hiljainen hiihtoloma





Paluu arkeen, eikä eroa lomaviikkoon melkein huomaa, mitä nyt herääminen tapahtuu kellon toimesta. Oli oikein leppoisa loma. Oma lapsi oli kyläilemässä melkein koko viikon veljensä luona ja vielä yhden yön siskonsa luona, joten täällä kolmen hengen taloudessa ei paljon melua pidetty. Kauniina päivinä kävin koiravanhuksen kanssa pellolla kävelyllä silleen oikein zenisti: ei kiirettä mihinkään, nautittiin auringon lämmittävistä säteistä, kevätlinnun lurituksista, ja koira kaiveli myyränhajuja hangesta. Hymyilytti oikein, kuinka täydellistä just siinä hetkessä kaikki olikaan. Meluvajetta paikkaamaan saatiin pikkuvinsessa pariksi yöksi kylään mummulaan, eikä se olis halunnut lähtä vielä takas "äitilään", niin tehtiin sitten yks pikku reissu kaupunkiin vähän isommalla porukalla. Lapset kävi elokuvissa ja minä näin ystävää ja haahuilin puoli päivää pitkin ostosparatiisia laput silmillä ja varsinkin korvilla.

Ei kommentteja: