Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Moi, oon maanviljelijä


Kuvaile maanviljelijää. No sehän on sellanen isäntä, kumpparit jalassa ja lippis päässä, tulossa just varmaan navetalta tai sitten hyppää alas traktorinkopista (ison, mieluiten punaisen tai ehkä vihreän). Sillä on kymmeniä, ehkä jopa satoja peltohehtaareita tuossa noin, lähes silmänkantamattomiin, vanha mutta hyvinpidetty pihapiiri, jossa saattaa olla joku kämänen kaheksankytluvun punatiili"uudis"rakennus pilaamassa maisemaa, ei onneksi aina. Järvikin on yleensä ihan rannassa, laituri ja rantasauna, soutuvene perämoottorilla (no okei, tää mene jo vähän liikaa kategoriaan kesämökki, mut kuitenkin ranta varmasti on). Se viljelee vanhaa sukutilaa, joka on ollut saman suvun omistuksessa jo ainakin 1600-luvun lopulta, ja kaikki esi-isät on luonnollisestikin olleet maanviljelijöitä. Pelloilla kasvaa heinää, ehkä viljaa, rehua, osa on laitumena. Navetassa asustaa lypsylehmiä. Jotenkin näinhän se menee, eikös?



Tai jos kyseessä onkin mansikkatila, niin sitten mansikoita on hehtaarikaupalla, piha on täynnä asuntovaunuja joissa majailee venäläisiä/ukrainalaisia/thaimaalaisia poimijoita puoli kesää, tai poimijoille on kunnostettu vanhoista piharakennuksista asumukset. Mansikkaisäntä toimii lähinnä vain työnjohtajana, palkanmaksajana ja tietysti monena muunakin, mutta poimintaan se ei kyllä missään nimessä osallistu. Poimijat kantaa koppakaupalla vastapoimittuja mansikoita punnittavaksi ja pakattavaksi, isäntä saattaa sitten päivän päätteeksi ajaa ne pakettiautolla pakkasmarjalle.



Kun kerron melkein kenelle tahansa, että meillä on maatila (tai yleensä kyllä sanon heti että luomutila, tai että oon luomuviljelijä) niin heti oletetaan että se on maitotila, tai vähintäänkin meillä on oltava lehmiä, tai edes jotain tuotantoelukoita. Ai teillä onkin mansikkaa, montako hehtaaria ja paljonko ulkomaalaisia poimijoita? Niin kun mehän kasvatetaan ruokaa ihmisille, vaikka mitä muutakin mansikan (jota on alle neljänneshehtaari) lisäksi. Viljelykierron takia on apilanurmea, joka menee rehuksi, ja koska hehtaareita on kuitenkin 7,5 ja ihan niin paljon porkkanaa ym. ei pysty viljelemään, niin joka vuosi on ollut myös viljaa luomukanalaan myytäväksi. Ja sitten kysytään että kummankos sukutila se onkaan, tai että kait me edes ollaan jotain sukua niille joiden omistuksessa tila on ollut vuosisatojen ajan. Ei, kun ollaan ihan vaan tällasia melkein kaupunkilaistollukoita, jotka osti mieluisan talon ihan vieraalta paikkakunnalta, ja kauppaan sattui kuulumaan peltoa. Ja jos ei muuten voi itteensä työllistää, niin mikspä ei alkais viljelijäksi. Ja se järvikin meiltä puuttuu..



Meillä viljelyhommat tehdään käsin, koneet on apuna. Tietysti kynnöt ja äestykset tehdään koneella, kylvöistäkin osa, mutta aika paljon on kuitenkin sellasta työtä että illalla tietää tehneensä jotain muutakin kuin istuneensa traktorinkopissa. Heinät niittä ja paalaa ja viljat pui joku muu, me vaan maksetaan. Pottu istutetaan ja nostetaan koneavusteisesti, mansikan rivivälit leikataan ja muovit levitetään koneavusteisesti, vihannesten kylvöön meillä on kylvökeppi, eli semmonen härveli jota työnnetään edellä ja se ripottelee siemenet maahan, ettei ihan joka siementä tarvi käsin kylvää. Käsin tehdään mm. kivien kerääminen (ja niitä muuten riittää..) peräkärryyn tai avantin kauhaan, jolla ne kuskataan pellolta pois eli ei ihan 100% käsityötä kuitenkaan, kaikki istutukset (mansikka, vadelma, omenapuut, valkosipuli, vihannesten taimet jos on esikasvatettu jotain), harsojen levitys, kitkeminen, harventaminen, kastelu (vain jos on pakko, taimiahan on pakko alkuun kastella), porkkanannosto ym sadonkorjuu, jne.. Onneksi meille on tänäkin vuonna tulossa lisätyövoimaa. Kyllä täällä jo odotellaan kasvukauden alkamista. Kuvassa lumitilanne toissapäivältä, sen jälkeen lunta on satanut vielä vähän lisää..

6 kommenttia:

Huopalintu kirjoitti...

Tutulta kuulostaa tuo touhu! Maatilalla kun olen kasvanut ja kaikennäköistä JOUTUNUT lapsena ja nuorena tekemään; kiviä keräämään, kitkemään, mansikoita istuttamaan jne. Meillä tosin oli (tai on edelleenkin mun veljen omistuksissa nykyään) juuri se sukutila, järvi lähellä, rantasauna ja soutuvene, hirsirunkoinen talo kylläkin.

Olette rohkeita, kun olette uskaltaneet lähteä viljelijöiksi. Onhan siinä paljon työtä, riskiä ja perehtymistä asiaan. Nostan hattua. Hyvää tulevaa viljelykautta, terveyttä ja voimia.

Katja kirjoitti...

Hattua nostan, työmäärä on melkoinen! Minulla oli kaikenlaisia ajatuksia maalaisista ennen kuin minustakin tuli sellainen. Ja nyt selitän ihmisille, että minä vain asun maalla, en vieljel mitään enkä omista lehmisä, en edes navetasta huolimatta. Eikä ole hevostakaan.

ajatuksia on edelleen, mutta onhan ne vähän matkan varrella muuttuneet :)

Heli kirjoitti...

Rankkaa mutta oletettavasti todella antoisaa maalaiselämää on teidän elo! Kuinkahan monella tilalla enää nykyään yleensäkin on niitä lehmiä... muutamalla vaan sellaset järjettömät supersuuret karjat - kuvittelisin ainakin niin.

Paljon voimia teille tulevaan kauteen!

Minna kirjoitti...

Raskasta työtä se on maanviljelijän arki, vaan kuitenkin sitten niin antoisaa<3 Minun kotitilalla laitetaan nyt pellot koivulle kun kenestäkään ei ole jatkajaksi:( Vähän harmittaa kun joku on joskus pellot mettästä raivannut, vaan en pystyisi kyllä millään ajattelemaan itseänikään palaamaan takaisin kotiin.

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Hieno postaus ! Noin se menee, vähän eri tavalla kuin työssäkäyvillä. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia maanviljelijöillä. Nostan hattua kaikille,jotka jaksaa yrittää isommilla tai pienemmillä hehtaareilla. Realismi ei liippaa läheltäkään yleisiä mielikuvia, varsinkaan tulojen suuruuden osalta...
Terveisin maatilan tyttö 😊

Vianna kirjoitti...

Kiitti tsempistä! Taitaahan se nykyään niin olla että vain isot tilat pärjää, ja pienet kaikki joutuu lopettamaan kun ei kannata. Meilläkin on muutamat jyrkät pellonnurkat istutettu puita täyteen, kun muuten ois ihan liikaa hehtaareita. Talvet otetaankin melkein loman kannalta kun ei ole niitä elukoita ja mitäpä sitä vois hangen alla touhuta. Paperihommat on tietty erikseen, muttei siihenkään koko talvi kulu. Toki mielellämme tehtäis "oikeita töitäkin" jos niitä olis..