Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Homemade makkara


Mä en ole mikään suuri makkaranystävä, pystyn tulemaan toimeen varsin hyvin ilman minkäänlaisia makkaroita. Lapsena sain nakkikammon, ja kesti aika kauan selättää se. Mies kävi hiihtolomalla makkarakurssilla, ja onhan se totta että itsetehdyt makkarat on ihan eri asia kuin kaupan makkarat. Ei ole fosfaatteja, arominvahventeita, nahkaa sun muita täyteaineita eikä epäilyttäviä ainesosia.



Eilen oli taas sellanen tuulispäivä ettei ulos ollut mitään asiaa, joten Mies päätti askarrella makkaroita. Oli varautunut puuhaan tilaamalla metrikaupalla possunsuolta ja puolikkaan possun (ilman päätä ja sorkkia), josta saatiin makkarantekoon tarvittaaa ihonalaiskudosta ja jauhelihaa (sekä tietysti pakastin puolilleen paisteja, fileitä ja sitä jauhelihaa plus koirille rapsakaksi paistettavaa nahkaa).



Makkaroita tehtiin kaksi erilaista satsia. Molemmissa on pohjana possun ja hirven jauheliha, possun ihra ja sipuli, ja mausteina suola ja valkopippuri. Toiseen satsiin laitettiin lisäksi tuoretta persiljaa ja kuivattua salviaa, toiseen tuli pottumuusia, valkosipulia ja oreganoa. Makkaramassat oli tosi hyvänmakuisia kun niistä paistettiin koekakut pannulla, ja mun mielestä koko makkaranvalmistuksen olisi voinut lopettaa siihen vaiheeseen.. Vaan olihan Mies mielissään kun sai pakastimeen ison varaston herkkumakkaroita, ihan itse tehtyjä.

3 kommenttia:

Keskeneräinen kirjoitti...

Näyttää hienolta, ja varmaan maistuukin!

Minäkin sain pienenä nakkikammon jonka selätin vasta 17 vuoden nakittomuuden jälkeen. Nyt (luomu-, täysliha)makkaroiden syönti onnistuu taas. Onhan se helppoa ja kätevää ruokaa. Siis ruuaksi valmistaminen ja syöminen, nyt en puhu tuosta tekovaiheesta. Ihailen Miehen aikaansaapaisuutta!

Tillariina kirjoitti...

En ole minäkään makkaroiden erityinen ystävä. Tosin kyllä nuotiolla hiiltyneeksi paistettu muutaman kerran vuodessa uppoaa ihan hyvin. Ihan herkulta nuo näyttävät!

Vianna kirjoitti...

Nämä taitais hajota muruiksi jos näitä yrittäis makkaratikkuun asentaa :o) Pakko myöntää että olihan ne hyviä (tosin olisi ollut vielä parempia ihan vaikka pihvinä lastenkin mielestä..)