Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Taas samalla kaavalla

Meillä joulu on aina mennyt tutun kaavan mukaan. Ja kun tarpeeksi monta vuotta käy läpi samoja rutiineja, voikin käydä niin että niiden muutaminen on mahdotonta. Vaikka itsellä olisikin halua päivittää perinteitä, alkaa lapset nurkumaan jos jokin ei menekään ennaltalaaditun käsikirjoituksen mukaan. (Neitissä on alkanut näkymään hirveesti perfektionistin piirteitä..)


Joulu on aina vietetty kotona, oman perheen kesken. Kerran, jouluna -97 oltiin mummilassa, kärsin silloin karmeesta alkuraskauden pahoinvoinnista enkä jaksanut ajatellakaan mitään joulua. Lisäksi oltiin koko perhe flunssassa, ja lapset yski niin kovasti että oksentelivat. Oli ihan kiva mennä valmiiseen joulupöytään. Tänä jouluna meillä on ensimmäistä kertaa ollut jouluvieras, pikkutyttyrän iskä, joka ei normaalisti kuulu kalustoon mutta halusi kuitenkin viettää joulun meillä.


Kuusi on haettu muutama päivä ennen aattoa omasta metsästä ja koristeltu olkikoristeilla ja lasipalloilla, ilman sen suurempaa blingblingiä. Joululaatikot (porkkana- ja lanttu-) on tehty pakastimeen jo aiemmin. Kinkku on ollut suolaantumassa. Aatonaattoiltana tehdään joulupuuroa varten sekametelisoppa (ai että sitä mölinää kun meinasin tällä kertaa tehdä rusinasoppaa..), sekä lämmitetään leivinuuni, jossa kinkku paistetaan yöllä niin että aamulla voi herätä ihanaan jouluntuoksuun.


Aattona keitetään riisipuuro, johon laitetaan yksi manteli. Puuro syödään puolenpäivän aikoihin, ja kaikki istuu pöydässä, söi puuroa tai ei. Puuron kanssa tarjotaan sekametelisoppaa, kanelia, sokeria, mehua ja maitoa. Joku saa mantelin, tänä vuonna se onnekas oli Mies. Yleensä vitsaillaan että mantelinsaaja joutuu tiskaamaan koko joulun tai olemaan kiltisti seuraavaan jouluun asti. Joskus se joka on saanut mantelin on saanut myös ylimääräisen lahjan (Aku Ankan taskukirjan).


Puuron jälkeen lämmitetään sauna. Ennen saunottiin koko perhe yhdessä, nykyään saunavuoroja on monta. Joulusaunassa ollaan kynttilänvalossa, eikä siellä tietenkään tapella tai huudeta. Saunatontulle (eli kissoille) viedään saunaan puurokuppi, jos muistetaan. Saunan jälkeen puetaan jouluiset vaatteet, ihan sellaiset missä kukakin tykkää olla: on vähän juhlavampaa hamosta sekä kalsareita ja villasukkia, ehkä jotain punaista. Joku saattaa laittautua vähän enemmän, joku on ihan luomusti. Lapset katsovat jouluvideon, ja aikuiset valmistelevat ruuan.


Syömään päästään ehkä viiden-kuuden aikaan. Pöydässä on kynttilöitä, kinkkua (sinappihuntu korppujauholla ja neilikoilla, joita ei tänä vuonna laitettu. neilikat (kolme) jouduttiin lisäämään kun kinkku vietiin pöytään..), kastiketta, laatikoita, perunoita, porkkanoita, ehkä herneitä, omenaa, punajuurta, suolakurkkua, ehkä raejuustoa, mehua, maitoa, joskus viiniä. Leipää ei kuitenkaan jakseta syödä. Pöydässä istutaan pitkään, syödään hyvin, ja jossain välissä joku vaivihkaa poistuu hakemaan lahjat.


Lahjoja on yksi lahjakassillinen per kärsä (en tykkää paperiroskista), lisäksi kummit on saattaneet laittaa jotain pientä, ja aina on koko perheelle yhteisiäkin lahjoja: elokuvia, palapelejä, suklaata tms. Lahjakasseista löytyi tällä kertaa vähän joulusuklaata, kirja, villasukat ja jokaiselle jotain muuta pientä: meikkejä, leivontajuttuja, kuulokkeet, pelihommia, vaatetta, raaputusarpoja. Ja lahjathan oli siis enimmäkseen muiden puolesta hommattuja. Ihan olivat lapset ihmeissään kun lahjoja oli niin paljon. Miehelle ostin perinteisesti sukkia ja boksereita sekä villapaidan, jonka ajattelin mahdollisesti pölliä omaan käyttöön. Itse sain yhden paketin ystävältä, ja lisäksi ostin itselleni parit pikkuhousut ja muutaman kirjan oman maun mukaan. Enkä tietenkään edes paketoinut niitä. Ihan oli hyvät lahjat kaikilla ja mikä tärkeintä: niitä oli sopivan vähän.


Loppuilta ja alkuyö vietetään hämärässä, ihmetellään lahjoja, laitetaan villasukat jalkaan, leikitään, pelataan yksin ja yhdessä, syödään suklaata, katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja jne. Nukkumaan mennään tapojemme mukaan myöhään, ja jouluaamuna herätään myöhään. Joulupäivänä hengaillaan kotona, jatketaan lahjojen tutkimista, syödään aatolta jääneitä jouluruokia sitten kun kaikki on syöneet kyllästymiseen asti suklaata, valvotaan taas myöhään jne. Tapaninpäivänä jatketaan samaa rataa, ruokana on kuitenkin jo ehkä jotain muuta, yleensä joulukinkinkun rippeistä tehtyä pitsaa, saatetaan käydä ajelulla mummilassa tai sitten ei.

Nyt meni taas näin, ehkä ensi jouluna jotain muuta.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Vaikka minä omassa blogissani äksyilin ja angstailin näistä joulujutuista, niin täytyy sanoa, että teidän joulu kuulostaa kyllä tosi kivalta!! Siinä on just sitä yhteistä olemista ja tunnelmaa, mitä mä meidänkin jouluun kaipaisin... ja mitä ei ole, mistä ehkä mun angstailutkin johtuu...

Tuo teidän lahjahomma kuulostaa kivalta myös! Mä mietin kanssa tollasta, että laittaisin kaikille omat lahjakassit enkä erikseen paketteja... mutta sitten mun tekikin mieli paketoida kaikilla kivoilla erivärisillä papereilla. Tänä vuonna siis näin, joskus kun olen paketoinut hyvinkin askeettisesti (vaikkakin mielestäni silti kauniisti) ruskeaan voimapaperiin ja naruna on ollut juuttinaru.

Mä mietin muutoksia ensi jouluun tän vuoden kokemusten takia, mutta saa nähdä... aika samalla kaavalla nimittäin meilläkin tuntuu kuitenkin tuo homma etenevän aina!

Vianna kirjoitti...

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi.. On se kiva että meillä edes yhtenä päivänä vuodessa lapset malttaa tehdä kuten aina on tehty, loppuloman ovatkin kiitettävästi notkuneet koneilla, murr..