Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 19. syyskuuta 2013

Löysä istuu tiukassa




(Kuvat viikkojen takaa)

Nyt seuraa inha läskipostaus. Olen nimittäin aina silloin tällöin vilkuillut itseäni peilistä, ja viimeistään nyt tuntuu siltä että jotain tarttis tehrä. Joskus maaliskuun lopulla tehtiin Miehen kanssa diili, että juhannukseen mennessä meiltä on yhteensä lähtenyt 10 kiloa läskiä. Kiinnitettiin tavallista enemmän huomiota syömisiin, harrastettiin hyötyliikuntaa normaalisti, ja joka lauantaiaamu kavuttiin vaa'alle. Tavoitteeseen ei ihan päästy, Mieheltä (jolla ei paljon ylimääräistä ollutkaan) lähti neljä, multa 4,4 kiloa. Sitten alkoi mansikkarumba, epäsäännölliset syömiset, ja makkara vyötäröllä taas kasvamaan. Mulla on taipumus kerätä sellasta löysää löllöläskiä mahaan, kylkiin, peppuun ehkä reisiinkin. Naama on kyllä kaponen, mutta keskivartalossa ahistaa. Mun läski on heti ihon alla, mikä on ehkä hyvä juttu ettei ole sisäelimissä, mutta jotenkin en itse näe kovin viehättävänä noita löysiä vararenkaita. Ja kun ikääkin on jo sen verran ettei nämä ihan itsestään pois häviä, niin täytyy alkaa toimenpiteisiin. Ihan ensin aion tehdä kuten keväälläkin, eli hyppään vaa'alle kerran viikossa ja iloitsen pienenevistä lukemista. Sitten keksin itselleni mukavia liikuntamuotoja. Kansalaisopiston syyskausi alkoi juuri, ja sen myötä tanssitunnit kahdesti viikossa. Toki se on alkuun ihan kevyttä että uudetkin pääsee mukaan, mutta kiva että tulee liikuttua säännöllisesti edes vähän. Lapsi on jo pitkään vinkunut uimaan, ja kun lammessa on jo kylmää vettä hrrrrr...., niin pitäisi lähteä halliin neljänkymmenen kilometrin päähän. No, mikäpä siinä, uinti on ehkä mun lempiliikuntamuoto, joten sinne vaan toisten sekaan läskejä löyhyttelemään. Ainakin kerran kahdessa viikossa. Ja mitähän sitä vielä keksisi..? Jotenkin sitä luulee, että tässä kotosalla tulee liikuttua paljonkin, ja onhan se toki kausittain niin. Nytkin on vielä loput perunat ja porkkanat nostamatta, ja vaikka kone onkin apuna niin aika paljon siinä on käsityötäkin. Toisaalta on harmi, että nurmikko leikataan ajoleikkurilla ja lumet lingotaan traktorilla, mutta toisaalta se on tosi hyvä, kun on iiiiso nurmikko ja toistasataa metriä ajotietä. Salille voisin uskaltautua, jos ois kaveri mukana ja oikeenlaiset kamppeet (välineurheilua!). Ja oishan se tosiaan ihan parhautta jos sais jostain jonkun tsemppariksi, yksin on niin helppo keksiä tekosyitä olla menemättä yhtään minnekään.

Kerropa mikä saa sut liikkeelle, mitä liikuntaa on mukava harrastaa? Ties vaikka löytyis joku kiva juttu kokeiltavaksi :o) (vaikka täytyy kyllä varoittaa että oon aika nirso, ja luovutan helposti jos juttu ei tunnu omalta..)

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Salille vaan. Sen ei todellakaan tarvii olla välineurheilua. Mä oon siellä sukkasilleen ja vaatteina mulla on sellaset capri-mittaiset trikoot, oliskohan ne jotku juoksutrikoot.. ja paitana sellanen tekninen (kai?) urheilu-T-paita. Omistan kaksi paitaa ja ne yhdet pöksyt ja niillä ajattelin jatkossakin pärjätä. =) Ja voi olla, että vaihdan salia jossain vaiheessa (tänne lähemmäs ja olis kai hiukan halvempikin) mutta samoissa vetimissä aion jatkaa, vaikka muilla olis mitä päällä.

Salilla käynnistä yleensä sanoisin, että kannattaa teettää itelleen oma ohjelma. Toi mikä mulla on maksaa noin 50€ ja on kyllä sen väärti, sitä voi sitten kantaa mukanaan (sitä lappua siis...) ja siinä on sellaset jutut mitkä sopii just mulle. Oon käyny nyt kesästä asti siellä ja itekseni sitten jo hivenen niitä painoja lisänny tai toistokertoja, koska se alkuperäinen treeni alkoi tuntua vähän turhan kevyeltä. (Tulosta on siis ilmeisesti tullu, jee!)

Mä en myöskään yhtään kaipaa salille kaveria mukaan. Musta on just parasta, kun voi keskittyä siihen omaan juttuun. Aika menee uskomattoman nopeasti ja mä tykkään siitä, että se ohjelma etenee kuin juna, laitteesta seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan... ja sit se onkin jo kokonaan tehty! Mä lisäksi venyttelen tosi hartaasti ja kunnolla, oon todennu sen erittäin tärkeäksi enkä ole koskaan treenistä kipeä varmaankaan just sen hyvän venyttelyn ansiosta. Kuitenkin treenin jälkeen oon muuten ihan hiestä märkä ja lihakset tutisee... että uskon sen kuitenkin olevan riittävän vaativa mulle.

Mä en ollu aiemmin salilla käyny enkä tuntenu minkäänlaisia intohimoja sitä kohtaan, mutta nykyään kyllä tosi paljon tykkään. On myös tosi kiva, että ainakin musta itestäni tuntuu että tuloksiakin on jo tullu. Toivon, että tämä aika vastikään alkanut harrastus omalla kohdallani jatkuu pitkään.

Laihiksen kannalta sanoisin, että ihan ensimmäinen asia on ruokavalio. Ilman siihen puuttumista ei laihdu, vaikka miten hullunaan liikkuis. Itellä olis siinä kohtaa paljon petraamista... eli ei ne makkarat oo mihinkään kadonnu, vaikka olenkin tuntevinani jo lihakset siellä alla... =)

Toivottavasti löydät itsellesi sopivan lajin!

Pelaguu kirjoitti...

Meillä alkoi eilettäin täällä kansalaisopiston ohjattu kuntosali. Siinä on kokoajan se tsemppari mukana. Ja itsekin ajattelen juuri samoin että pitäis olla just joku traineri siinä vieressä huutamassa suunnilleen että jotain tapahtuis. Ihan näppärästihän se eilinen sitten lopulta meni, vähän on paikat jumissa, kunhan muistaa ettei liian kovilla painoilla aloita ettei kasvata lihasta, jos haluaa laihtua ja ainakin 10 kertaa/minuutti yhtä liikettä. Valinnanvaraa varmasti on. Kansalaisopiston kurssina alkoi myös personal trainer tunnit.

TainaT kirjoitti...

Upea postaus. Vaikuttaa tutulta.
Olen jättänyt kaikki makeat herkut pois. Hoidan puutarhaa ja liikun metsällä paljon.
Työskentelen työkseni sisätiloissa ja tarvitsen siis happea.
Henkilökohtaisesti minua ei salille saa..
terveisin; -15kg

Vianna kirjoitti...

Kiitti tsempistä kanssasiskot! Tässä maanviljelijän työssä tosiaan saa/joutuu kyykistelemään paljon, kantamaan taakkoja ym. sellasta raskasta, että monesti olenkin todennut ettei enää illalla tarvi salille lähteä. Enkäpä koskaan ole lähtenytkään. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskallan.. Syömispuolesta olen kovasti sitä mieltä, että siinä mulla ei ole mitään korjattavaa (hah!), en syö herkkuja paitsi vähän tummaa suklaata enkä edes joka päivä, ja nyt olen alkanut kiinnostua leipomisesta kun meillä on niin hoikat ja huonosyömäset lapset. Vaikka eipä ne herkutkaan kovin hyvin kauppaansa tee, mutta jääpähän sitte enemmän mulle.. Eli varmaan löytyy korjattavaa ja paljonkin, ja tähän asti painoa onkin voinut pienesti säädellä pelkästään vahtimalla syömisiä. Vettä mun pitää kyllä opetella juomaan.

sade kirjoitti...

Mä aloin just heinäkuun lopulla kotikuntoilemaan. :) Halusin treenata ja koska kotoa tuntuu olevan niin vaikea lähteä/päästä mihinkään niin ostin kaupasta kahvakuulan! Nyt treenailen sillä kotona muutaman kerran viikossa ja ihanaa kun alkaa jo tuloksia näkymään! Suosittelen :)

pioni kirjoitti...

Vettä kannattaa kyllä opetella juomaan reilusti.
Me käydään kaverin kanssa joka maanantai zumba tunnilla, kaverille ei viitsi soitella ettei nyt jaksa/huvita. Lauantaisinkin meidän pikkukylillä on zumba, mutta kun kaveri ei lähde sinne. Toisinaan tulee kyllä mentyä yksinkin tai nykyään teinin kanssa:)
Ja pleikkarillakin meillä on zumbapeli, se on aika hauskaa...
Zumba on siis nykyään mun juttu, ja lenkkeily.

Vianna kirjoitti...

Kiitti vinkeistä!

Hui, hiukan pelkään kaikkia välineitä, puntteja ja sellasia. Kahvakuula vois olla ihan kiva, mutta pitäis ehkä tietää mitä kaikkee sillä voi tehdä. Ja minkäpainoisella kantsis aloittaa, ettei niitä vääränkokosia sitten loju nurkissa. Kuitenkaan kun en halua mitään hirveitä muskeleita.. Pistetään harkintaan, jos vaikka joulupukille kirjottaisi..

Mulla on se ostosteeveen zumbavideo, ja olen joskus sen kanssa jumpannut. Siinä on alkuun tarpeeksi hidas tahti, ja liikkeet selitetään ensin. Kerran sitten uskaltauduin zumbatunnille. Oli melko järkytys. Se tahti, ja se kun kaikki ois pitänyt osata jo valmiiksi.. Kyllä siellä hiki lensi, mutta taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tunnille menen. Sen videon voisin kyllä kaivella naftaliinista.