Hei hulinaa

Vaikka takana onkin rankka viikko, kuten kaks päivää ankaraa markkinointiluennoilla istumista ja eka kerta torimuijana (langat ei oo meidän vaan naapurin), ja vaikka eilen tuli koomailtua sohvalla silmät telkkaria kohti yöhön asti, niin silti heräsin tänään jo kuuden jälkeen. Pirteänä. Tiskit koneeseen, pyykit koneeseen, vähän tiskipöydän raivausta, ja kohta Mieskin oli jo hereillä. Ollaankohan me tulossa vanhoiksi yhdessä..? Ja kun viikon mittainen pitäisi -stressi helpotti, olikin mainio hetki alkaa raivaamaan eteistä, keittää omppuhilloa, tilata puimuri ensi viikolla käymään, käyttää lapset kaupungissa pikaruualla, jauhaa ja pakastaa puolikas karitsa, puhdistaa uuni, sekä leipoa suklaakakku. Vielä jäi se nurmikko leikkaamatta, laudat taapeloimatta ja sata kiloa porkkanaa nostamatta. Niin ja se eteinen siivoamatta loppuun. Mutta nepä teemme huomenna. Ja käymme myös luomuomenanmaistelu- ja -myyntitapahtumassa mikäli suinkin ehdimme. Nyt ajattelin loppuillan istua sohvalla viinilasi kourassa ja silmät tiukasti turistissa (ai, miten nerokas juoni! ja ennenkaikkea syötävän söpö miespääosan esittäjä!), ellei uni päse yllättämään jossain vaiheessa.

Näillä eväillä

Taannoinen juttu, jossa Johanna kokosi yhteen listoja eniten torjunta-ainejäämiä sisältävistä ruuista, sai aikaan pari asiaa. Tässä suoraa lainausta: "Suomalaisista elintarvikkeista eniten torjunta-ainejäämiä on löydetty rukiista. Sen jälkeen eniten jäämiä on löydetty mansikasta, kaurasta, vehnästä ja porkkanasta." Ensimmäinen seuraus oli se, että tunnen vieläkin suurempaa kiitollisuutta omista, taatusti puhtaista mansikoista ja porkkanoista. Ja seuraavaksi meni vaihtoon leipä. Mullahan on suuri haave joskus oppia leipomaan leipää, mutta sitä odotellessa leipä tulee kaupasta. Ensin löysin Lidlistä luomuruisreikäleipää, tuoretta ja pehmeää, ja maistuu meillä kaikille vaikka ei aivan täyttä ruista olekaan. Lähimpään Lidliin on kuitenkin 40 km matkaa, joten ihan joka viikko siellä ei tule käytyä. Onneksi kokeilin rohkeasti lähikaupan (sinne on matkaa vain 12 km) luomujälkiuunilimppua, se olikin varsinainen täysosuma. Täyttä ruista, eikä mitään ylimääräistä. Tosin lasten mielestä sitä ei voi syödä ilman omenaa leivänpäällysteenä :o) Meidän paahtoleivänsyöjät puputtavat paremman puutteessa vielä toistaiseksi ihan perustäysjyväpaahtista. Vinkkaa ihmeessä jos tiedät luomutäysjyväpaahtiksen jota saa tavallisista kaupoista. (Ai niin, ja tarvitsisin vinkkiä myös mahdollisimman ympäristöystävällisestä nestemäisestä konetiskiaineesta, kiitos!) Ja silloin kun Lidliin asti ostoksille mennään, täytyy ehdottomasti ostaa luomuomenamehua (kun meidän omat omppupuut on vielä vauvoja) sekä turkkilaista jugurttia, vaikkei se luomua olekaan, mutta sitä kyllä syö jo ihan nätin purkinkin vuoksi. Sekä tietty siksi kun se maksaa vain murto-osan muihin tujuihin verrattuna.

Jotain tarttis tehrä

Lupauduin lähtemään perjantaina torille myymään luomua. Siihen liittyen on vähän tekemistä: nosta, lajittele ja pussita perunoita, nosta ja niputa porkkanoita, pitääköhän niitä vähän pestäkin, poimi ja ehkä pakkaa herneitä, nosta, siivoa ja kuivata sipuleita, maalaa kyltti, askartele käyntikortteja, hommaa paljon vaihtorahaa ja pusseja, pakkaa mukaan siistit tuotteet siisteissä laatikoissa, kyltti, käyntikortit, vaihtorahat, rahalipas, pusseja, vaaka, kyniä, paperia, myyntivihko, liitutaulu hinnastoksi, liituja, rätti, vesipullo, evästä, tuoli, sateenvarjo, talouspaperia, roskapussi, lämmintä vaatetta............ Muistinkohan nyt kaiken oleellisen..? Pöytä siellä pitäisi olla valmiina. Tähän asti tehty: nostettu perunaa ja sipulia, kyltti pohjamaalattu, käyntikortit valmiina. Eikä vielä muuta. Joten hommaa piisaa. Vaan mitä tekee hän? Lukee blogeja, juoksee kameran kanssa pihalla, viettää yhden päivän Ikeassa, keittää hilloja, hommaa kymmenen kiloa omenoita, kuskaa lapsia sinne ja tänne, virkkaa yömyöhälle asti, purkittaa omenantaimia, ja keksii kaikkea muutakin tärkeetä ja vähemmän tärkeetä tekemistä. Huoh. Lähdenkin tästä lajittelemaan niitä pottuja, kun iltapäivällä on taas mentävä tukka putkella, ja edessä on vielä kaksi koulupäivääkin. Kyllä se tästä. Luulisin.

Pystysuoralle pinnalle on hankala kirjoittaa

Meidän pieninkin saa oman nimipäivän! Ja päivä on kuulemma sama kuin mikä sen nimen päivä on ennenkin ollut, kas kun en tiennyt että se yleensä joskus on kalenterissa ollut.. Parin vuoden päästä, eli kun sankari on täyttänyt kaksitoista, sitten juhlitaan eka kerran nimppareita. Muistaakseni kaikkien meidän lasten nimet on ensin olleet olematta kalenterissa, ja sitten ne on sinne aika pian lisätty. Kenties se kertoo siitä, että jotenkin kummasti kaikki vaan antaa yhtä aikaa lapsilleen muotinimiä, ennenkuin edes tietävät niiden olevan muotia :o) Sitä vaan ihmettelen miten pikkumyttyrän nimi ei kalenteriin päässyt, kun niitä on tällä vuosituhannella annettu kuitenkin jo 506 kappaletta. Tai ehkä se jo onkin siellä ruotsinkielisessä kalenterissa..

Tein tänään (lasten mielestä pahoja) jauhelihakorvapuusteja. Jälkkäriksi pyysivät suklaamoussea, "sitä mitä teit viimeksikin". Täh? Sitten hiipii mieleen hämärä mielikuva siitä, että joskus aiemmin kesällä olen tehnyt jollakin ohjeella jotain sellasta suklaasössöä, joka teki yllättävän hyvin kauppansa. Mutta millä ohjeella, ja missä se nyt on..? Mulla on vihkoon kirjoitettuna muutama (helppo) ruokaohje joita käytän silloin tällöin, ja kaikki ihan perusperusreseptit pääkopassa. Viime aikoina olen lainaillut kirjastosta melko paljon ruokakirjoja (, mikä jo sinänsä on hyyyvin outoa :o), ja nyt aloin epäillä että se taisi olla joku Nigellan ohje jolla tuli syötävä lopputulos. Nigella on kirjan muodossa jo palannut kirjastoon, ja Nigellan netissä en uskalla kahlailla (se on ihan liian vaarallista, ties mitä herkkuja sieltä löytyy :o), joten nykäsin ihan perusmousseohjeen kotikokista. Katotaanpa pyydetäänkö ensi kerralla "sitä mitä teit viimeksikin".

Löysin Tiimarista liitutaulutarraa, mikä loistava idea jääkaapinoveen! Tuli tosi hieno, vaikka tarra menikin vähän vinoon, alle jäi muutama ilmakupru, ja helpompi olisi ollut kirjoittaa teksti ensin ja sitten vasta kiinnittää tarra oveen. Vaan nytpä pysyy lukujärjestykset tallessa, ellei joku pyyhi niitä pois.. Meidän koululaisilla kun vaihtuu lukkari viisi kertaa vuodessa, niin uusia ei aina alkuun heti muista ulkoa. Nyt yritän keksiä mitä muuta vois tarrailla, ei ainakaan hirsiseiniä :o)

Siitä se (taas) lähtee!

Meidän kiviaita, ties monennenko kerran :o) Oishan tässä toki muutakin tekemistä, mutta tämä nyt on vähän tällanen välipala oikeiden töiden lomassa. (Oikeestaanhan me vaan siirretään tuo taustalla näkyvä valtava kiviröykkiö tien toiselle puolelle, toivottavasti osataan rakentaa siitä vähän kauniimpi..)

Mielipiteitä

Tihkusadetta, uusia ulkoiluvaatteita, pururataa, rantakalliota, nuotioleipää, retkimuonaa, nokipannukahvia, lettujakin, muiden mielipiteitä, nakkivene (?), ja loppujenlopuksi tuli ihan hiki.

Sateenkaaria

Eikö meillä ookki hienoja porkkanoita? Vois vaikka myydä sateenkaariporkkanoina kilon pusseissa :o)

Jotenki tuntuu, että on ollu hirveesti hulinaa, mutta ku alkaa tarkemmin miettimään niin ei olla tehty oikeestaan mitään. Marjat on lähes poimittu, valkosipulitkin nostettu ja myyty ja loput säästetään syksyn istutuksiin. Sipulit pitäs nostaa, kohta perunatkin, herneet kerätä ja porkkanat nostaa, ohrat puida kunhan ovat puintikunnossa. Ai niin, istutettiinhan me yksitoista uutta mansikkapenkkiä. Koko kesä on pidetty yhtä pellonnurkkaa mullikolla jotta saatais juolavehät nitistettyä, nyt vaan ajettiin penkit, kalkittiin, vedettiin muovi, rei'itettiin ja istutettiin mansikat. Reilu tuhat uutta Lumottaren tainta. Tarkotus olis vielä oottaa rönsyjä noista omista vanhoista kasvustoista ensi kesää varten. Kohta onkin kesätyöt pulkassa :o)

Nelosluokkalaisella alkoi koulu maanantaina, ysiluokkalaisella alkaa vasta ensi viikon maanantaina, kun se teki tämän viikon tet-jakson jo kesällä. Mulla oli tänään syksyn ensimmäinen koulupäivä. Oli aika raskas aloitus, heti vaan asiaan: rahoituksia, liiketoimintasuunnitelmia, kokouksen järjestämistä ym. Nyt pää surisee ihan taukoamatta. Onneksi huomenna on vähän kevyempi ohjelma, lähdetään nääs pikku retkelle ja opetellaan kuinka sujuu ruuanlaitto maasto-olosuhteissa. Muistaisinpa ottaa kameran mukaan, ja eipä sataisi vettä koko päivää.

Koulun jälkeen olikin yllättävän paljon virtaa, ja kun oli pitkästä aikaa kunnolla sateista enkä viitsinyt lähtä ulos, niin järkkäilin ja imuroin vähän alakertaa. Ja täytyy todeta ettei se vähä näy kyllä yhtään missään, mutta toki tuntuu kivemmalta kun jalkapohjan alla ei pyöri hiekanjyväset. Oikein odotan, että millon mulla on niin paljon aikaa että pääsen kovalla innolla raivailemaan ja järkkäilemään. Nyt kun Neiti perheineen muutti kylälle, meillä on yksi ylimääräinen huone, joka täytyy tyhjentää liiasta kamasta (no, sellasia huoneita meillä on kyllä useampiakin..), siivota perinpohjin, (niitäkin on useampi) ja kalustaa uudelleen oikein ajatuksen kanssa. Ja pelkäänpä että muita apulaisia en siihen puuhaan saakaan..

Perhonen....

....munii munasen....

....munasta kuoriutuu....

....toukanpoikanen. Toukka koteloituu...

....kotelosta kuoriutuu....

....perhonen....

(Kun meidän isot oli pieniä, meillä kuunneltiin aika paljon Fröbelin palikoita, joten nämä luritukset tulee ihan ulkomuistista..)

- kuppikukkia, kuten lapsi näitä nimittää -

Käytiin siellä reissussa! Oikeesti lähdettiin hakemaan Putelista hillopurkkeja ja mehupulloja, mutta ajattelin että samalla voitais käydä jossain muuallakin. Etsin kivoja kohteita Joensuun liepeiltä, ja ihan keskustasta löytyikin Botania, kasvitieteellinen puutarha ja trooppinen perhospuutarha. Pienin lähti meidän mukaan, ja kun oltiin ajettu kaksi ja puoli tuntia ja pakattu auto täyteen puteleita, kurvattiin ihmettelemään trooppisia ja muitakin kasveja sekä vaikka minkälaisia perhosia. Oli kiva paikka, vaikkakin aika pieni. Perhosia oli montaa sorttia, isoja ja pieniä ja kaikkea siltä väliltä, ne lenteli vapaana yhdessä kasvihuoneessa. Kaikkein suurin ja komein, sininen, oli niin nopee ja värikäs ettei siitä saanut vangituksi kuvaan kuin viuhahduksen!

Mönkä

Se on sellainen paikka, jonne meidän lomareissusuunnitelmat meni. Meni tutustuminen yrttien tuotantoon ja jatkojalostukseen, meni Mari Mörön puutarhassa vieraileminen, meni MTT:lla käyminen, Anttolanhovissa yöpyminen, hotelliaamiainen, tutustuminen luomuvihannesten ja -yrttien viljelyyn ja markkinointiin, käynti Vavesaarentilalla, lähi- ja luomuruokapuoti Hilima, kaikki ne meni nyt mönkään, kun ei ollutkaan tarpeeksi lähtijöitä. Harmittaa. Olis ollu tooosi hyödyllinen reissu. Toivottavasti joskus tulee uusi mahdollisuus vastaavaan..

Ollaan varovasti suunniteltu omaa reissua vielä ennen koulujen alkua. Ehditäänköhän? Jaksetaankohan? Päästäänköhän yhteisymmärrykseen matkakohteesta?

Kumpi voittaa: kissa vai orava

Meillä on pienoinen ongelma. Naapurissa kesytetään oravia, ja meillä kissat luulee että noutopöytä on järjestetty heitä varten. Viime talvena on näillä kulmilla nähty ensimmäiset oravat, ja pian saivat oman ruokintapaikan. Nyt niillä on aitaus, jossa saavat ruokailla ilman pelkoa pedoista, mutta kun vievät ruokaa piiloon aidan ulkopuolella, siellä vaaniikin julmat saalistajat. Ainakin kolme oravaa on joutunut parempiin suihin.

Enpä tiedä mitä tehdä. Meillä kissat on öisin sisällä, sikäli mikäli tulevat illalla kotiin syömään, ja aamulla pääsevät ulos vasta ruuan jälkeen. Mun mielestä ne tekee ihan oikeita töitä, pyytävät myyriä ja rastaita ja vesirottia. Ehkä pitää tehdä niille aitaus jossa saavat ulkoilla, harmi vaan että aitauksen pitää kiertää kaikki meidän pellot, mikäli aikovat jatkaa tehokasta työtään myyrienkauhuina. Tai sitten ei päästetä niitä ulos ollenkaan, eihän ne talvellakaan ulkoile.

Kuvat meidän pienestä kesäpuodista ♥ Eiks ookki ihana!

Muodonmuutos

Muistatko tämän? Meidän takkukasa karvapörhelö pörröpöksy Pimpula-Pampula..

..kävi tänään parturissa. Tuntuu melkein kuin oltais saatu lähtiessä mukaan ihan uusi koira!

Oli siinä naurussa pitelemistä. Varsinkin kun Pinja alkuun ärisi omalle hännänsaparolleen, ei vissiin ollut ennen moista nähnyt..

Olen monena kesänä haaveillut tuon karvakasan keritsemisestä. Nytkin jäi vähän myöhään, mutta onneksi tässä on vielä aikaa kasvatella talveksi uusi lämmin turkki.

Voi kuinka siistiltä näyttää!