Muu maa mustikka

Ja kotona odottelee mansikat! Sain luvan melkein kolmen päivän lomaan kesken kaikkien peltotyökiirteiden. Loman kohokohtiin kuului menomatkalla vahingossa radiossa kuultu Jari Sarasvuon riippuvuus-turina, herkullinen päivällisbuffet, kesäteatteriesitys, mummun pihan kukkaisenergia, naapurin ylisöpö yliutelias kissa, sekä sokerina pohjalla ihanien ystävien (kiitos jokaiselle ♥♥♥) kanssa vietetyt hetket jotka ihan huomaamatta muuttui taas tunneiksi. Uimaan en päässyt, kun viisaasti jätin uikkarin kotiin. Järvessä vesi oli kuulemma lämmintä ja ihanaa, uskon kyllä. Kotiinviemisiksi saatiin yksi kummipoika lapsille seuraksi, veikkaanpa että luvassa on ainakin paljon vesipetoilua.

Juhannuskuvia ja -juustoa

Juhannuksena on uitu, syöty, naurettu, nautittu kesästä ja tehty töitä kuin pienet eläimet. Ja keitetty juhannusjuustoa! Siitä taitaa tovi olla kun meillä on viimeksi moista herkkua tehty tai nähty. Nyt tuli niin hyvää, että jos mulla ois esteetön pääsy lehmänmaitokätkölle, niin söisin sitä varmaan joka päivä! Näin se tehtiin: Haettiin oikeaa maitoa (ainakin Oulussa saa juhannuksena vanhanajan maitoa, siitä onnistuu myös), mitä enemmän sen parempi, meillä oli noin neljä litraa. Juustonjuoksutin apteekista. Lämmitettiin maito isossa kattilassa kädenlämpöiseksi, nostettiin kattila pois hellalta ja lisättiin noin ruokalusikallinen juoksutetta, sekoitettiin kunnolla. Annettiin seistä huoneenlämmössä reilu tunti, tehtiin juoksettuneeseen massaan viiltoja, lämmitettiin kiehuvaksi, sekoiteltiin välillä, keitettiin muutama tunti kunnes juustomöhkäleet kauniin vaaleanpunaisia, lisättiin ripaus suolaa, maistettiin, todettiin valtavan hyväksi, jäähdytettiin, ja syötiin melkein koko satsi melkein yhdellä kertaa. Lapsista rohkeimmat vähän maistoivat, Mies söi yhden lautasellisen, ja mulle jäi paaaaljon herkkujuustoa.. Nams!

Error / 100

Tänään oltiin seisoskelemassa vaihteeksi yrttipeltojen äärellä kamerat kaulassa ja korvat höröllä. Mutta mitä tekeekään kamera? Sanoo että errorerrorerror, ongelmia muistikortin kanssa. Ongelmaan auttoi muistikortin poistaminen ja takaisin laittaminen, sen jälkeen kamera antoi ottaa yhden kuvan. Eikä aina sitäkään, sillä välillä se väitti että muistikortti pitää alustaa, tai sitten se on täynnä, vaikka aivan varmasti siihen piti vielä mahtua ainakin 1665 kuvaa. Mies teki diagnoosin: liian hyvä muistikortti (- tai liian huono kamera, mutta senhän jo tiesinkin). Kun kerrankin ostin hyvän ja nopean ja ison kortin, niin kamera ei sitten osaakaan kommunikoida sen kanssa. Vaikka olen kyllä kuullut ihan oikealta valokuvaajalta että muistikortteja kannattaa mieluummin olla useita pieniä kuin yksi iso, sillä jos se iso mäsähtää niin menee moninkertaisesti kuvia hukkaan.. Mutta kun ne pienet täyttyy parissa päivässä.. Vaikka yrtit jäikin tänään kuvaamatta, niin onneksi kone sentään lukee korttia, huh!

Huomasin että lukijoita tälle mun hassulle pikku sillisalaattiblogille on kertynyt tasan sata! Huikeeta! Nöyrä kiitos ja kumarrus! Ja nytpä heitänkin ilmoille kysymyksen: mitä sais olla? Laittakaapa tulemaan toiveita, aiheita, kysymyksiä, niin mun ei aina tartte yrittää keksiä mistä kertois (eikä kyllästyttää kaikkia meidän uimareissuilla)..

Alkukesän aikaansaannoksia

Pellossa kaikki hyvin. Kylvetyt ja istutetut kasvaa vauhdilla nyt kun tulee vettäkin tarpeeksi (ehkä vähän jo liikaakin..), lämpöä sais vaihteeksi olla hiukan enemmän. Ja hyvin kasvaa myös ne ei-toivotut. Porkkanapenkkejä kitketty 3/45, ihan hirvee homma niissä, mutta pikkuhilijaa hyvä tullee.. Heinät niitetty ja paalattu ensimmäistä kertaa rehuksi. Toivottavasti niille löytyy käyttöä jostain päin maailmaa. Mansikoissa isoja raakileita. En ole kovin läheltä uskaltanut käydä katsomassa joko punastelevat, toisaalta toivon ettei, mutta toisaalta ois ihana saada juhannukseksi omia mansikoita kakun päälle.

Koulut (myös oma) kesälomailee, mutta opintoretkiä on silti tehty peltojen reunoille pariinkin kertaan, ylihuomenna (tai taitaapa olla huomenna, kello pyörähti just tiistaihin..) vielä yksi reissu. Tänä kesänä on myös sellainen ihanuus kuin kesätanssitreenit. Meidän tanssinope suostui omalla ajallaan treenaamaan meitä muutaman kerran, eka parituntinen tauotonta tanssia on takana ja ai että oli ihanaa! Hiki vaan lensi, mutta oli ihana huomata että kunto kesti koko kaksituntisen ajan. Näköjään ei ole tullut pelkästään istuskeltua paikoillaan.

Sää on ollut ihan mitä sattuu. Haluan pilvipoutaa, parikymmentä astetta, lämpimän ja lempeän tuulen joka hätistää sääsket pois, välillä auringon pilkistelemään sen verran että vesi lämpiää takaisin uintikelpoiseksi, kiitoos. Vaikka kyllä me tuolla kylmässäkin on uitu, mutta ei se ole läheskään niin mukavaa.

Juhannus jo pienesti kolkuttelee tuolla jossain takaraivossa, ollaan tehty vähän valmisteluita, ja saadaan ehkä vieraitakin. Lapsethan ne haluaa että pidetään perinteistä kiinni, joten ainakin kokko ja kakku meiltä pitää löytyä :o) Jospa sitten ois pienen lomasen vuoro.

Kiinalainen juttu: suru

Suru - mm. murhe, onnettomuus, alakuloisuus, synkkyys, masennus

Vaikutusalue: keuhkot, paksusuoli
Tasapainottavat tunteet: neuvokkuus, rohkeus
Psyykkiset ominaisuudet: vahvuus, aitous
Elementti: metalli

Suru on yksi niistä luonnollisista tunteista, jotka nyky-yhteiskunta suureksi osaksi on pakottanut meidät tukahduttamaan. Meidän ei usein sallita ilmaista tunteitamme. Ihmiset ovat pohjimmiltaan olentoja, joilla on hyvin kehittynyt tunne-elämä. Tietoiset ja tiedostamattomat yritykset kätkeä ja torjua luonnolliset reaktiot johtavat epätasapainoon, ongelmiin ja sairauksiin. Suru on hyvin tärkeä tunne, jonka on ehdottomasti saatava purkautua. Meidän on annettava itsemme aktiivisesti työstää kokemamme suru, olimmepa sitten naisia tai miehiä. Menetettyämme läheisen henkilön kuolemantapauksen, eron tai jonkin muun syyn vuoksi, meidän täytyy suoda surutyölle tarpeeksi aikaa. Menetyksen työstäminen voi vaatia monta vuotta - asia, jolle yhteiskunnassa on hyvin vähän ymmärrystä. Meidän sallitaan surra joidenkin viikkojen ajan, mutta "virallisen suruajan" päätyttyä meidän on otettava itseämme niskasta kiinni ja jatkettava elämäämme. Suru istuu kuitenkin syvemmällä. Menetyksen kokenut ihminen voi monien kuukausien tai vuosienkin jälkeen silloin tällöin yhtäkkiä tuntea tarvetta itkeä. Syitä voi olla monia: valokuva, radiosta kuultu laulu, irrallinen sana, muisto tai aivan yksinkertaisesti vain yhtäkkinen itkun tunne. Peitämme usein tämän tarpeen, sillä olemme oppineet, ettei julkisesti itkeminen ole soveliasta. Jäämme odottamaan myöhäisempää tilaisuutta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Kätkemme sen sijaan kyyneleet ja surun syvälle itseemme. Liian suuri määrä työstämätöntä surua ilmenee erilaisina oireina. Ellemme voi itkeä avoimesti, on mahdollista, että keho yrittää ilmaista surunsa sisäisellä tasolla. Ongelmat keuhkoissa, esimerkiksi keuhkokuume, eivät ole mitenkään epätavallisia. Keuhkoihin kertyvä neste ja lima on kehon oma tapa itkeä sisäisesti. On tapauksia, jolloin lääkityksestä ei ole ollut apua, ennen kuin perusongelma, pidätetty suru, on työstetty. Jonkun läheisen menetys ei ole ainoa asia, joka voi tuoda esiin surun ja masentuneisuuden tunteet. Jokainen suurempi muutos merkitsee vanhan kuolemista, ja menetyksen tunteet on elettävä ja työstettävä. Elämässä on myös monia muita tilanteita, jolloin tunnemme tarvetta kyseenalaistaa olemassaolomme tarkoitus ja kysyä miksi meidän lainkaan on syytä ponnistella. Arkipäivän ratkaisemattomat ristiriidat ja yleinen tyytymättömyys elämään voivat myös johtaa alakuloisuuteen ja masennukseen. Kyyneleet ovat aina terveellinen purkautumistie kaikelle sisäiselle surulle. Aikuisiässä on tärkeää palauttaa oikeutemme tunteisiin, vaikka olisimme jo lapsena oppineet tukahduttamaan surun hampaat yhteen purren tai lohduttamaan itseämme makeisilla tai leivoksilla. Voimme oppia tietoisesti käsittelemään meissä syntyneitä tunteita sen sijaan, että söisimme suruumme. Sukupolvesta toiseen jatkunut perinne on mahdollista katkaista. Voimme opettaa sekä lapsemme että itsemme käsittelemään rakentavasti kokemiamme tunteita. Muuttamalla elämäntilannettamme voimme itse aktiivisesti osallistua itsemme sisäiseen parantamiseen. Ellemme kykene muuttamaan tilannettamme, voimme oppia etsimään sisimmästämme meissä aina olevaa voimaa ja myötäsyntyistä iloa. Meidän täytyy yksinkertaisesti asennoitua surua aiheuttavaan asiaan uudelleen.

(Lena Johannson: Reiki, parantava energia)

Iltalenkillä

Eilen oli nätti päivä, ja lämminkin (ainakin verrattuna tämän päivän kymmenen asteen lämpötilaan ja kovaan pohjoistuuleen..). Iltalenkille pääsi mukaan kamera, koirat, ja lapset kävellen sekä pyörällä. Lenkin jälkeen pulahdettiin_vaihteeksi_uimaan, koiratkin. Laulava lintukoira nouti keppiä vedestä entiseen tapaan, Pampula sen sijaan oli ensimmäistä kertaa uimatouhuissa. Katsoi ihmeissään kun ihmiset oli veden varassa, vähän ehkä hätääntyikin, mutta lopulta pitkällisen houkuttelun jälkeen uskaltautui itsekin uimaan. Ja meinasi saman tien painua pylly edellä pohjaan, extrasupertuuhea turkki painoi ehkä jokusen kilon, kuono pysyi just ja just pinnalla ja etukäpälät viuhoivat vimmatusti. Rannalle noustuaan ei meinannut pystyä kävelemään kun takapää oli edelleen liian painava. Voi että meitä kaikkia nauratti! Kävi kuitenkin kolme pikku lenkkiä uimassa, eli ei ehkä kauheeta traumaa kuitenkaan saanut. Ja tänään ei kelistä johtuen olekaan sitten yhtään uintipäivä :o(

♥ ♥

Eilen saatiin kesän ensimmäinen ukkoskuuro ja vettä kolmen viikon tauon jälkeen ♥ Illalla oli taas jo ihan uintikelit ♥ Lammella oli telkkäperhekin uiskentelemassa, emolintu ja kahdeksan söpöä pörröistä poikasta ♥ Otin ensimmäistä kertaa kameran mukaan uimaan, ja kuvia mun rakkaista polskimassa ♥ ♥ ♥

Kiinalainen juttu: levottomuus

Levottomuus - mm. huolestuneisuus, ahdistuneisuus, hermostuneisuus

Vaikutusalue: vatsa, perna, haima, ranteiden nivelet, lihakset
Tasapainottavat tunteet: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, lähestyttävyys
Psyykkiset ominaisuudet: Keskittymiskyky, taito vakauttaa, tasapaino
Elementti: maa

Levottomuus ja liiallinen huolehtiminen aiheuttavat usein häiriöitä vatsan alueella, jopa mahakatarrin ja vaikeimmissa tapauksissa vatsahaavan. Pelon ja varuillaanolon tarkoituksena on alunperin ollut turvata lajin säilyminen. Nämä tunteet saavat meidät harkitsemaan asioita ja estävät meitä heittäytymästä suinpäin vaarallisiin tilanteisiin. Ihmiset ovt nykyään huolissaan siinä määrin, että se alkaa jo olla terveydelle haitallista. Olemme huolissamme käytännöllisesti katsoen kaikesta, mitä teemme tai mitä mahdollisesti voisi tapahtua. Huolestuneisuutemme jatkuu toiminnan hetkelläkin, sen sijaan että keskittäisimme energiamme ongelman ratkaisuun. Jälkeenpäin olemme huolissamme siitä, että toimimme ehkä väärin tai pohdimme, minkälainen lopputulos olisi ollut jos olisimmekin tehneet toisin. Suurin osa niistä asioista, joista olemme huolissamme, ei koskaan toteudu. Tuhlaamme suunnattoman määrän energiaa aivan turhaan jossitteluun. Tämä vain alentaa energiatasoamme ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelmia vatsan tai jonkin edellä mainitun elimen alueella. Elämänenergiamme yksinkertaisesti valuu tyhjiin kaiken tarpeettoman huolestumisen seurauksena. Vaikeaan tilanteeseen joutuessamme meidän täytyy toimia ja etsiä ongelmaan ratkaisu eikä antaa hämäännyksen jähmettää meitä paikoillemme. Jälkeenpäin huolehtimisesta ei ole mitään hyötyä. Voimme ainoastaan levollisesti luottaa siihen, että teimme vallitsevissa olosuhteissa parhaamme. Huolehtiminen ei muuta tekemäämme. Huolehtimisen aikaansaamassa energiassa ei ole mitään kehittävää - olipa se sitten syntynyt ennen tapahtumaa, sen aikana tai sen jälkeen. Levottomuus, huolestuneisuus ja hermostuneisuus päinvastoin johtavat sisäiseen epätasapainoon. Pitkään jatkuessaan tasapainon puute johtaa myös kehon oireisiin.

(Lena Johannson: Reiki, parantava energia)

Ihaninta kesässä

Näillä helteillä on ihanaa kun on oma lampi ihan rannassa! Lapsi jo tässä viime kuun puolella mankui uimaan, mutta en vielä päästänyt. Lampeen tulee vesi lähteistä, on siis meleko kylymää. Tai niin luulin, kunnes tänään käytiin ensin aamulla lenkillä metsässä kokeilemassa vettä vähän varpaankärjellä, ja vihdoin iltapäivällä tuntien pihallahuhkimisen jälkeen pulahdettiin uimaan. Voi sitä tunnetta! Uiminen on niiiin ihanaa! Ja ihanaa on kun on kokonainen lampi ihan omassa käytössä, ei ruuhkaa rannalla, eikä ollut juurikaan ötököitäkään. Eikä tarvi pakkautua helteessä hikiseen autoon ja ajaa pöliseviä hiekkateitä rantaan ja sitten uinnin jälkeen istua märällä penkillä kotiin asti. Oijoijoi! Kävinköhän ollenkaan uimassa viime kesänä, en muista, mutta tänä kesänä aion uida joka päivä, ainakin melkein. Vaikka kyllä se vesi oli kuitenkin melko kylmää paikoitellen, meinas melkein henki salpautua, mutta välillä taas oikein lämmintä. Mukaan uimaan Lapsi sai houkuteltua mun lisäksi Miehen. Neitikin olisi varmasti lähtenyt mukaan jos olisi ollut kotona. Ja jotta saataisiin nuo kaksi isompaa jätkääkin pulikoimaan, ollaan suunniteltu vesitrampoliinin hankkimista! Ja jonkunlainen soutuvenekin olisi ihana, tai kanootti, tai edes joku vedessä lipuva härveli..

Se on täällä!

Kesä kun on ollut täällä jo niin pitkään, nyt on lomakin. Lapsilla, ja siinä samalla tavallaan äitilläkin, ei tarvi kuskailla ketään kouluun eikä vahtia läksyjä. Pellolla työt toki jatkuu läpi kesän. Pari ihan työtyöjuttuakin odottelee että malttaisin istahtaa koneelle hiukan pitemmäksi toviksi. Taidan asettaa niiden valmistumiselle takarajan juhannukseen. Jos sitten vois ottaa hetken vähän rennommin, hieman huokaista ennen mansikkasesonkia. Millonhan sitä sais lomailla ihan oikeesti, ilman mitään velvollisuuksia..?

Yksi lapsi valmistui eilen datanomiksi, ja illalla ajoi iso muuttokuorma pihaan. Tai no eihän nyt yhden opiskelijan tavaravuori kovin iso ole, mutta aiheuttaa hieman päänvaivaa ja uudelleenjärjestelyjä kuitenkin. Muuten kotityöt on nyt vähän katkolla, kun on kaikkee muuta mukavampaa niin paljon, kuten yleensäkin kesäisin. Hoksasin käyttöä niille tuleville lottomiljoonille: palkkaan kesäkokin ja -siivoojan.