Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Seitsemän ennenjulkaisematonta


Kaunista, oikein kaunista ja kylmää talvipäivää ihanat kamut! Aurinko paistaa ja mielikin on valoisa. Mua on muistettu tunnustuksella, tai oikeastaan kahdellakin. Nämä tuli oman onnen sepältä, kiitos paljon!



Leikkiin kuuluu kertoa seitsemän faktaa itsestään. Tällaset on mukavia tehtäviä. Tässäpä siis seitsemän ennenjulkaisematonta paljastusta:

- En käytä sukkahousuja. Ikinä. Viimeksi joskus pienenä puin sukkikset jalkaan. Hyi kun ne on tiukat, kylmät ja roikkuu polvissa. En ymmärrä miten kukaan moisia kapistuksia vapaaehtoisesti käyttää. Nyt olen jo jonkin aikaa suunnitellut legginssien hankkimista ja hameiden pitämistä! Saapa nähä vaihtuuko tämä kalsari/farkkutyyli ikinä.

- Tykkään pitkäkarvaisista miehistä, siis sellaisista joilla on siisti parta tai pitkät hiukset. Tai mielellään molemmat. Ei tarvi kuitenkaan olla mitään kauheeta rintakarvaviidakkoa. Vaikken kyllä ymmärrä miehiä jotka poistaa ihokarvoja.. Ja miehen pitää olla "pieni", siis jollain tapaa siro tai hoikka tai kaunispiirteinen. Sattumalta tuo oma Mies täyttää ihan kaikki em. vaatimukset..

- Nautin autolla ajamisesta aurinkoisina päivinä kun ei ole kiire minnekään. Ja kun edessä ei kukaan melkein sallittua nopeutta ajeleva paapparainen tuki tietä, eikä takana kukaan höngi niskaan. Ja mielellään tie on hiekkatie, maisemat kauniit ja radiossa soi iloinen musiikki.

- Kuuntelen (myös) kotimaista räppiä, ja jopa pidän siitä. Suosikki aikojen takaa on Raptori. Oikein harmitti kun en löytänyt niiden alkuperäistä cd:tä enää levyarkistostani. Onneksi löysin uuden levyn syksyllä kaupasta, siinä on myös pari uutta biisiä, joista ehdottomasti paras on Kumitissit!

- Pidän itseäni hyvänä tyyppinä. Sain muutama vuosi sitten teiniaikaiselta kirjekaveriltani kaikki lähettämäni kirjeet takaisin. Aluksi ajattelin etten ikinä kehtaa lukea niitä, mutta kun sitten luin, hekottelin ääneen. Hitsit että olenkin mahtava tyyppi! Meinasin ihan unohtaa että olen myös hauska, täytyykin ihan kiittää kirjekaveria muistutuksesta! Tykkään myös siitä naamasta, joka mua peilistä katsoo. Hymyilenkin sille usein. Harmi vaan että kamera ei näe asiaa samalla tavalla.

- Olen mielestäni suvaitsevainen. Hyväksyn kaikenkarvaiset, -väriset ja -laiset ihmiset ja eläimet, pääasia että jokainen itse on onnellinen. Ja ellei osaa olla onnellinen niin sitten ajattelen että harmi, ja toivottavasti tajuaa opetella. Paitsi yhtä asiaa en vaan siedä ja se on tupakanpoltto. Koko homma pitäis kieltää lailla jne.

- Oikeastaan olen aika laiska enkä kovinkaan siisti ihminen. Kestän helposti tätä kaaosta ympärillä, tosin jaksan aina kerran kuussa siitä miesväelle valittaa (siis huutaa pää punaisena että vois täällä joskus joku muukin jotain tehdä). Voisin tietysti alkaa reippaaksi ja laittaa itse paikat kuntoon, mutta.. enpähän taida jaksaa.. Laiskottelun taito on kuitenkin aika tärkeä osata.

Nyt en jaksa olla niin tylsä etten jakaisi tunnustuksia ollenkaan eteenpäin, mutta kuitenkin sen verran tylsä etten ala listaamaan viittätoista blogia, kuten kuuluisi. Tässä nyt muutamia (monella se jo onkin). Jos Sinulla ei vielä tällaista tunnustusta ole ja haluaisit päästä paljastelemaan salaisuuksia, tästä saa ottaa, näitä kyllä riittää :o)

Anun puutarha
Dahlia
Kotoisaa arkea
Marian koti ja puutarha

6 kommenttia:

Dahlia kirjoitti...

Voi kiitos, miten kiva yllätys. Mähän olen tätä sun blogia lukenut jo pitkän aikaa ja huomannut kyllä että sulla on pilkettä silmäkulmassa, mikä mun mielestä kuvaa hyvää tyyppiä kuten nämä sun paljastukset! Mulle kolahti myöskin tuo mitä kirjoitit toisten hyväksymisestä, eli suvaitsevaisuudesta. Haluaisin allekirjoittaa joka sanan, myöskin sen tupakanpolton kieltämisen;)Allekirjoitan sun miesihanteenkin aika pitkälle. Pienenä kevennyksenä siitä; mun mies vain on vailla karvoja päälaella (mut parempi kokonaan ilman, kun se valtatie keskellä päätä *nauraa täällä*) ja sillä on hirvee rintakarvaviidakkokin. Huvittuisi varmaan kun tietäis mitä kirjoittelen koska sillä on mahdottoman hyvä sydän ja huumorintaju, se on siro ja jollain lailla pienikin...No joo, sydämen kyllyydestä suu puhuu mut kiva kohta tuo mitä kirjoitit miehistä! Kiitos ehdottoman hyvästä hetkestä blogilandiassa! Tykkäsin! =)

Pääsky kirjoitti...

Kivoja paljastuksia ja (kuten useinkin ja varmaan useimmat) komppaan täysillä :)
Inhoan sukkahousuja,autollakin ajelen joskus mielikseni, ja laiska mikä laiska.
Mutta tarkennusta: miksi se kaverisi lähetti ne kirjeet takaisin, vai pyysitkö ? Ihan kylmät väreet menee, kun ajattelen, että pitäisi lukea omia sepustuksia teiniajoilta, hui :)

pioni kirjoitti...

Kiitos tunnustuksesta:)

Aika mukavia juttuja olit itsestäsi paljastanut. Mullakin sukkahousut harvemmin jalassa, mutta nyt kun olen harjoitellut korkkareilla kävelyä yksiä juhlia varten, olen vetäissyt sukkikset jalkaan ja mekon päälle. Ja siitä vois vaikka alkaa tykkäämään, tosta mekkoelämästä;)

Heli kirjoitti...

Kiitän!!! Voi vitsi, mulla tää jo oli ja kahdelta saatu ja sitten olen ainakin kahdelta muultakin saanut.. mutta ei haittaa, pääsenpä kertomaan taas lisää asioita itestäni!! Ja olen oikeasti tosi otettu, että näitä mulle näin "satelee". Siis kiitos kiitos kovasti!!! Ja hei, hauskoja juttuja kerroit itsestäsi!!

Saskia kirjoitti...

Hi! You have got beautiful blog, love the wooden background!
Congratulations on your awards & happy postcrossing :)!
xoxox
Saskia

nätti rätti kirjoitti...

hmm... kivoja paljastuksia!
Vanhoja kirjeitä on aivan MAHTAVA lukea, nuoruudenaikaisiakin! Annoin ystävälleni viime syksynä viisikymmpislahjaksi ison nipun hänen kirjeitään kauniiseen lahjakassiin pakattuna, pvm mukaisessa järjestyksessä. Kirjeet olivat 80-luvun alusta vuosituhannen vaihteeseen. Luin niitä itsekin läpi verannalla hiljaisesti istuskellen ja nuoruuteemme uppoutuen... kunnes raaskin antaa ne sitten hänelle takaisin lahjana. Sieltä nousi esiin asioita, joita ei edes muista koskaan tapahtuneen. Tällä ystävälläni on myös tallessa minun kirjeeni ja hän sanoi antavansa ne minulle sitten, kun minulla tulee 50 täyteen.
Lähetin joskus myös saksalaiselle ystävälleni 40-v-lahjaksi hänen vanhat kirjeensä, koska emme olleet enää vuosiin olleet yhteydessä (esim. kirje muurin hajoamisen jälkeen). Meillä on yhteinen amerikkalainen ystävä, jolta sain hänen osoitteensa ja tiedon synttäreistä. Nyt pidämme tämän saksalaisen kanssa jälleen yhteyttä... Voi kyllä kirjeenvaihdosta olisi monta ikimuistettavaa tarinaa!