Suurperhe-elämää maalla. Lapsia, lemmikkejä ja luomua. Puutarhastelua. Maatöitä, puutöitä, käsitöitä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Maalaisunelmaa

Ensin tärkeisiin asioihin, eli kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Viikonloppuna istuskelin Neitin toimivalla koneella eräänkin tovin juutuupissa kuuntelemassa ehdotuksianne. Ja kylläpä sieltä löytyi monta uutta tuttavuutakin. Onnetar valitsi silmät suljettuina voittajaksi Ailan arpalipun. Onnea! Laitapa viestiä tulemaan, osoitetietoja ja pipon väritoivomusta (Novitan Puro/tämän kauden sävyt).



Sitten taas pieni tarina eiliseltä, sisältää roppakaupalla sitä "maalaisunelmaa" tai ehkä pikemminkin maalais-karua-todellisuutta..

Kesken aamupäiväaskareiden radio hiljeni. Siis sähkökatko. Pikkuhiljaa se alkoi hankaloittamaan työskentelyä, vesipumppu ei nääs toimi ilman sähköä. Ja jonkin ajan kuluttua alkoi tuntea senkin ettei maalämpöpumppukaan toimi. Ajattelinkin lämmittää leivinuunin. Joku järjen jättiläinen on aikoinaan sijoittanut halkoliiterin kauas pihan reunamille aitan taakse. Ja koska joulun alla kaupoista oli halkojenkuljetukseen sopivat ahkiot loppuunmyyty, olen kuskannut halot tähän asti lumikolalla. Mies kantaa ne ikean kassissa olalla, mutta Miespä ei ollut eilen kotona. Paitsi kännykkänsä oli jättänyt kotiin, varmaan siltä varalta etten voi soittaa ja pyytää tuomaan ruokaa tullessaan..

Täytyypä sanoa, että lunta on tullut hieman lisää siitä, kun viimeksi olen lumikolan kanssa ollut halkoja hakemassa.. Valehtelematta haarukoita myöten sai hangessa rämpiä jo mennessä. Varsinainen riemu alkoi kun olin saanut lastattua kolaan nähden himpun liian pitkät halot kyytiin ja yritin lähteä paluumatkalle. Umpihangessa. Lumituiskussa. Takaperin. Kiskoen painavaa kolaa, joka kyntää syvällä hangessa sekin, ja josta törröttää halkoja jotka tökkää hankeen ja tippuu kyydistä yksi kerrallaan.. Pysähdellen, astuen pois "polulta" ja kurkotellen halkoja takaisin kyytiin. Välillä nauraen koko tilanteelle, ja välillä itkua vääntäen kun tuntui ettei niitä puita ikinä saa sisälle asti. Eipä ollut ihan pintakuivia ne halot kun uuniin asti pääsivät. Yritin sytyttää niitä, ja kyllähän ne lähes tunnin suostuttelun jälkeen syttyivätkin ja päästiin nauttimaan lämmöstä ja tunnelmasta. Siitä kuluu kuitenkin vielä jokunen tunti ennen kuin uunissa pystyy ruokaa paistamaan, joten meillä syötiin leivinuunissa paistettua lihamureketta ja pakastimesta sulatettua porkkanalaatikkoa siinä kahdeksan maissa. Sähköt oli pois kymmenen tuntia, ja tulivat just sopivasti iltatoimille.

Nyt ois vielä noita eilisen lumitöitä ainakin puoleksi päiväksi, pitäisköhän lähteä (taas) harrastamaan hyötyliikuntaa..

4 kommenttia:

pioni kirjoitti...

Hyötyliikuntaa on saanut tänä talvena harrastaa ihan kiitettävästi. Penkat on jo aika korkeita ja olen oikein tyytyväinen että saadaan naapurista (anoppilasta) traktoria välillä lainaan:)

wihtori kirjoitti...

:)

Hanski kirjoitti...

Heipsansaa! Tuohon sinun hyväntuulenbiisien listaan tulla jysähti yksi ehdotus minulta, näin jälkikäteen. Nimittäin jos mennään suomi-iskelmään, niin kuunteleppas juutuupissa Unelmavävyjen Kanssas kävelen rantaan. Minulle tulee ainakin mukavan kesäinen ja iloinen fiilis sitä kuunnellessa :)

Tansku kirjoitti...

Täällä on kans satanu lunta toden teolla,ärsyttää välillä,kun saa olla aina kolan kans heilumassa niin etupihalla kuin takanakin.:(,mut sehän on sitä hyötyliikuntaa.:D.
Mukavaa viikkoa sinulle♥