Aamuisin koululaisia bussille viedessä tuntuu kuin säkkiin sukeltaisi. Niin pimeää on. Ei auta valo talon katolla eikä pari taskulamppua. Musta maisema ja sade imee kaiken valon. Kun lapset on saatu matkaan, kävelen koirien kanssa kotiin. Yksin, pimeässä. Höpötän koko matkan metsän poikki, lauleskelen ja komentelen koiria. Kuvittelisin että karhut on jo talviunilla, ja ilvekset tuskin käy ihmisten kimppuun. Susistakaan ei ole viime aikoina tehty lähistöllä havaintoja.. Turvallista matkaa, mutta silti tuntuu hyvältä päästä pois pimeästä metsästä, nähdä valaistun talon nököttävän mäen päällä.
Laitoin eilen lisää valoja sisälle. Kokeilin muutamaa valosarjaa, joista aika monesta oli lamppuja pimeänä. Pitkissä tähtivaloissa paloi yhtä lukuunottamatta kaikki lamput, ne virittelin poikien huoneen isoon ikkunaan. Illalla sitten huomasin että puolet tähdistä oli sammuneet.. Ne on vielä niitä ihania ei-vaihdettavia lamppuja. Joten valokaupassakin on käytävä.
Ulkovaloille on paikka mietinnässä. Haluaisin leikkimökin räystäälle jääpuikkovalot, mutta se on sikäli huono paikka ettei näy sisälle yhtään mistään ikkunasta - no ihan vilaus saattaa Neitin ikkunaan näkyä -, ja ulkonakin pitäisi kiertää nurkan taakse niitä ihaillakseen. Pitää varmaan rakentaa etupihalle joku pömpeli valoja varten, pois koirien reitiltä etteivät tallo johtoja..
Nyt vaan täyttä päätä jatkamaan joulumielen etsintää! Säätiedotus ennusti että ehkä jo tänä iltana saattaa sataa lunta. Tai sitten olen nähnyt unta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti