"Me olemme ikuisia, koska me kaikki olemme Jumalan ilmenemismuotoja", Wicca sanoi. "Sen vuoksi me käymme läpi monta elämää ja monta kuolemaa, lähdemme tuntemattomasta pisteestä ja suuntaamme kohti toista tuntematonta pistettä. Saat tottua siihen, että magiassa on paljon sellaista mitä ei voi selittää nyt eikä koskaan myöhemminkään. Jumala on päättänyt tehdä tiettyjä asioita tietyllä tavalla, ja Hän yksin tietää syyn siihen."
Uskon pimeä yö, Brida ajatteli. Se oli siis osa Kuun perinnettäkin.
"Niin asia kuitenkin on", Wicca jatkoi. "Ja sielunvaellusta pohtiessaan joutuu aina vaikean kysymyksen eteen: jos maan päällä oli aluksi ihmisiä niin vähän ja nykyään niin paljon, mistä kaikki nuo uudet sielut ovat tulleet?"
Brida pidätti henkeään. Hän oli pohtinut samaa kysymystä monet kerrat.
"Vastaus on yksinkertainen", Wicca sanoi katseltuaan hetken tytön kiihkeän odottavaa ilmettä. "Joskus me jakaudumme jälleensyntymässä kahtia. Niin kuin kristallit ja tähdet, solut ja kasvit, meidän sielummekin jakautuu kahdeksi.
Sielustamme tulee ensin kaksi sielua, sitten noista kahdesta taas kaksi uutta, ja niin me olemme muutamassa sukupolvessa levittäytyneet lähes kaikkialle maailmaan."
"Ja vain yksi noista osista tietää kuka on, niinkö?" Brida kysyi. Hänellä oli paljon kysymyksiä, mutta hän halusi esittää vain yhden kerrallaan. Tämä oli hänestä kaikkein tärkein.
"Me olemme osa maailmansielua, jota alkemistit kutsuvat nimellä Anima Mundi, Alma Mundi", Wicca sanoi vastaamatta Bridan kysymykseen. "Jos maailmasielu jatkaisi pelkkää kahtia jakautumistaan, se tietysti moninkertaistuisi mutta samalla heikkenisi heikkenemistään. Niinpä me paitsi jakaudumme myös löydämme toisemme uudestaan, ja tuota toistemme löytämistä kutsutaan rakkaudeksi. Nimittäin sielu jakautuu aina maskuliiniseen ja feminiiniseen osaan.
Luomiskertomuksessa kuvataan, kuinka Aadamin sielu jakautui kahtia ja hänestä syntyi Eeva."
Wicca lopetti yhtäkkiä ja jäi katselemaan pöydälle levitettyjä kortteja.
"Kortteja on monta, mutta ne kuuluvat kaikki yhteen pakkaan", hän jatkoi viimein. "Jotta ymmärtäisimme niiden viestin, tarvitsemme niitä kaikkia, kaikki ovat yhtä tärkeitä. Niin on myös sielujen laita. Ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa samalla tavalla kuin nämä korttipakan kortit.
Meidän mystinen velvollisuutemme on löytää jokaisessa elämässä ainakin yksi noista toisista puoliskoista. Puoliskot erottanut Suurin rakkaus iloitsee, kun rakkaus saattaa ne taas yhteen."
"Miten voin tietää kuka on minun toinen puoliskoni?" Bridan mielestä se oli hänen elämänsä tärkeimpiä kysymyksiä.
Wicca nauroi. Hänkin oli miettinyt samaa yhtä levottomana kuin tyttö nyt. Toisen puoliskon tunnisti silmien säteilystä. Sillä tavalla ihmiset olivat aikojen alusta saaneet selville, kuka oli heidän todellinen rakkautensa. Kuun perinteessä käytettiin eri menetelmää: toisen puoliskonsa tunnisti tämän vasemman olkapään yläpuolella loistavasta valopisteestä. Hän ei aikonut kuitenkaan vielä kertoa sitä tytölle; ehkä tämä oppisi näkemään valopisteen, ehkä ei. Se selviäisi tuota pikaa.
"Ottamalla riskin", hän sanoi Bridalle. "Ottamalla sen riskin, että epäonnistuu ja joutuu pettymään, mutta jatkamalla silti sinnikkäästi rakkauden etsintää. Se joka ei anna periksi voittaa."
Brida muisti tietäjän sanoneen jotain vastaavaa magian tiestä. Ehkä ne olivat yksi ja sama asia, hän ajatteli.
Wicca alkoi kerätä kortteja pöydältä, ja Brida aavisti, että hänen aikansa oli kulumassa umpeen. Hänellä oli kuitenkin vielä yksi kysymys.
"Voiko yhden elämän aikana löytää useampia toisia puoliskoja?"
Kyllä voi, Wicca ajatteli hieman katkerana. Ja kun niin käy, sydän jakautuu kahtia, mistä seuraa pelkkää tuskaa ja kärsimystä. Kyllä, toisia puoliskoja saattoi löytää kolme neljäkin, koska ihmisiä on paljon ja heitä on kaikkialla. Tyttö esitti oikeita kysymyksiä, ja hänen oli päästävä vastaamasta niihin.
"Kaikessa luodussa on yksi ainoa ydin", hän sanoi, "ja tuota ydintä kutsutaan rakkaudeksi. Rakkaus on se voima joka tuo meidät uudestaan yhteen, jotta moniin elämiin ja maailman eri kolkkiin levittäytynyt kokemus voisi tiivistyä taas yhdeksi kokemukseksi.
Meidän vastuullamme on koko maailma, koska me emme tiedä missä ne toiset puoliskot, joita me olemme aikojen alusta olleet, parhaillaan ovat. Jos he voivat hyvin, mekin olemme onnellisia; jos he voivat huonosti, myös me tunnemme osan heidän tuskastaan, vaikka tiedostamattomasti. Mutta ennen kaikkea meidän on huolehdittava siitä, että kohtaamme edes kerran jokaisen elämämme aikana uudestaan sen toisen puoliskon, joka aivan varmasti tulee tiellämme vastaan. Kohtaamisen ei tarvitse kestää kuin pienen hetken, koska tuohon hetkeen mahtuu niin suuri määrä rakkautta, että siinä on riittämiin päiviemme loppuun saakka."
Koira alkoi haukkua keittiössä. Wicca otti kortit pöydältä ja katsoi vielä Bridaa.
"Voimme myös antaa toisen puoliskomme jatkaa matkaa kelpuuttamatta häntä tai huomaamatta edes hänen läsnäoloaan. Siinä tapauksessa meidän on synnyttävä vielä kerran uudestaan kohdataksemme hänet.
Ja oman itsekkyytemme vuoksi meidät on tuomittu pahimpaan piinaan jonka ihminen on itselleen keksinyt: yksinäisyyteen."

Paulo Coelho: Brida